Meillä on käytössä päiväkodin ja kodin välillä sellainen reissuvihkosysteemi. Siihen piirretään ja kirjoitetaan yhdessä lapsen kanssa juttuja, joita sitten ihastellaan kotona ja päiväkodissa puolin ja toisin.

Esikoinen sai Helsingin reissulta ison Lego-ukon, joka toimii, ei vain avaimenperänä, vaan myös taskulamppuna! Mikä upea keksintö!

Lapsen mielestä se onkin parasta ikinä ja siksi halusi minun piirtäen kertovan siitä myös reissuvihkoon.

No minähän työtä käskettyä piirtämään. Siitä niin vain ukkoa paperiin. Kaikkeni siinä aamutuimaan annoin, haparoivin elein kynää paperilla liikuttelin. Pikkuisen Lego-ukkelin paperiin lopulta tuhersin.

Sanottakoon nyt, että piirtäminen ei ole ihan vahvinta osaamistani.

Koska taskulampullinen avaimenperä-Lego-ukko on niin siisti juttu, esikoinen oli halunnut myös päiväkodinsedän piirtävän samaisen ukon vihkoon.

Hänkin oli sen piirtänyt, ettekä ehkä i-ki-nä arvaa kumpi on kumman piirtämä...

Lego-ukko nro 1:



Lego-ukko nro 2:



Juuh, elikkäs. Tasan ei käy.


Niin aion siirtää tämänkin metatyön aviomiehelle. Piirrelkööt keskenään.