Mä juttelinkin täällä aikaisemmin meidän kasvaneesta sotkutoleranssistamme. Mainitsin muutamista epäkohdista siisteydessä, joihin ei enää edes kiinnitä huomiota, sillä niihin on niin tottunut. Petaamaton sänky - perussettiä. Pyykkikasa lapsiportin päällä – perussettiä.
Vanhassa kodissamme meillä meni yksi porrasaskelma rikki. Siihen tehtiin heti uusi porras, mutta sitä ei ehditty just sitten heti maalata muiden askelmien kanssa samanväriseksi. Loppujen lopuksi porras taisi pönöttää kaksi vuotta sellaisenaan – väärän värisenä –, kunnes me myytiin se asunto. Ehkä uusi asukas sai portaan viimein maalattua mätsääväksi muiden kanssa – tai sitten senkin silmä tottui.
Mutta semmoinen se silmä on. Tottuu kamalan hyvin. Oikein mukavan mukautuva on.
Ajattelinkin nyt esitellä teille muutaman meidän silmä tottuu -kohteemme. Ihan sellaisena vastuunpakoiluna, ettei mun tarvitse tarttua mitenkään toimeen tehdäkseni niille jotain ja myös sellaisena hyväksymisriittinä. Ettei tarvitse ottaa stressiä moisista, vaan hyväksyä ne osaksi elämää. Laiffia. Niinku.
Noniin, aletaanpa.
Tässä on tämä portti. Se on sellainen pit stoppi. Siihen lasketaan hetkeksi* asioita, jotta ne voidaan siitä sitten viedä omille paikoilleen. Tiedättehän, sellainen nyt en ehdi, mutta kohta vien samalla kun menen sinne muutenkin.
Tässä kuvassa näyttäisi olevan ainakin lapsen haalarit, minun paitani, minun rintsikkani, minun toinen paitani jaaaa... minun kolmas paitani. Kuten arvata saattaa, se on pääosin vähän niin kuin minun asioideni pit stoppi.
Näyttäisi myös siltä, että tasolle laskettu tyyny, sekä sen päällä oleva lakana ovat tulleet jäädäkseen.
*Saattavat maatua tuohon ennemmin kuin löytävät tiensä kaappiin.
Jahas. Portti taas. Tämä portti tykkää, että siihen nojailee tuo eteisen matto. Siinä se on jo viikon (kuukauden, vuoden?) levännyt, kun minä sen pesin, kuivatin ja... noh, siinä se odottelee, että pääsisi taas paikoilleen.
Toivottavasti myös naapureiden silmä on tottuvaista sorttia, koska meidän toinen eteisen matto oli kaksi kuukautta ulkona tuulettumassa. Ensin mattopaikalla ja sitten pyykkinaruilla, kun kävin vähän sitä siirtelemässä kuitenkin välillä.
Itsehän ostin sitten tämä kuvassa näkyvän uuden maton, koska en enää muistanut, että meillä on se toinenkin matto siellä. Ulkona.
Pysytelläänpä eteisessä vielä tovi! Siinä on jotain sellaista erityistä glamouria.
Tässä on tämä meidän lasten ulkovaatteiden säilytyssysteemi. Kuten näette, kaikki on tarkasti organisoitu käyttötarkoitusten, värien ja kokojen mukaan. Kori vaan on vähän liian pieni kaikille pipoille, hanskoille ja huiveille, joten luontaisesti lisäsimme säilytyskapasiteettia lattian puolelle.
Jos oikein tarkasti katsoo, niin saattaapa siellä olla jotkut farkutkin mukana. Ja yksi (1) villasukka.
Ah, vaan mitäpä vanhat silmäni näkevätkään! Joku onkin tässä välissä kerännyt ne kaikki ylimääräiset pipot ja hanskat – talvitakitkin! – ja pannut säkkiin. Ohoh, nyt ei enää säilytetä laittialla niitä! Voi, miten tehokasta!
Nyt vaan totutellaan silmä tuohon säkkiin, sillä sehän ei toviin siitä ole lähdössä mihinkään. Ja mitäpä suotta – talvi on jo reilun puolen vuoden päästä!
Matto on sentään vielä paikallaan.
Zoomataan vähän tuohon eteisen kaappiin. – Oho, kappas! Joku on piirtänyt siihen punaisella vahakynällä! Jos oikein muistan: kaksi vuotta sitten.
Mutta noin se silmä tottuu! Ei haittaa ollenkaan moiset. Tuovat mukavasti luonnetta kotiin. Näkyy sitä semmosta elettyä elämää, kuten meillä elämäm koulussa on tapana sanoa.
Jätin vielä muutamat muut kohteet seuraavaan kertaan, kuten olohuoneen seinän, joka on hauskojen piirrustusten lisäksi myös tarra-arkki, sekä eteisen tason, jolle ei ole tarvinnut laskea tilanpuutteen vuoksi mitään aikoihin.
No okei, sen näytän vielä...
...noin. Mutta ei siitä sen enempää. Paitsi että huomasittehan kävyn?
**
Ja nyt, NYT, on sinun vuorosi! Ilmianna omat silmä tottuu -kohteesi! Mamma rimpuileen Facebook-sivuilla, omassa Instagramissasi tai vaikka blogissasi! Unohtakaa KonMari: #silmätottuu-metodi on uusi musta!
Kaikki mukaan! Pois syyllisyys romukasoista, jättäkää ne pyykit siihen sohvalle! Ei stressata! YES WE CAN'T!
#silmätottuu-haaste on nyt käynnissä!
24 comments
Huippua! :D
VastaaPoistaJes, kiitos! :D
PoistaLukemisen puolivälissä ajattelin, että olisin ensimmäisenä lukemassa blogia, missä kaikki kuvat esittelisivät vain karua totuutta arjesta (eli ei lainkaan niitä tarkasti rajattuja ja kovan siivoamisen jälkeen otettuja kauniita sisustuskuvia). Niin lohduttavaa.
VastaaPoistaVaikka itse en ehkä pysty kuvahaasteeseen osallistumaan. Kyllä meillä alakertaan johtavien portaiden yläpäässä oleva portti toimii likapyykkikorina (kunnes minä alakertaan mennessäni muistan napata ne mukaansa ja viedä viralliseen pyykkikoriin). Koska pienet lapset eivät aina halua mennä pimeään, viileään alakertaan yksin. Eikä lasten "turha" portaissa kulkeminen ole musta kaatumisriskin vuoksi toivottavaa. (Alakerrassamme ei siis varsinaisesti asuta ja oleskella. Siellä on pyykkihuone. Puuliiteri. Ja sauna. Sekä lähinnä läpikulkutilana toimiva takkahuone.)
Asiaan. En pysty osallistumaan haasteeseen, koska mun silmä ei totu. Kaikki röykkiöt katoavat keskimäärin kerran viikossa, kun siivoan. Pyykitkin oikeasti kulkevat portin päältä vähintään kerran päivässä, mutta tietenkin heti sen jälkeen jonkun paidalle kaatuu maidot... Ja tasan tarkkaa niin kauan kuin tavarat kerääntyvät ja lojuvat ne pistävät mun silmään ja häiritsevät. Vaikka en aina heti jaksakaan siivota.
(Vanhassa kodissa remontti jäi vähän puoli tiehen. Ne kuuluisat listat. Ja sen kanssa oli munkin pakko tottua olemaan. Mutta kyllä se säännöllisesti harmitti... Ja tuli se remonttikin sitten viimeisteltyä, kun laitettiin asunto myyntiin)
Jebas, täytyyhän niitä röykkiöitä joskus liikutella! Itsekin oikein tempaisin ja siivoilin vaatteet kaappiin! Mutta toi mun säkki on vieläkin sisällä (eikä siell varastossa, missä pitäis) mutta vaohdoin sentään eteisestä paikkaa toiseen huoneeseen! Hah!
PoistaEi meiltä varmaan mitään löydy, mieskin kun eilen otti keittiön seinästä maalauksesta asti siinä roikkuneen teippipalan. Meillä siis maalattiin vastikään kolme vuotta sitten. P.s. Tää sama toimii ylimääräsiin kiloihin, juurikaavuun ja puklusiin vaatteisiin. Kivasti on silmä tottunu!
VastaaPoistaHaha, totta!
PoistaHahahaha :D :D YES WE CAN'T!
VastaaPoistaYes we won't! :D
PoistaKiitos tästä ! ❤️
VastaaPoistaMy pleasure! :)
PoistaKompastuin portaissa mustepullo kädessä..rappusten välistä se sitten sinkosi alakerran lattiaan ja roiskeita kaikkialle. Kaikkialta muualta oli helppo pestä pois paitsi tapetista :D ja aika monta kuukautta menikin ennen kuin saatiin revittyä se pois, hiottua ha maalattua seinä. Nyt sitten silmä onkin niin tottunut siistiin maalaukseen, että tartteeko tuota edes tapetoida? Vitivalkoinen seinä kun on tyylikäs murrettujen sävyjen keskellä ��
VastaaPoistaHahahahaaa, eiiikää! Mahtavaa!
PoistaKiitos! Paikka kaikelle -facebook - ryhmässä joku linkkasi ja tänne päädyin. Luin tämän, ja jonkun toisen, ja kolmannen ja tuon ja tuon ja tuon... no, juu get tö point. Olet mahtava! Vedet silmässä nauroin, kun en noidannuoleltani muutakaan voinut. Meillä on siskoni kanssa ollut vuosia vitsi, minkälainen kirjoittamastani maailman parhaasta mammablogista tulisi, jos sellaista alkaisin kirjoittaa. Mutta luojan kiitos, ei mun enää tarvitse! Täällähän se on jo ihan valmiina. ����
VastaaPoistaOi oi! Hyvä kun päädyit! Ja en kestä! Ooh, kiitos! <3 <3 <3
PoistaHihii, tää on kyllä hyvä haaste! Pienten lasten kanssa silmä joko tottuu tai sitten kärvistellään :-) Meillä on ehkä vähän laimeat "silmä tottuu"-jutut lapsen muutettua pois kotona. Kotona asuessaan se säilytti aina vaatteitaan kasassa keskellä huoneensa lattiaa ja väitti, että se johtuu siitä, että on niin rasittavaa purkaa niitä laatikoihin kun joutuu roudaamaan niitä äidin ja isän asuntojen välillä. Oikeassa oli. Nyt kun hän asuu omassa asunnossaan, hän säilyttää vaatteitaan kasassa sohvalla. Ei enää lattialla. Tadaa.
VastaaPoistaHahaha, mut siis edistystä tuokin! :D
PoistaNoniin, tartuin toimeen. Meidän silmien tottumiset löytyvät täältä http://hiilihapoilla.blogspot.fi/2016/04/silma-tottuu.html
PoistaHah hah! Meillä lapsi säilyttää myös vaatteensa (ja pelivarusteet ym) huoneensa lattialla Ei tosin yhdessä kasassa vaan on levittänyt ne hienosti ympäriinsä ja ihan samasta syystä. En oikeasti kehtaa edes ottaa kuvaa. :)
PoistaLapsettoman perheen "silmä tottuu" -osasto on ehkä vähän erilaista, mutta meillä on koirat järjestäneet tottumisen aihetta, samoin aika tekee tehtävänsä omakotitalossa (ja epäilen että ainakin kerran poltergeist...!). Vastasin haasteeseen omilla "silmä tottuu" -bongauksillani täällä: http://www.lily.fi/blogit/tuumoristani-huumorilla/syopalainen-esittaa-silma-tottuu-haaste
VastaaPoistaHienoa! Jes! Lukaisen! <3
PoistaOli oikeasti aika avartavaa ja hemmetin hauskaa bongailla mihin kaikkeen sitä oma silmä onkaan tottunut ajan oloon!
VastaaPoistaMahtava kirjoitus jälleen kerran. Kiitos! Muuttaessamme nykyiseen asuntoomme suunnittelimme heti vaihtavamme kylppärin ja keittiön kaakelit. Ysärihenkeä; kylppäristä tulee mieleen loma-asunto gran canarialla ja keittiön välitilan kaakelien marjapurkki- ja sipulikuvista mummola. No, ei me sit jaksettukkaan tehdä remppaa ja kas, silmä tottui. Välillä ollaan niille naureskeltu, mut ei enää, kun tovi sitten Aamusetissä kerrottiin, että kuviokaakelit tulee taas muotiin. Mikä helpotus! Silmä tottui ja nyt ollaan trendin aallon harjalla. T.Tiina M
VastaaPoista:D voi morjes että putosin. Yes we can't!
VastaaPoistaOli ihan pakko kopata haaste, sattui vielä niin osuvaan saumaan, ettei ole pyhä tosikaan. Täältä löytyy: http://riippumattomammaksi.blogspot.fi/2016/04/silma-tottuu-haaste-bring-it-on.html
ai tämä on parasta..
VastaaPoistaja oikeastaan AINA ajankohtainen aihe!
juuri eilen aamulla heräsin seesteiseen hetkeen, mies istuskeli sohvalla uutisia lukien, hän oli herännyt 6.30 laittamaan lapset kouluun. hänellä oli vapaapäivä ja oli antanut minun nukkua. no minä siitä tukka sekaisin kävelemään lastenhuoneeseen -ja snap. seesteisyys oli tiessään. lastenhuoneen lattialla oli mylittleyöpaita, kalsarit, helmikaulakoru, susitossut ja kaatunut sienijakkara. ja mikä pöyristyttävintä, sängyt petaamatta. siitähän kehkeytyi keskustelu, joka päättyi siihen, että kirjoitin listalle mitä täällä minun mielestäni pitäisi tehdä. kirjasin hienosti päivittäiset ja harvemmintehtävät. loppujen lopuksi kun listaa katsottiin jo pahimmat höyryt päästäneinä, todettiin yhdessä että nämähän on KAIKKI sellaisia hommia mitkä lapset voi tehdä! joo-o, saamarista jo luin (ehdottomasti omaksuttavampi elämäntapa kuin konmari), mutta tämä silmä tottuu menee kyllä kärkeen! kiitos!