Ystävät! Olen löytänyt vihdoin harrastuksen minulle! Tässä on kaikenlaisia liikunnallisia kokeiltu vesijuoksusta ihan vaan juoksuun, mutta se ei oikein ole lähtenyt. Jotain ompeluhommiakin on tullut kokeiltua, mutta ei ole ollut oikein mun juttu nuo käsityöt. Ennen kuin nyt.

Anna kun kerron lisää.

Kaikkihan alkoi tuolta viikonloppuna järjestetyistä sisällöntuottajien festareista, jossa Muita ihania -Tiina ystävällisesti esitteli meille tämän lajin hienouden. Savitöiden, nimittäin.

Kun Valeäiti-Hanne, Liemessä-Jenni, Lähiömutsi-Hanne, Riikan blogin Riikka ja minä ensimmäisen kerran loimme katsauksen lajiin, ymmärsimme heti sen viehätyksen. Alkoi niin sanotusti savihommat kiinnostelemaan.

Aamiaisella näytettiin vielä muutamalle muulle äiti-ihmiselle otteita ja hekin kiinnostuivat heti. Krapulasavitöitä, tiedättehän. Uskonkin, että olemme saaneet kasaan aivan hyvän joukon uusia harrastajia savityön pariin.

Mutta pidemmittä puheitta, saanen esitellä vähän savenvalausta! Saatte ehkä kiinni siten paremmin.

Arvon toverit: Tortus Copenhagen, Copenhagenin Tortus (haha, tortus), savenvalaja ja hänen Instagram-tilinsä:

Video, jonka Tortus Copenhagen (@tortus_copenhagen) julkaisi 12. 05ta 2016 klo 12.45 PDT

Joo?

Sit myös tämä:

Video, jonka Tortus Copenhagen (@tortus_copenhagen) julkaisi 1. 05ta 2016 klo 10.58 PDT

Jaaa sitten ihan vaan vielä tämä kuva:

Checking the thickness of a vessel wall. It's not only important that a vessel look nice. The wall needs a uniform thickness. It's one of the traits of a well made piece of ceramics.

Kuva, jonka Tortus Copenhagen (@tortus_copenhagen) julkaisi 10. 05ta 2016 klo 6.06 PDT

Ajattelin, ettei tämän pidä jäämän vain meidän tietoomme ja siksi haluan jakaa tämän täälläkin! Jottei yhdenkään äidin tarvitsisi enää olla savitöittä! Mmm, savityöt... Siinä on vaan sitä jotain.

Ja otsikon muuten keksi Valeäiti. Itsehän en ole lainkaan noin terävä.