Voitte arvata, kuinka iloisesti yllättyneitä olimme, kun saavuimme kohteeseen. Paikkaan, jonka saimme varattua hätäpäissämme vielä juhannusaattoaamuna. Netistä on aina vähän vaikea arvioida paikan todellista luonnetta, mutta heti kun tulimme pihaan ja näimme mansikkapellot, järven, sekä vuohet ja lampaat, olimme myytyjä. Varsinkin vuohista. Ihanan pimeitä otuksia.

Yövyimme navetan yläkertaan tehdyssä majoituksessa, jossa oli yhteensä viisi huonetta. Kolme perheelle suunnattua huonetta, jossa oli sohvasta tehtävä parisänky ja kerrossänky, sekä kaksi parisängyllistä huonetta. Yläkerran aulassa oli yhteinen hengailutila, joka oli tällä kertaa vain meidän seurueemme käytössä.

Vähän Twin Peaks -henkinen mesta sisustukseltaan, mutta oikein positiivisella tavalla.

Kaikkiin perhehuoneisiin olisi mahtunut matkasänky vauvalle, mutta meidän huoneeseen erityisen hyvin. Ja vaikka parisänky oli koko ajan auki, mahtui silti huoneessa kävelemään.

Pihassa oli sympaattinen mansikkakioski, johon alueen juhannuksen viettäjät piipahtivat ostamaan tilan omia mansikoita. Pihapiirissä oli myös kota, jossa me istuimme molempina iltoina yömyöhään nuotion loimua katsellen ja vaahtokarkkeja ja makkaraa grillaten.

Koska olen maatilaeläinfäni, olin ehkä koko seurueen innokkain lampaiden ja vuohien ahdistelija. Nii en siis sillee kipeällä tavalla, vaan söpöllä. Niinku että "tule tule tule lammaf tänne, minulla on sinuwwe luokaa ja lapsutuksia". Jep, ihan sairaan söpö, eikö.


Juhannusaaton ohjelmassa meillä oli tietysti lavatanssit ja kokko. Okei, rehellisyyden nimissä on kerrottava, että eihän me mitään tanssittu. Kökötettiin penkeillä ulkona ja odotettiin, että kokko sytytetään. Onneksi tanssipaikassa oli mietitty lasten kannalta homma hyvin, sillä kokkoa saatiin ihastella jo kymmeneltä illalla!

Oli melko taianomainen hetki tuo kokon sytyttäminen: Täysin samaan aikaan, kun kokko syttyi, puiden takana pilkistävä aurinko nousi. Kyy-yy-yllä nousi!

Ehkä jokin optinen harha, mutta aikaisemmin puiden takana piileskellyt ilta-aurinko vaikutti todella nousevan, kun se tuli puiden takaa esiin ja jo vähän iltahämärtynyt ranta valaistui täysin. Melkein piti kaivella aurinkolasit (ja -rasvat?) esille kaikesta häikäistyksestä johtuen. Juhannuksen ihme, kaikki kuiskivat (ei kyllä kukaan).

Juhannuspäivänä suuntasimme parin kilsan luontopolkukävelylle läheiseen kansallispuistoon. Se oli juuri sopivan pituinen matka kolme-, viisi- ja seitsemänvuotiaille kävellä. Tilalta meille lainattiin vielä kantorinkka, jossa porukan pienin pääsi matkustamaan isin kyydissä.


Suurin kohokohta kuitenkin koko perheelle, ja etenkin isill.... lapselle oli, kun tilan isäntä otti lapset mukaan traktoriajelulle. Kuinka sattuikin, että juuri samaisena aamuna esikoinen oli valinnut itse päälleen traktoripaidan, koska... noh traktori. Kuin tilauksesta häneltä kysyttiin, tahtoisiko hän päästä mukaan peltohommiin, ja arvata saattaa, että pikkujäbä ei tilaisuudesta kieltäytynyt.

Myös talonväen vaari viihdytti lapsia viemällä heitä mönkijäajelulle. Se poliisi, jota kerroin aiemmin ystävystyi vaarin kanssa niin, että hengaili kaksi päivää vain vaarin kanssa. Kävivät kaikenlaisissa maatilan hommissa, kuten katiskassa ja lisäksi jotain muita juttuja, joita en osaa tämmösenä kaupunkilaisena nimetä. Paljon näyttivät kuljettavan mönkijän peräkärryllä asioita paikasta A, paikkaan B.

Emme olisi uskoneet voivamme löytää niin viimetingassa tällaista paikkaa! Täydellisen positiivinen yllätys.

Jos liikuskelette Ikaalisten huudeilla (vaikka siellä Ti-ti Nallen talossa), niin suosittelen. Näin juhannuksen jälkeen osan tilan yöpymispaikoista valtaa mansikanpoimijat, mutta ymmärtääkseni siellä on vielä satunnaisille matkailijoille paikkoja! Eikä muuten ollut hinnalla pilattu!