Tietoa mainostajalle ›

Lauantaimakkaraa ja hymynhäivähdyksiä

7.2.2016

Näin sairastuvassa sitä pääsee ihan perusasioiden äärelle. Ei tarvitse miettiä suuria. Yrittää pelastaa maailmaa tai ratkoa vaikeita yhtäl...

Näin sairastuvassa sitä pääsee ihan perusasioiden äärelle. Ei tarvitse miettiä suuria. Yrittää pelastaa maailmaa tai ratkoa vaikeita yhtälöitä – koska sellaisiahan aina muutoin teen –, vaan keskittyä ihan tavallisiin asioihin.

Näin kahden RS-virusta potevan lapsen kanssa palataan taas omaan kuplaan. Vähän kuin vauvakuplaan, mutta ilman vauvaa. Yskällä ja epätoivolla (hah) höystettynä. Millään mulla ei juuri nyt ole väliä. Perusasioilla vain. Syömisellä, etteivät näänny. Juomisella, etteivät kuivu. Niin, ja hengittävätkö ne. Ja kuinka tiheään.


Ihan sama mitä juovat ja syövät, kunhan syövät ja juovat. Kaikki tarjottu. Makaronilaatikot, nuudelit, truutit, rahkat – pullatkin. Syö vähän kulta, syö. Maista edes. Ostin poikkeuksellisesti lauantaimakkaraakin, koska muistelin, että sitä halusin aina lapsena kipeänä ollessani syödä. Paahtoleivän kanssa, ilman reunoja. Ketsupilla.

Eilen tein pitsaa, koska esikoinen niin pyysi. Ei se sitä syönyt. Pari palaa närppi. Pikkusisko samoin.

Onneksi imetän vielä nuorempaa. Kun mikään muu ei maistu, tississä yhdistyy kaikki. Ruoka, juoma ja lohtu. All in one. Esikoinen taipuu onneksi jäätelön edessä. On muutenkin aika itsensä, veijari, vaikka kipeä onkin.


Buranaa, Panadolia, Ventolinea. Antibioottia korvatulehdukseen ja maitohappobakteereita antibioottiin. Piirrettyjä ja syliä. Möllötystä ja haleja.

Peittoja, tyynyjä, vilttejä, sohvaa. Silittelyä, sylittelyä, paijaamista.

Tiedättekö, mikä muuten ansaitsisi vähintään jonkun Nobelin rauhanpalkinnon? Se, jos saa kolmevuotiaan ottamaan kuumelääkkeen. Oi, kyllä. Siinä ei mitään pikkulahjonnat ja perusneuvotelut auta. Saa olla melkoisen luova ja pätevä onnistuakseen. "Ai sinä ratkaisit kansainvälisen konfliktin ja sait Nobelin? – Minä sain kolmevuotiaan ottamaan Panadolia!"


Kun sitten saa sen yksivuotiaan, joka on kaksi päivää näyttänyt Heikki Silvennoiselta Tonnin seteli -sketsissä, hymyilemään, yskänsä takaa vähän nauramaankin, on voitto saavutettu.

Siinä on kaikki. Kaikki mitä tarvitaan. Siellä jossain, rään, yskän, rahisevan hengityksen, väsymyksen ja surusilmäisyyden takana on sittenkin meidän iloinen, hassu tyttömme.

Se riittää.

You Might Also Like

16 kommenttia

  1. Tsemppiä sairastuvalle, rs on kuulemma hyvin v-mäinen vieras. Ajattele positiivisesti - ootte sentään kotona, omalla sohvalla, omien peittojen alla, ettekä sairaalassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ajattelenkin! :) Ei ollut kaukana, että oltais jouduttu jäämään. Täällä on ihan lepposaa! <3 Kiitos tsempeistä!

