Tiedättekö, mitä mä olen miettinyt koko päivän? Tätä blogia. Ihan niin sillai liiallisesti, että musta on tuntunut, että mun pää räjähtää.

Onko teillä koskaan mistään niin pakkomielteistä mietintää, että otsalohkossa tuntuu? Kun mä olen miettinyt kaikkia eri aiheita, joita mulla on tullut mieleen kirjoittaa, mutta en ole saanut niitä ulos tuolta pääkopasta. Sitten ne pakkaantuu jotenkin ja homma menee ihan yli. Vanne kiristää päätä ja mitä näitä nyt on.

Siis jos nyt pitäisi vertauskuvallisesti tätä avata, niin vähän sellainen olo, kuin lasissa olisi hyökyaalto, mutta lasin suu olisi nuppineulanpään kokoinen, eikä vesi pääse sieltä pois kuin ankeasti tipottain, jos sitenkään. Tai kuin tulisi täysillä oksennus, eikä suuta saisi auki kuin ihan pikkasen. Tai kun olisi synnyttämässä vauvaa ja... Eiku se muuten meneekin just noin. Mutta se kyllä tulee sieltä silti. No, se siitä...

Mutta siis se sellainen olo, että aivot ei riitä, kun matskua vaan tulee, eikä silti mitään saa ulos. Yliajattelee ja se luo sellaisen jännityksen kalloon. Sitten yli-yliajattelee ja se vaan pahentaa asiaa. Sitten se alkaa tuntua jo fyysisenä pinkeytenä ja silmiinkin jo sattuu ja huhhuh, kun on rankkaa tämmönen ajatteleminen. Ei yhtään sovi mulle.

Noh, näin tässä kävi, että tulin tämän sitten kertomaan tänne. Mutta kaikki ne mun thö ajatukset pysyvät edelleen tuolla lukkojen takana. Yks diipimpikin shitti ois ollu mielessä, mutta sekään ei soljunut näppäimistölle. Yritin kyllä. Että kattellaan sitäkin sitten myöhemmin. Voin kertoa, että se liittyi minuun ja ikuiseen laihduttajaan minussa.

Tämä ulostulo muuten auttoi vähän tätä pääpinkeyttä. Tavallaan että sai siitä täydestä vesilasista edes sen ylitsevuotavan pinnan loiskautettua tähän.

Ehkä se siis tästä. Jäsentyy. Minun pulleat aivoni ja pulleat ajatukseni.

Jeps... Ei muuta kuin hyvää yötä.