Sain eilen äidiltäni kirjeen, jonka ukkini on kirjoittanut minulle päiväyksellä 15.1.1985, eli 31 vuotta sitten. Olen ollut tuolloin pari kuukautta päälle kaksi vuotta.

Ukki kertoo vierailustamme heille Rovaniemelle ja kovasti kiittelee mukavasta seurasta. Ollaan kirjeen mukaan oltu koko serkuskatras kylässä, ja ukki sitten kertailee kyläilyn tapahtumia. Ukki tykkäsi meistä lapsenlapsista paljon ja suhtautui meihin aina rennon leppoisalla huumorilla.

Kirjeessä ukki muun muassa kehotti minua pitämään huolta, että kuusi vuotta minua vanhempi isosiskoni käy reippaasti koulussa, eikä myöhästele ja ettei neljä vuotta vanhempi isoveljeni kovin jylläisi huonettaan jonkun Ramin kanssa.

Ukki mainitsee myös, että antoi minulle kymmenen markkaa, jotta pääsen käymään kipsalla. Oli antanut myös sisaruksilleni kympit, koska sisko on niin hyvä koulussa ja koska vielä kouluelämän ulkopuolella ollut veljeni on ukin hyvä kaveri. Rahan saamiseen kertoi veljeni todenneen, että olipa hyvä vierailu. Semmoinen pieni rahanahne ollut hänkin (toim. huom.).

Lopussa kiitti antamastamme somasta sisaruskuvasta, jossa isosiskoni oli "kuin Miss Maailma, nätin näköinen" ja isoveljeni "komea miehenalku, kun hampaat tullee."

Sitten lempikohtaani: "Ja sinä Laura olit jämerän näköinen kullannuppu pikku söpöläinen".

Allekirjoitan täysin.

Erityisesti mieltäni lämmittää ukkini kuvaus minusta ja serkuskatraamme dynamiikasta, jota minä, kaksivuotias pikkumuija olen ilmeisesti ownannut täpöllä. Edelliset termit olivat omiani – ukkimies ei vuonna kasiviis ehkä tuntenut moisia.

Tässä ote ukin kertomuksesta:

"Olit kiva tyttö, ja reipas, käydessäsi Mummin synttäreillä. Sinä johdit koko porukkaa kierrellessäsi ympyrää keittiön ja olohuoneen välillä." 

Aww, tommonen topakka kaksivuotias, ajattelin.

Sitten jatkuu:

"Nostit pikku jalkaasi, kuin saksalaiset paraatimarssissa. Jopa serkkusi Jussi totteli Sinua, kun pidit hänet yhdessä paikassa, että ei alkanut villeilemään."

Tässä kohtaa haluaisin muistuttaa, että ukkini on kuitenkin ollut sodassa ja nähnyt esimerkiksi just sen ajan siellä Rovaniemellä, kun ne saksalaiset siitä marssi – tuhoten mestat mennessään.

En voi sille mitään, mutta näen nyt vain mielessäni kuvan kaksivuotiaasta itsestäni pitkissä nahkasaappaissa ja pussihousuissa marssimassa jalat ojossa ympäri taloa ja huutamassa käskyjä isommille serkuilleni. En tiedä, mutta ehkä vähän häiritsevä mielikuva.

Ai mutta. Nyt kun katson tuota meidän sisaruskuvaa, josta ukki puhui, niin...


Kuinka tarkkanäköinen ukkini onkaan ollut! Mikä suloinen tyranni olinkaan!

Eiku voi huppista sentään! Se olikin joku roska!


Huh.