Tietoa mainostajalle ›

"Jaksaa sitten paremmin taas olla äiti"

16.5.2016

Haluaisin tehdä reklamaation. Kun että sitä omaa aikaa aina perustellaan sillä, että jaksaa sitten taas paremmin olla äiti, kun on saanut vä...

Haluaisin tehdä reklamaation. Kun että sitä omaa aikaa aina perustellaan sillä, että jaksaa sitten taas paremmin olla äiti, kun on saanut vähän hengähtää, ni ei. Ei jaksa.

Omaa aikaa tarvitaan, koska jokainen kaipaa omaa aikaa, mutta tilaamaamme jaksaminen jäi nyt kyllä toimittamatta. Ehkä jaksukeskus on ruuhkautunut, sillä niitä äitejä oli niin monta siellä. Ei riittänyt kaikille, oletan.

Oli ihana nähdä lapset reissun jälkeen ja ikäväkin jo oli, ihan meillä kaikilla toisiamme, mutta... ei. Kotiin ei palannut lempeyttä tursuileva, levännyt ja positiivisella äitiysenergialla latautunut äiti-ihminen, vaan joku perseeseen ammuttu karhu.

Eikä pelkästään mielentilaltaan, vaan myös habitukseltaan.


Se flunssa, niin juuri se naisflunssa, vei äänen jo ennen (huom!) PING-festareiden iltajuhlia, eli jo silloin päivällä, kun mä verkostoiduin ihan siis todella paljon (en). Kuulostan – näytänkin, ehkä? – nyt taas siltä, että Paula Koivuniemi olisi viettänyt villin yön karhun kanssa ja saanut minut lemmentyöstänsä lahjaksi. Sellainen käheän örisevä muija, jolla häviää ääni kesken lauseen ja jonka nauru kuulostaa Jabba The Hutilta. Ei siis sillä, että Paulalla kuulostaisi...

Sanottakoon nyt vielä tässä, että kyllä, esitin festareilla Paulaa – mielestäni aika autenttisen kuuloisesti imitoiden – ja kyllä, kääntelin myös tuolia ja halusin kenet milloinkin mun tiimiini. Luojan kiitos, että ne Snapchatit ovat jo Snapchat-taivaassa. No, se siitä.


Reissussa jotenkin ehti tottua sellaiseen itsekkyytteen, omaan rauhaan ja siihen, ettei kukaan vaadi mitään, että nyt siihen tuttuun moodiin, eli sisäköksi, rauhanneuvottelijaksi ja ohjelmakoordinaattoriksi pääseminen on jotenkin työläämpää. Vika on minussa, tiedän, mutta koska se "jaksaa sitten paremmin" -osuus saattaisi alkaa?

Juuri nyt jaksaisin huomattavasti paljon paremmin, jos vaikka voitaisiin kaikki olla ihan vaan hiljaa, pötköttää toistemme kainalossa ja katsella ihan hiljaa vaikka sadetta ulkona. Ihan hiljaa. Sanoinko sen jo? Olisin tosi, tosi hyvä äitin nyt siihen.

Mutta ei ilmeisesti tule onnistumaan?

Ok, no yritetään sitten huomenna sitä hyvä äiti -juttua. Kyl tää täst. Kun tää flunssakin ehkä joskus helpottaa.

You Might Also Like

3 kommenttia

  1. Minäkään en kyllä rehellisesti ole koskaan kokenut tuota "jaksaa sitten paremmin" -mantraa. Juurikin päin vastoin. Liittyy varmaan "saavutetuista eduista on vaikea luopua" -syndroomaan. Itsellä on ainakin pinna helposti kireämmällä normiarkeen paluun jälkeen. Eli summa summarum, ei kannata lähteä, mihinkään, koskaan. Siedättää vaan itsensä siihen perhe-elämään, that's it :)

    VastaaPoista
  2. Emmää ainakaan jaksa. Lapset vielä menee, mutta pitäis kuulemma jaksaa olla vaimokin. Otetaanko äkkilähtö Pattayalle? Tai vaikka ihan vaan Poriin?

    VastaaPoista
  3. Juuri näin, päivä pari tarttis saada palautumisaikaa reissun jälkeen. Juuri kun olet hetken päässy lähemmäksi omaa itteesi täytyy taas palata lehmänhermoiseksi sisäkkö-tapahtumavastaavaksi. Ymmärrän täysin mitä tarkoitat, ikävä kyllä.

    VastaaPoista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki