Tietoa mainostajalle ›

Missä vaiheessa on ihan OK luovuttaa?

17.10.2016

Olisi tässä muutama sellainen asia, josta meidän pitää keskustella. Että onko tässä enää mitään järkeä ja mitähän hittoa. Ensinnäkin. ...

Olisi tässä muutama sellainen asia, josta meidän pitää keskustella. Että onko tässä enää mitään järkeä ja mitähän hittoa.

Ensinnäkin.

1. Pyykinpesu
Pesin kahdeksan (8) koneellista kahden päivän aikana ja ajattelin, että pyykkivuoremme jotenkin vähenisi tuosta. Olisi sillä lailla hillitty se määrä. Ei tursuilisi niin, ettei kaappeja saa kiinni, eikä auki. Ei levittäytyisi pyykkikaapista vessan lattialle ja vessan lattialta eteiseen. Eteisestä makuuhuoneeseen, makuuhuoneesta olohuoneeseen.

No ei vähentynyt. Tuli pissavahinko, toinen ja kolmas. Koirat pyyhkivät hanurinsa lakanaamme, maito kaatui rinnuksille. Päälle perushommat. Kalsareita, sukkia, paitoja. 

Tälläkään hetkellä wc-tiloissamme ei pysty kävelemään. Pyykit eivät ole mahtuneet pyykkikaappiimme sitten vuoden 1980.

2. Lelujen siivoaminen
Lukemattomat kerrat olen lajitellut kaiken. Pikkuautot omaan koriinsa, figuurit pikkulaatikkoonsa, Duplot alalaatikkoonsa, junarata omaan koriinsa. Inventoinut palapelien palat, teipannut kirjojen revenneet sivut, pukenut barbiet, järjestellyt rakennuspalikat. 

Jotta ihan jokaisena päivänä ei tarvitsisi kuunnella sitä kun "en löydä! Missä! Ääää!". 

Mutta ei auta. Ei. Todellakaan. Auta. Ne pysyvät paikoillaan noin kolme piste kaksi sekuntia. Räjähtäen hakeutuvat välittömästi kaikkialle. Ympäri kotia, sohvatyynyjen väliin, pitkin lattioita. 

Mitään ei löydy koskaan. Paitsi tietysti se pikku-Lego jalan alta keskellä yötä, kun on matkalla vessaan.



3. Kasat
Pyykkikasa, puolilikaisten vaatteiden kasa, varastoon menevien kesävaatteiden kasa, varastosta tulleiden talvivaatteiden kasa, sekalaisten, lähes tuntemattomaksi muuttuneiden asioiden kasa.

Kasojen määrä on vakio. Purat yhden kasan, uusi on jo syntynyt. Seuraavaa selvittäessä kaksi on syntynyt. Sikiävät jossain keskenään ja salaa lisääntyvät selkäni takana. Täysin toivotonta.

Olen kasojemme vanki. Kasojemme ympäröimä. Hullu kasa-lady. Eräänä päivänä minut löydetään omien kasojeni syömänä.

4. Ruoka
Minä pilkon porkkanoita. Minä pilkon kesäkurpitsoja. Minä pilkon sipulia, parsakaalia, lehtikaalia ja jumankauta lanttua. Sielunikin pilkon. Siihen niin ruokaan laitan kaiken, jotta kasvaisivat lapset terveiksi punaposkiksi. Kaiken maailman makuja maistatan. Vitamiinit ja hivenaineet kastikkeeseen sijoitan. 

Ja mitä tekevät punaposket? Nyppivät pois. Ne kaikki. Jokaisen vitamiinin, jokaisen punaisen, vihreän ja keltaisen. On kuulemma pahaa, vaikkeivat vielä edes maistaneet.


Ja nyt seuraa kysymys: Missä vaiheessa on ihan OK luovuttaa? 

Antaa pyykkien vallata talo, lelujen joutua kadotukseen, syöttää kupeidemme hedelmille vain leipää ja keitettyä pastaa? Kerätä kasat suoraan jätesäkkiin ja viedä roskikseen kulkematta lähtöruudun kautta? 

Niin, että missä vaiheessa?

Koska onhan tämä nyt ihan mielenvikaista hommaa.


Lue aiheista myös: 

You Might Also Like

46 kommenttia

  1. Kiitos tästä! Mä mietin tänään, pitäiskö hommata aamukampa töihin paluuta ajatellen, siellä kun kuulemma ei tarvii katella kasoja eikä pujotella kävellessään lelujen läpi eikä kuunnella vinkuvankumärinää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään, ilo on minun puolellani! Joo, kiinnostelis kans välillä tuollainen ympäristö! Kasaton, vinkumaton!

      Poista
    2. Mutta mieti mikä on tilanne kun tuut töistä väsyneenä ruokakaupan ja päiväkodin kautta väsynyt lapsi kainalossa siihen kodin kaaokseen..

      Poista
    3. Kun aloitin työt ja lapset päiväkodin kukaan ei enää sotkenut päivisin kotona. Se oli helpotus, kaaos on huomattavasti pienempi, kun jengi hengelle arkisin van pari tuntia ja muutaman aterian kotona.

      Poista
    4. Kun aloitin työt ja lapset päiväkodin kukaan ei enää sotkenut päivisin kotona. Se oli helpotus, kaaos on huomattavasti pienempi, kun jengi hengelle arkisin van pari tuntia ja muutaman aterian kotona.

      Poista
  2. FEEL YOU!!! Mutta älä vielä luovuta, haastoin sut nimittäin tälläseen melko pitkään ja raskaaseen haasteeseen, että tsemppiä hei! Että siinä sulle. Nyt menen lajittelemaan hanskoja, kurahousuja, välikausihaalareita, toppahaalareita, ulkohousuja, villahaalareita, kypärämyssyjä....AAAAAAARRRRGHHHHH

    http://www.asikaine.fi/kolmen-tosi-monen-homman-haaste/

    VastaaPoista
  3. Tuttua, ah niin tuttua. Olen leikitellyt ajatuksella soseuttaa blenderissä nuo kaikki vitamiinit soseeksi ja värjätä se elintarvikeväreillä harmaaksi. Ei tarvitsisi nyppiä niitä vihreitä, keltaisia, punaisia, valkoisia, oransseja jne. värisiä juttuja pois ruuasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tein just viimeviikolla juures-linssikeittoa, joka näytti ihan sellaselta harmaalta lama-ajan jauhelihakastikkeelta. Oon aika taitava näemmä. Uppois varmaa muksuillekin? Suosittelen!

      Poista
  4. Eikö teillä mene nuo rehut raakana? Meillä ainakin porkkanat, paprikat ja kurkut uppoaa nimenomaan raakana ja kypsennettynä nypitään pois (sipulin vedän koneella soosiksi). Meitä on viisihenkinen perhe ja 8 koneellista kuulostaa tosi tosi paljolta, täällä menee 2-3 koneellista plus mies pesee omat treenivaatteet kerran itse. Kasoja en siedä, avauduin just instan storiesiin siitä kun on _saareke_ se hieno sisustusjuttu jonka päällä sisustuslehdissä kikkaillaan ja poltellaan kynttilöitä. Meillä se on yks kasa, keittiön pöytä on toinen kasa ja eteisessä on pari kasaa lisää. Nykyään laitan lasten vaatteet niin sutjakkaasti kiertoon (kun ostaa käytettynä niin raaskii vaikka uffille viedä) ettei ne ehdi paljoa kasautua. Mutta jaan kyllä saman tuskan! Millon asunto taas on meidän aikuisten...?Terkut Kuusistosta:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meilläkin raakana uppoo! Kahdeksan koneellista kahdessa päivässä pesin niinku purkutöinä. Kun oli päässyt vähän kerääntymään. En minä ihan joka päivä neljää koneellista pese! :D

      Poista
    2. Kun menisikin edes raakana. Kurkku maistuu vanhemmalle, nuoremmalle ei sekään. Kielenkärjellä kokeilee varovasti ja työntää inhosta väristen pois. Mutta tarjotaan tarjotaan ja uskotaan, että joku päivä maistuu. Huoh.

      Poista
    3. Hah ja mä sotkeudun omaan näsäviisauteeni, eli siis viikossa meillä se pesumäärä. Kurkuissa on vähän se ongelma, että ne maistuu milloin millekin (saippua, kala...). Porkkanat meillä on taattua tavaraa onneks:)

      Poista
  5. Mulla on sulle yks sana: KonMari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on sulle yksi sana: HuuMori. :D

      Poista
    2. Konmarin avulla saat kaaoksen kuriin puolessa vuodessa. Meillä 6-henkinen perhe ja maritus on ehkä pyolessa välissä ja on kyllä auttanut hurjasti arjen kaaokseen. T. Ilman huumoria, toinen anonyymi

      Poista
    3. Jos toki haluat jatkaa hulvattoman hauskojen juttujen kirjoittelua kasoista, niin feel free. Mutta jos haluat oikeasti ratkaista tämä ongelman (jos se nyt on sulle ongelma) niin minäkin suosittelen KonMaria.
      Ei ole enää kasoja, kaikki on siististi viikattuna koska tavaraa on loppuksi huomattavasti vähemmän.

      Poista
    4. Voisiko olla niin että tässä on _hieman_ kärjistetty juttuja? Yleensä siitä syntyy huumori. Tai voihan se olla, että ne kasat _oikeasti_ syö ton Mamman. XD

      Poista
    5. Mullakin on yksi vinkki: EI KonMaria.

      Tavarakeot voi toki hävitä, mutta tyhjän tilan täyttääkin sitten henkinen ahdistus, kun mietit tuottaako mikään enää iloa, mitä tekisit kaapin takana säilytettävälle Aleksis Kiven kuolintalo -taululle tai voitko heittää joka kevät kaikki maustepussit roskiin kun eivät tuota iloa. Ylipäätään kaikkiin elämän päätöksiin täytyy kysyä neuvoa kanssamarittajilta, ettei vaan mene tuottamatta iloa tai mikä pahinta, toisin kuin Marie Kondo opettaa.

      Tsihih. Mun pyykkikori tulvii myös pitkin keittiötä, palautuspullokassin kanssa. Ja juu, KonMari on luettu ja myyty iloa tuottamattomana eteenpäin.

      Poista
    6. ^ tää on kyl paras kommentti ikinä!

      Poista
  6. Muuten niin tutun kuuloista, mutta itse en viitsi niitä vitamiineja yrittää kastikkeiden seassa tyrkyttää, kun eivät ne syö sitä kastikettakaan :D PS. Vihannekset ja juurekset yms. kelpaa kyllä ihan erikseen annettuna...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän soosit on kasvispöperöä, joten ne kesäkurpitsat, porkkanat ja muut tuovat siihen soosiin mukavaa rakennetta... niinku aikuisille! :D Esikoinen puolestaan nyppii sen rakenteen pois. Kuopus onneksi syö vielä kaiken minkä sille antaa, mutta esikoisen mallin perässä joskus apinoi "pahaa", vaikkei oo ees maistanut tai ole edes sitä mieltä. Huoh. Eikä se esikoinenkaan niitä huomais, jollei olis tuota asennetta mukana. Erikseen menee täälläkin rehut. Muttakö MINÄ haluan syödä niitä siinä soosissa. Haha!

      Poista
  7. Kiitos tästä! :D Kyllä et olisi paremmin voinut tätä postausta ajoittaa. Ennen kuin ehdin aamukahveja juomaan, olin jo pistänyt tämän viikon seitsemännen pyykkikoneellisen pyörimään, raaputtanut koirankakkaa irti lattiasta, siivonnut lelut lattialta kahdesti ja pelastanut imurin päälle kiivenneen lapsen, kun se ei enää päässytkään alas. Kylmää aamukahvia juodessa sitten luin tämän ja kylläpä pelasti päivän! :D

    Tuolla ylempänä suositeltiin KonMaria, mutta missäs hiton välissä sen ehtisi lukea. Kysyn vaan.

    VastaaPoista
  8. Ensimmäisen maailman ongelmia, teillä on vaan liikaa tavaraa. Vähemmälläkin määrällä vaatteita ja leluja varmasti pärjäisi, jolloin säästyisi myös aikaa ja rahaa muuhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paitsi jos on talvi, syksy, kevät ja kesä ja pitää olla lyhyttä hihaa ja pitkää hihaa ja samat lahkeille ja veekoot ja villavaatteet ja toppavaatteet ja muksut kasvaa järjetöntä vauhtia ja sit jos haluaa vielä pystyä jotain harrastamaan niissä releissä (kun yhdet on märkänä niin on toiset varalla tyyppisesti) niin onhan siinäkin. Lisää tohon kengät. Ja kerro perheenjäsenten määrällä.

      Sitten näihin kun on synttärit ja joulut ja muut lahjanostajaiskaudet ja taas kerrot ikävuosilla ja lasten määrällä ja...


      ... Sitten kerron mitä saat tulokseksi jos ei matikkapää riitä : NO NIITÄ KASOJA!

      Poista
  9. Neljä lasta, joista kolme poikaa. Hyvin vähän olen täällä netissä tai töllön äärellä ja aikaa jää äidillä vaikka mihin . Lapset osallistuvat kaikkeen ja hommat toimivat. Lasten kasvaessa hommat helpottuvat omalla tavallaan. Tavaroilla paikat, pienet vaatteet pian kiertoon. Varastotilaa sopivasti, ei liikaa. Osallistuva isä. Siinä resepti. Syövät oikeasti kaikkia kasviksia. Ovat oppineet siihen! Vanhin nyt 14 vuotta. Nuorin 4 v. Tsemppiä.

    VastaaPoista
  10. Jaha, täydellisillä äideillä on uusi keppihevonen: KonMari. Sinnehän se uppoaa täysimetyksen, kestovaippojen ja sormiruokailun sekaan kuin nenä päähän. Onneks interwebbi oli aika nuori kun mun lapsi oli pieni, oisin saattanu stressaantua.

    VastaaPoista
  11. Mä tulin tätä lukiessa aika surulliseksi. Olin kuvitellu, että meillä on välillä kauhea kaaos, jonka edessä tekis mieli antaa periksi - vaikka meillä ei ole ensimmäistäkään lasta! :D Siis en osaa sanoa, mitä tossa tilanteessa tekisin. En voi muuta ku hattua nostaa teiän jaksamiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Joskus siis mahtavan tragikoominen juttu muuttuu päässäni pelkästään taagiseksi, enkä osaa enää nauraa sille komiikkapuolelle, jos juttu tuo mieleen liian läheisesti jonkin oman elämän ongelman. :D

      PPS. Toi konmarikeskustelu tuolla ylempänä on kyllä helmi, jonka Tämän kylän homopojan kommentti kruunaa! <3

      Poista
  12. :D Nauratti. Meillä ei ole ensimmäistäkään lasta, mutta koirien kanssa ja takia olen taas tänään käynyt läpi ihan jokaisen kohdan. Olen luovuttanut, menen huomenna puolisairaana töihin koska en kestä olla niiden kanssa kotona.

    VastaaPoista
  13. Ah, niin tuttua. Mä tosin en käyttäisi sanaa luovuttaminen, mä priorisoin. Vapaapäivänä priorisoin metsäretken lasten kanssa siivoamisen edelle. Illalla lasten nukahdettua priorisoin lukemisen tai hyvän tv-sarjan komerojen raivaamisen edelle. Ihan tietoisesti ja kohtuutonta syyllisyyttä kantamatta. Minä piru vie teen kohtuullisen vaativaa ja (myös vapaa-)aikaa vievää työtä, pyöritän arkea vielä enemmän töitä tekevän miehen rinnalla ja koitan kasvattaa lapsistani ihmisiä. Olen täällä sohvannurkassani kasojen keskellä taatusti paljon onnellisempi kuin mitä olisin siistimmässä kodissa vähemmän tavaramäärän keskellä, koska minä nyt vain olen luonteeltani enemmän hamstraaja jota ei kiinnosta. Olen aina ollut ja tulen todennäköisesti aina olemaan. Jos anopilta tulee joululahjaksi KonMaria, taidan toimia teoksen kanssa samoin kuin Homopoika edellä. Tosin ehkä salaa anopilta, joka kuitenkin on oikeasti aika kiva.

    VastaaPoista
  14. Aivan mahtavaa! Tykkään kyllä tämän superbloggaajan kirjoitustyylistä, vähän niinku Mielensäpahoittajaa lukis. Mulla ei niin paljon ongelmia kasojen kanssa, mutta LAATIKOT! Jokaiselle tavaralla, kenkäparille tai hiuspampula/pinni/hökötyksille oma purkki tai laatikko... Niihin katoaa tavarat ja mistä lähdet etsimään kun laatikkoja on paljon. Mieskin ihassa hukassa.

    VastaaPoista
  15. Täältäkin peukku tämän kylän homopoijalle! Loisto kommentti ja mammalle loistavasta postauksesta peukku ! 😁 Harmi että kaikki ei vaan tajuu sun huumoria. Yleensä en lue kommentteja mutta nyt oli pakko tulla kun kävin snäpit eka kattomassa. Popparia ei ollut mut kävin parit hapankorput tekasemassa ennenku aloitin lukemisen 😂😂

    VastaaPoista
  16. Odotellessa sitä aikaa, kun kaikki kasat, sormenjäljet kaapinovista ja seinistä, ikilikatahrat ruokapöydän alta, pyykit, pieneksi jääneet vaatteet, jääkaapin ja uunin tahrat, ikkunoiden pesu edes joskus, mainitsinko jo kasat, oma vaatekaappi, talteen kerätyt lehtileikkeet, wc:n siivous, ainiinjoo, meillä on toinenkin wc, normi-imuroinnit etc. on hoidettu, jotta voi aloittaa alusta. Mä olen meidän perheessä se, joka ei kuluta sohvaa siinä istumalla... teeveekin ihan turha, vaikka muille lähes elinehto.. ehkä kaivan sen KonMarin esille, sitku ��

    VastaaPoista
  17. Minä luovutin! Menin töihin, palkkasin siivoojan (kerran kuussa käy). En enää imuroi enkä stressaa. Heivasin about kaikki vaatteeni myyntiin. Lasten vaatteet pakkaan säkkeihin ja vien kavereille. Leluja yritin karsia, kunnes luovutin. Koira on onneks lyhytkarvanen. Mies siivoaa aina välillä, mutta mun osuus on toi siivooja.

    VastaaPoista
  18. Mä en edes yritä ylläpitää mitään kuvastokotia. Kolme erityisen vilkasta poikaa, yritys ja remonttitalo on opettanut sietämään niitä kasoja, kökköjä ja viimeistelemättömiä pintoja ☺ Kamaa heitän raivopäissäni ulos talosta, kun kaaos yltyy liian pahaksi. Muussa tapauksessa sulkeudun sohvalle katsomaan kun kaaos lisääntyy lasten riehuessa.
    Ruuan suhteen pidän kyllä jotain rotia mutta olen siinäkin luovuttanut ajoittain. Ja teen pakkaseen paljon niin hädän hetkellä on edes suht hyvää ruokaa. Esikoinen urputtaa täälläkin niistä kasviksista ruuassa, mutta mä pakota sen syömään osan ☺
    Elämä on liian lyhyt että viitsisi käyttää aikaansa siivoamiseen yhtään sen enempää kuin hyvältä tuntuu. Pyykit ei mene minnekään eikä kasat, mutta elämä saattaa... ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin osuvasti sanottu tämä..............pyykit ei menen mihinkään, mutta elämä saattaa. Täysin samaa mieltä. Hävettää välillä päästää vieraita kotiin kun on niin sekaista, mutta kun lapsilla on harrastukset ja niihin haluavat mennä ja välimatkat kodin ja jalkapallohallin välillä on pitkät, niin ei vaan kerkeä koko ajan siivoamaan. Pyykit peseentyy usein sitten yöllä. Lapset menee nyt edelle, ei tämä lasten kuskaaminen ikuisesti kestä. Joskus mulla ja miehelläni on vielä liiaksikin yhteistä aika heh. Sitten vasta tajuaa, että olispa edes joku jota veisi vielä harkkoihin tms. Siivoojan palkkaaminen vaikka kerran kuussa vois kyllä olla hyvä juttu.

      Poista
  19. Voi kun minäkin saisin KonMarin sydämeeni. Olen nyt monesta paikasta ymmärtänyt, että siten tulee ihmisestä täydempi. Tai siis tyhjempi, eli täydempi. Alkaisin tehdä enemmän ruokaa, rakastella miestäni ja huoltaa kenkiäni. Koska sydämessä olisi vain tilaa sille kaikelle, tiedättehän?

    VastaaPoista
  20. Aahahahaa kiitos nauruista! Jälleen kerran. -Lirulaa

    VastaaPoista
  21. Älä siivoa.
    Ota kuppi teetä ja hyvä kirja käteen. Kaikelle marinalle vastaukseksi käsi pystyyn (talk to the hand), äippä ottaa nyt rennosti.

    Jahka saat akkuja vähän latinkiin niin käytät kaiken energian siihen että saat pennut siivoamaan, viemään vaatteita pyykkikoreihin jne. (tämän joutuu ikävä kyllä toistamaan sen satakertaa, mutta ainakin meillä tuntuu vähitellen helpottavan).

    Jos ei meinaa lelua löytyä niin kysy veikö etsijä sen omalle paikalleen. Jos ei niin tulee hyvä oppitunti siitä kuinka siisteydellä on omat etunsa. Jos jättää kamat minne sattuu niin ne häviää ja sitten niitä ei enää ole. Voi kuulostaa rankalta mutta erittäin tärkeä oppia jo nuorena että teoilla on seurauksia.

    Jaksaa jaksaa :)

    VastaaPoista
  22. Kasojen määrä on vakio. Neljästä lapsesta jo kolme muuttanut pois kotoa, ja nuorin tekee niitä kasoja omaan huoneeseen, MUTTA siivoaa niitä pois muualta huushollissa... Muutaman kerran on koti näyttänyt kasattomalta hetkisen, vain siksi, että kasat on raivattu vieraiden tieltä kaappeihin, joista ne sitten vieraiden lähdettyä tulvivat takaisin "oikeille paikoilleen"... Joku on sanonut, että jos työpöytä on liian siisti, on jossain vikaa...uskon että sama pätee kotiinkin. Jos meille tulee joku, jota kasat häiritsee, saa ihan mielellään siivota, voin antaa välineet ja käydä sohvalle istumaan ja neuvoa ettei hukkaa siivotessaan mitään tärkeitä. Tärkeimmät asiat meillä on kyllä paikoillaan, mut ei kaiken tarvitse olla... Kahdeksan koneellista pyykkiä pyykkipäivänä oli ihan tavallista silloin kun oli 6 ihmistä ( töissä, koulussa, päiväkodissa, harrastuksissa) ja kaiken lisäksi yks kissa.

    VastaaPoista
  23. Onko lapsiperheen kaaos vakio? Ei. Voiko sille tehdä jotain (muutakin kuin konmarittaa)? Voi. Tarvitseeko sille tehdä jotain? Ei, jos se ei haittaa eikä arki liikaa takkua sen takia.

    Tässä muutamia ammattijärjestäjän ajatuksiani siitä, mitä voi tehdä siinä tapauksessa, että tahtoo kaaoksesta eroon:

    https://paikkakaikelle.wordpress.com/2016/05/18/lasten-kanssa-yksin-247-ja-koti-kaaoksessa-miten-selvian/
    https://paikkakaikelle.wordpress.com/2016/03/10/tavaramatikkaa/

    Facebookin Paikka kaikelle -ryhmästä löytyy lisää ratkaisuja ja ymmärrystä. Tervetuloa!

    VastaaPoista
  24. Kun olin kiinteistönvälittäjänä ja minulla oli yksi lapsi ja paljon tehtäviä ja jatkuva siivouksen ja järjestelyn tarve ja ei koskaan täysin siistiä. Menin yllätysnäytölle perheeseen jossa oli paljon lapsia (en tiedä tarkkaa määrää, yli viisi tai kaksitoista). Paljon kenkiä eteisessä, kaikki kengät ja vaatteet siistissä järjestyksessä. Kaikki makuuhuoneet, sängyt ja leikkikalut kuin juuri siivottu ja iso olohuone muutamine sohvineen ja paljoine tyynyineen kaikki tip top. Keittiön kaksi astianpesukonetta (toinen puhdas, toinen likaiset astiat) kaikki hienosti järjestyksessä. Keittiö ei pursunnut ylimääräistä tavaraa tasoilla. Ulkona ne kaikki toistakymmentä pyörää ja lautaa jne. Kaikki rivissä telineessä. Ai että valehtelenko tai liiottelen, en yhtään. Kun tulin kotiin ja vertasin, tuli vain mieleeni että mitä teen väärin. Tulin siihen tulokseen: Siiivous ei pysy siivoamalla vaan pitämällä.

    VastaaPoista
  25. http://www.hs.fi/fingerpori/s1306082588632

    Oli pakko! :D

    VastaaPoista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki