"No, tää on tämmönen vaihe."

Vaihe.

Ensin ne syntyvät. Eivät nuku. Heräilevät öisin, tahtovat maitoa, syliä, kaikkea. Imevät kuiviin, vievät hiuksetkin mennessään. Ovat vastustamattomia, ihania, raskaita. Kärsivät selittämättömistä vatsakivuista. Itkevät. Vaihe.

Oppivat liikkumaan. Kiipeävät ja tippuvat. Juoksevat ja törmäilevät. Kompastuvat, satuttavat, itkevät, nauravat ja jatkavat taas matkaansa. Kerta toisensa jälkeet törttöilevät. Eivätkä muuten opi. Kerrasta, toisesta, viidennestä, kahdeksannesta. Rutistavat vanhempiensa sydämet sykkyrälle, aiheuttavat kauhua. Aivan päättömiä. Vaihe.

Yhtäkkiä niillä on oma tahto. Tulevat tietoisiksi itsestään. Siitä se alkaa. Ölinä. Haluavat kaikkea, tahtovat itse. Eivät osaa raukat, hermostuvat. Ovat lannistumattomia vajaavaisuutensa edessä, oppivat. Ehkä ei. Kokeilevat, testaavat, etsivät rajojaan. Haluavat itse, muttei sittenkään. Kaipaavat apuasi, vihaavat sitä. Vaihe.

Löytävät sitten kaikki paikkansa. Nauravat kakkajutuille, laulavat pimpeistä ja pippeleistä kaupassa. Tekevät pieruääniä. Nolaavat meidät. Kertovat kaikille, kellä on mikäkin. Esittelisivät omiaankin innolla, mutta se ei oikein ole tapana, kerromme. Ja niitä suuria saavutuksia. Kakkoja potassa, pissoja pöntössä. Myös lattioilla, housuissa ja sängyissä. Vaihe.

Kohta jo kouluun kävelevät. Ensin liian isoissa repuissa, sitten liian vähillä vaatteilla, yrittävät. Osaavat jo niin kaikkea. Lukea ja laskea, muttei varoa autoja. Osaavat pelata, juosta, tanssia ja soittaa. Nokkahuilu. Jokaisella oltava omansa. Kotona harjoiteltava, korviin sattuu. Vaihe.

Murrosikä. Ei helvetti ja apua. Mitä ne oikein meinaavat? Puoliksi lapsia, puoliksi humanoideja. Syövät jääkaapin tyhjäksi tai eivät syö mitään. Kauhee nälkä, ei oo nälkä. Napa näkyy, eivät suostu pukemaan hanskoja. Missä se minun lapseni on? Se semmoinen helppo ja hyväntuulinen? Teinit. Nollasta sataan. Haisevatkin ihan kummalta. Huutavat. Vaativat. Neuvottelevat, yrittävät manipuloida. Ku kaikki muutkin. Vaihe.

Aikuisuus. Numeroina. Eihän tuo mitään vielä ymmärrä ja silti aivan tarpeeksi. Kokeilee kantapäitään, oppii niiden kautta. Ei auta kaikkea selittää, itse on tyrittävä. Lentävät pesästä. Vaiheesta vaiheeseen. Kamalia vaiheita. Ihania vaiheita. Älä mene lapseni. Eiku mene sittenkin. En minä tiedä. Kunhan pärjäät, pärjääthän?

Nytkö loppuu vaiheet? Ei lopu. Alkaa taas uusi.

"No, tää oli tämmönen vaihe."

Vaiheesta toiseen. Elämä on vaihe.

Vaihe on elämä.