      Poista
  2. Kyllä! Meillä kanssa samasta taudista toivuttu ja voin yhtyä tuohon kuumelääkkeen ottamisen vaikeuteen. Toinen oli sitten Precosa (vatsaa varten) mikä ei millään meinannut upota. Antibiootin otti alun suostuttelun jälkeen jo itse loppukuurista. Jee!
    Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, aika hyvin! Me ollaan esikoisen vauvavuotena jouduttu niin paljon syöttämään raukalle antibiootteja ja särkylääkkeitä, että oon aika varma, että sille on jäänyt trauma. Se menee ihan palasiksi jos yrittääkin nestemäistä särkylääkettä syöttää :(

      Poista
  3. Tosi hyvää särkylääkettä on PamolF. Sen kun voi syödä aivan niinkö xylitoli-pastillin, eli purra tai imeä ja siihen viel hörppäys jotain nestettä päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meillä on noitakin! Mutta voiko sen antaa vaan sellaisenaan? Se oliski hyvä – siis jos vaan maku miellyttää vielä esikoista. Oon noita liuotellut mehuun, jugurttiin ym. mutta jotenkin tuo poika nekin yritykset aina hoksaa ja kieltäytyy syömästä.

      Poista
  4. Osta ihmeessä pamolia! Pieni tabletti joka liuotetaan teelusikalliseen vettä. Eikai kukaan halua kamalan isoa ruiskullista panadolia ottaa! Tai no, meidän vanhin on perso särkylääkkeille :D Pamoliakin pyysi aina lisää. Outo lapsi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sitä meillä onkin! Ja itse asiassa, nyt tuon Gurbiaisen vinkistä sain sen menemään sellaisenaan! Pistin Katti Matikaisen pastillin kylkeen ja lykkäsin esikoiselle. Alas meni! HURRAA! Vettä vaan päälle, HURRAA!

      Poista
  5. Meillä oli kans vaikeeta saada lapsi ottamaan särkylääkettä (PamolF), jos sen erehty sotkee nesteeseen. Sit älyttiin antaa ihan semmosena niin avot, ei mitään ongelmia! Ja meidänkin muksu alle 3v, eihän sitä niin edes sais muistaakseni antaa niin pienelle. Ihmettelen kyl miks ei muka.. tukehtumisvaara...???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se on se tukehtumisvaara? Mut kaippa se on lapsesta ja puremis-/syömistaidoista kiinni. Meille just farmaseutti suositteli maitohappoja purutabletteina, koska meidän tyttö osaa (ja tykkää!) itse pureskella ne. Toinen ei ehkä osaisi tai tykkäisi. Mut joo, Pamol F sellaisenaan toimi meilläkin! Esikoiselle, siis. Kuopukselle en oo vielä sitä antanut, kun nestemäinen toimii hälle! :)

      Poista
    2. Nonii hyvä hyvä, että toimi! Tällain neljän lapsen äitinä on edes jotaki vinkkejä kertyny takataskuun :)

      Poista
  6. Saako Suomessa vielä antibioottia korvatulehdukseen? Täällä Saksassa ei. Lääkäriltä saa vain tujumman särkylääkereseptin ja lämmintä kättä. Siinä onkin sitten vitsit vähissä, jos sellaisen onnistuu muksu joku päivä saamaan... Tsemppiä sairastuvalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, saa. Se on vähän kiiistelty, tai ainakin pohdittu juttu täällä, mutta toistaiseksi vielä saa. 70-80 % ymmärtääkseni paranee ilman, mutta sitten olisi hyvä käydä jälkitarkastuksessa parin, kolmen päivän päästä, jotta nähdään, onko se alkanut parantua. Koska tässä on nyt tämä rsv, niin antibiootti oli ilmeisesti hyvä ottaa, kun tämä tauti on muutenkin sellainen hengitysteihin (?) iskevä perkele. Ettei sitten korvahommatkin pahenna asiaa. Mä mielelläni en syöttäisi antibiootteja, siis turhaan, ja jos ei mitään muuta kuin korvatulehdus olisi ollut, ei varmaan antibiottiakaan oltaisi tarvittu. Vähän siis vaiheessa vielä tämä täällä. Jotkut antaa automaattisesti (vähän turhaa, ehkä), toiset tilanteen mukaan.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  7. Olet kyllä huippu ihana ja hassu ja positiivisen hauska♡ meillä kans sairastettu kohta pari kuukautta (!!) ja tää postaus alko naurattaa, omassa kuplassa ja muiden räässä on hyvä olla ja odotella terveempiä päiviä, tsemppiä toipumiseen! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanasti sanottu! Voi ei, pari kuukautta? Me päästiin tällä erää siis helpolla – nyt jo terveinä! :)

      Poista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki