Tietoa mainostajalle ›

Maatilaelämys koko perheelle

1.7.2016

Voitte arvata, kuinka iloisesti yllättyneitä olimme, kun saavuimme kohteeseen. Paikkaan, jonka saimme va...


Voitte arvata, kuinka iloisesti yllättyneitä olimme, kun saavuimme kohteeseen. Paikkaan, jonka saimme varattua hätäpäissämme vielä juhannusaattoaamuna. Netistä on aina vähän vaikea arvioida paikan todellista luonnetta, mutta heti kun tulimme pihaan ja näimme mansikkapellot, järven, sekä vuohet ja lampaat, olimme myytyjä. Varsinkin vuohista. Ihanan pimeitä otuksia.

Yövyimme navetan yläkertaan tehdyssä majoituksessa, jossa oli yhteensä viisi huonetta. Kolme perheelle suunnattua huonetta, jossa oli sohvasta tehtävä parisänky ja kerrossänky, sekä kaksi parisängyllistä huonetta. Yläkerran aulassa oli yhteinen hengailutila, joka oli tällä kertaa vain meidän seurueemme käytössä.

Vähän Twin Peaks -henkinen mesta sisustukseltaan, mutta oikein positiivisella tavalla.

Kaikkiin perhehuoneisiin olisi mahtunut matkasänky vauvalle, mutta meidän huoneeseen erityisen hyvin. Ja vaikka parisänky oli koko ajan auki, mahtui silti huoneessa kävelemään.

Pihassa oli sympaattinen mansikkakioski, johon alueen juhannuksen viettäjät piipahtivat ostamaan tilan omia mansikoita. Pihapiirissä oli myös kota, jossa me istuimme molempina iltoina yömyöhään nuotion loimua katsellen ja vaahtokarkkeja ja makkaraa grillaten.

Koska olen maatilaeläinfäni, olin ehkä koko seurueen innokkain lampaiden ja vuohien ahdistelija. Nii en siis sillee kipeällä tavalla, vaan söpöllä. Niinku että "tule tule tule lammaf tänne, minulla on sinuwwe luokaa ja lapsutuksia". Jep, ihan sairaan söpö, eikö.


Juhannusaaton ohjelmassa meillä oli tietysti lavatanssit ja kokko. Okei, rehellisyyden nimissä on kerrottava, että eihän me mitään tanssittu. Kökötettiin penkeillä ulkona ja odotettiin, että kokko sytytetään. Onneksi tanssipaikassa oli mietitty lasten kannalta homma hyvin, sillä kokkoa saatiin ihastella jo kymmeneltä illalla!

Oli melko taianomainen hetki tuo kokon sytyttäminen: Täysin samaan aikaan, kun kokko syttyi, puiden takana pilkistävä aurinko nousi. Kyy-yy-yllä nousi!

Ehkä jokin optinen harha, mutta aikaisemmin puiden takana piileskellyt ilta-aurinko vaikutti todella nousevan, kun se tuli puiden takaa esiin ja jo vähän iltahämärtynyt ranta valaistui täysin. Melkein piti kaivella aurinkolasit (ja -rasvat?) esille kaikesta häikäistyksestä johtuen. Juhannuksen ihme, kaikki kuiskivat (ei kyllä kukaan).

Juhannuspäivänä suuntasimme parin kilsan luontopolkukävelylle läheiseen kansallispuistoon. Se oli juuri sopivan pituinen matka kolme-, viisi- ja seitsemänvuotiaille kävellä. Tilalta meille lainattiin vielä kantorinkka, jossa porukan pienin pääsi matkustamaan isin kyydissä.


Suurin kohokohta kuitenkin koko perheelle, ja etenkin isill.... lapselle oli, kun tilan isäntä otti lapset mukaan traktoriajelulle. Kuinka sattuikin, että juuri samaisena aamuna esikoinen oli valinnut itse päälleen traktoripaidan, koska... noh traktori. Kuin tilauksesta häneltä kysyttiin, tahtoisiko hän päästä mukaan peltohommiin, ja arvata saattaa, että pikkujäbä ei tilaisuudesta kieltäytynyt.

Myös talonväen vaari viihdytti lapsia viemällä heitä mönkijäajelulle. Se poliisi, jota kerroin aiemmin ystävystyi vaarin kanssa niin, että hengaili kaksi päivää vain vaarin kanssa. Kävivät kaikenlaisissa maatilan hommissa, kuten katiskassa ja lisäksi jotain muita juttuja, joita en osaa tämmösenä kaupunkilaisena nimetä. Paljon näyttivät kuljettavan mönkijän peräkärryllä asioita paikasta A, paikkaan B.

Emme olisi uskoneet voivamme löytää niin viimetingassa tällaista paikkaa! Täydellisen positiivinen yllätys.

Jos liikuskelette Ikaalisten huudeilla (vaikka siellä Ti-ti Nallen talossa), niin suosittelen. Näin juhannuksen jälkeen osan tilan yöpymispaikoista valtaa mansikanpoimijat, mutta ymmärtääkseni siellä on vielä satunnaisille matkailijoille paikkoja! Eikä muuten ollut hinnalla pilattu!

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. Ihanan oloinen paikka! Kaikin puolin. Ja voi kun herttainen isäntä, kun pyysi muksun mukaan peltohommiin.

    Vuohet on ihania, kunhan eivät ole omia. Nimimerkillä "Kokemusta on".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, uskon! Hahaa! Ne on kyllä ihan(an?) pimeitä tyyppejä! Syövät kaiken ja karkailevat. Nämä vuohet oli aikaisemmin olleet kovia karkailemaan, mutta nyttemmin uuden aitauksen myötä vähän paremmin jo aisoissa. Mutta lampaat onnistuivat pakenemaan tällä kertaa! :D Kyllä niissä maatilan eläimissä on jotain taikaa – varsinkin tällaisille turisteille!

      Poista
    2. :D Joo kyllä ne lampaatkin osaa! Toissayönä puolilta öin heräsimme siihen kun naapuri koputteli ovella... Tuli ilmoittamaan, että meidän Ansa-lammas vipeltää vapaana kylänraitilla. Oli se hienoa lähteä vauva kainalossa vapauden huumassa kirmaavaa lammasta pyydystämään aamutakki lepattaen.

      Mutta onhan nuo ihania. Vaikka välillä vähän huumorintajua koettelevatkin ;D

      Poista
  2. Älyttömän upeat kuvat! Suomen kesä, ah! Ei sillä ettenkö talvi-ihmisenä odottaisi jo joulua..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ne on pääosin tuon minun rakkaan aviomieheni otoksia! (www.jeresatamo.com) Kyllä Suomen kesässä vaan on sitä jotain! <3

      Poista
  3. Tuo paikka ja kansallispuisto ovat meidän mökin lähellä. Ja tuolla tanssilavalla olen myös lapsena ollut. Ihanaa, että siellä on noin voimissaan vielä toiminta. Täytyykin käydä mansikkaretkellä vielä tässä kuussa, kun mökille päin tullaan. :) Mahtava postaus muutenkin. :D

    VastaaPoista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki