Kiitos tästä! Mä mietin tänään, pitäiskö hommata aamukampa töihin paluuta ajatellen, siellä kun kuulemma ei tarvii katella kasoja eikä pujotella kävellessään lelujen läpi eikä kuunnella vinkuvankumärinää.

FEEL YOU!!! Mutta älä vielä luovuta, haastoin sut nimittäin tälläseen melko pitkään ja raskaaseen haasteeseen, että tsemppiä hei! Että siinä sulle. Nyt menen lajittelemaan hanskoja, kurahousuja, välikausihaalareita, toppahaalareita, ulkohousuja, villahaalareita, kypärämyssyjä....AAAAAAARRRRGHHHHH

http://www.asikaine.fi/kolmen-tosi-monen-homman-haaste/

Tuttua, ah niin tuttua. Olen leikitellyt ajatuksella soseuttaa blenderissä nuo kaikki vitamiinit soseeksi ja värjätä se elintarvikeväreillä harmaaksi. Ei tarvitsisi nyppiä niitä vihreitä, keltaisia, punaisia, valkoisia, oransseja jne. värisiä juttuja pois ruuasta.

Eikö teillä mene nuo rehut raakana? Meillä ainakin porkkanat, paprikat ja kurkut uppoaa nimenomaan raakana ja kypsennettynä nypitään pois (sipulin vedän koneella soosiksi). Meitä on viisihenkinen perhe ja 8 koneellista kuulostaa tosi tosi paljolta, täällä menee 2-3 koneellista plus mies pesee omat treenivaatteet kerran itse. Kasoja en siedä, avauduin just instan storiesiin siitä kun on _saareke_ se hieno sisustusjuttu jonka päällä sisustuslehdissä kikkaillaan ja poltellaan kynttilöitä. Meillä se on yks kasa, keittiön pöytä on toinen kasa ja eteisessä on pari kasaa lisää. Nykyään laitan lasten vaatteet niin sutjakkaasti kiertoon (kun ostaa käytettynä niin raaskii vaikka uffille viedä) ettei ne ehdi paljoa kasautua. Mutta jaan kyllä saman tuskan! Millon asunto taas on meidän aikuisten...?Terkut Kuusistosta:-)

Mulla on sulle yks sana: KonMari.

Muuten niin tutun kuuloista, mutta itse en viitsi niitä vitamiineja yrittää kastikkeiden seassa tyrkyttää, kun eivät ne syö sitä kastikettakaan :D PS. Vihannekset ja juurekset yms. kelpaa kyllä ihan erikseen annettuna...

Kiitos tästä! :D Kyllä et olisi paremmin voinut tätä postausta ajoittaa. Ennen kuin ehdin aamukahveja juomaan, olin jo pistänyt tämän viikon seitsemännen pyykkikoneellisen pyörimään, raaputtanut koirankakkaa irti lattiasta, siivonnut lelut lattialta kahdesti ja pelastanut imurin päälle kiivenneen lapsen, kun se ei enää päässytkään alas. Kylmää aamukahvia juodessa sitten luin tämän ja kylläpä pelasti päivän! :D

Tuolla ylempänä suositeltiin KonMaria, mutta missäs hiton välissä sen ehtisi lukea. Kysyn vaan.

Ensimmäisen maailman ongelmia, teillä on vaan liikaa tavaraa. Vähemmälläkin määrällä vaatteita ja leluja varmasti pärjäisi, jolloin säästyisi myös aikaa ja rahaa muuhun.

Neljä lasta, joista kolme poikaa. Hyvin vähän olen täällä netissä tai töllön äärellä ja aikaa jää äidillä vaikka mihin . Lapset osallistuvat kaikkeen ja hommat toimivat. Lasten kasvaessa hommat helpottuvat omalla tavallaan. Tavaroilla paikat, pienet vaatteet pian kiertoon. Varastotilaa sopivasti, ei liikaa. Osallistuva isä. Siinä resepti. Syövät oikeasti kaikkia kasviksia. Ovat oppineet siihen! Vanhin nyt 14 vuotta. Nuorin 4 v. Tsemppiä.

Jaha, täydellisillä äideillä on uusi keppihevonen: KonMari. Sinnehän se uppoaa täysimetyksen, kestovaippojen ja sormiruokailun sekaan kuin nenä päähän. Onneks interwebbi oli aika nuori kun mun lapsi oli pieni, oisin saattanu stressaantua.

Mä tulin tätä lukiessa aika surulliseksi. Olin kuvitellu, että meillä on välillä kauhea kaaos, jonka edessä tekis mieli antaa periksi - vaikka meillä ei ole ensimmäistäkään lasta! :D Siis en osaa sanoa, mitä tossa tilanteessa tekisin. En voi muuta ku hattua nostaa teiän jaksamiselle!

Ah, niin tuttua. Mä tosin en käyttäisi sanaa luovuttaminen, mä priorisoin. Vapaapäivänä priorisoin metsäretken lasten kanssa siivoamisen edelle. Illalla lasten nukahdettua priorisoin lukemisen tai hyvän tv-sarjan komerojen raivaamisen edelle. Ihan tietoisesti ja kohtuutonta syyllisyyttä kantamatta. Minä piru vie teen kohtuullisen vaativaa ja (myös vapaa-)aikaa vievää työtä, pyöritän arkea vielä enemmän töitä tekevän miehen rinnalla ja koitan kasvattaa lapsistani ihmisiä. Olen täällä sohvannurkassani kasojen keskellä taatusti paljon onnellisempi kuin mitä olisin siistimmässä kodissa vähemmän tavaramäärän keskellä, koska minä nyt vain olen luonteeltani enemmän hamstraaja jota ei kiinnosta. Olen aina ollut ja tulen todennäköisesti aina olemaan. Jos anopilta tulee joululahjaksi KonMaria, taidan toimia teoksen kanssa samoin kuin Homopoika edellä. Tosin ehkä salaa anopilta, joka kuitenkin on oikeasti aika kiva.

Aivan mahtavaa! Tykkään kyllä tämän superbloggaajan kirjoitustyylistä, vähän niinku Mielensäpahoittajaa lukis. Mulla ei niin paljon ongelmia kasojen kanssa, mutta LAATIKOT! Jokaiselle tavaralla, kenkäparille tai hiuspampula/pinni/hökötyksille oma purkki tai laatikko... Niihin katoaa tavarat ja mistä lähdet etsimään kun laatikkoja on paljon. Mieskin ihassa hukassa.

Täältäkin peukku tämän kylän homopoijalle! Loisto kommentti ja mammalle loistavasta postauksesta peukku ! 😁 Harmi että kaikki ei vaan tajuu sun huumoria. Yleensä en lue kommentteja mutta nyt oli pakko tulla kun kävin snäpit eka kattomassa. Popparia ei ollut mut kävin parit hapankorput tekasemassa ennenku aloitin lukemisen 😂😂

Odotellessa sitä aikaa, kun kaikki kasat, sormenjäljet kaapinovista ja seinistä, ikilikatahrat ruokapöydän alta, pyykit, pieneksi jääneet vaatteet, jääkaapin ja uunin tahrat, ikkunoiden pesu edes joskus, mainitsinko jo kasat, oma vaatekaappi, talteen kerätyt lehtileikkeet, wc:n siivous, ainiinjoo, meillä on toinenkin wc, normi-imuroinnit etc. on hoidettu, jotta voi aloittaa alusta. Mä olen meidän perheessä se, joka ei kuluta sohvaa siinä istumalla... teeveekin ihan turha, vaikka muille lähes elinehto.. ehkä kaivan sen KonMarin esille, sitku ��

Minä luovutin! Menin töihin, palkkasin siivoojan (kerran kuussa käy). En enää imuroi enkä stressaa. Heivasin about kaikki vaatteeni myyntiin. Lasten vaatteet pakkaan säkkeihin ja vien kavereille. Leluja yritin karsia, kunnes luovutin. Koira on onneks lyhytkarvanen. Mies siivoaa aina välillä, mutta mun osuus on toi siivooja.

Mä en edes yritä ylläpitää mitään kuvastokotia. Kolme erityisen vilkasta poikaa, yritys ja remonttitalo on opettanut sietämään niitä kasoja, kökköjä ja viimeistelemättömiä pintoja ☺ Kamaa heitän raivopäissäni ulos talosta, kun kaaos yltyy liian pahaksi. Muussa tapauksessa sulkeudun sohvalle katsomaan kun kaaos lisääntyy lasten riehuessa.
Ruuan suhteen pidän kyllä jotain rotia mutta olen siinäkin luovuttanut ajoittain. Ja teen pakkaseen paljon niin hädän hetkellä on edes suht hyvää ruokaa. Esikoinen urputtaa täälläkin niistä kasviksista ruuassa, mutta mä pakota sen syömään osan ☺
Elämä on liian lyhyt että viitsisi käyttää aikaansa siivoamiseen yhtään sen enempää kuin hyvältä tuntuu. Pyykit ei mene minnekään eikä kasat, mutta elämä saattaa... ☺

Voi kun minäkin saisin KonMarin sydämeeni. Olen nyt monesta paikasta ymmärtänyt, että siten tulee ihmisestä täydempi. Tai siis tyhjempi, eli täydempi. Alkaisin tehdä enemmän ruokaa, rakastella miestäni ja huoltaa kenkiäni. Koska sydämessä olisi vain tilaa sille kaikelle, tiedättehän?

Aahahahaa kiitos nauruista! Jälleen kerran. -Lirulaa

Älä siivoa.
Ota kuppi teetä ja hyvä kirja käteen. Kaikelle marinalle vastaukseksi käsi pystyyn (talk to the hand), äippä ottaa nyt rennosti.

Jahka saat akkuja vähän latinkiin niin käytät kaiken energian siihen että saat pennut siivoamaan, viemään vaatteita pyykkikoreihin jne. (tämän joutuu ikävä kyllä toistamaan sen satakertaa, mutta ainakin meillä tuntuu vähitellen helpottavan).

Jos ei meinaa lelua löytyä niin kysy veikö etsijä sen omalle paikalleen. Jos ei niin tulee hyvä oppitunti siitä kuinka siisteydellä on omat etunsa. Jos jättää kamat minne sattuu niin ne häviää ja sitten niitä ei enää ole. Voi kuulostaa rankalta mutta erittäin tärkeä oppia jo nuorena että teoilla on seurauksia.

Jaksaa jaksaa :)

Kasojen määrä on vakio. Neljästä lapsesta jo kolme muuttanut pois kotoa, ja nuorin tekee niitä kasoja omaan huoneeseen, MUTTA siivoaa niitä pois muualta huushollissa... Muutaman kerran on koti näyttänyt kasattomalta hetkisen, vain siksi, että kasat on raivattu vieraiden tieltä kaappeihin, joista ne sitten vieraiden lähdettyä tulvivat takaisin "oikeille paikoilleen"... Joku on sanonut, että jos työpöytä on liian siisti, on jossain vikaa...uskon että sama pätee kotiinkin. Jos meille tulee joku, jota kasat häiritsee, saa ihan mielellään siivota, voin antaa välineet ja käydä sohvalle istumaan ja neuvoa ettei hukkaa siivotessaan mitään tärkeitä. Tärkeimmät asiat meillä on kyllä paikoillaan, mut ei kaiken tarvitse olla... Kahdeksan koneellista pyykkiä pyykkipäivänä oli ihan tavallista silloin kun oli 6 ihmistä ( töissä, koulussa, päiväkodissa, harrastuksissa) ja kaiken lisäksi yks kissa.

Onko lapsiperheen kaaos vakio? Ei. Voiko sille tehdä jotain (muutakin kuin konmarittaa)? Voi. Tarvitseeko sille tehdä jotain? Ei, jos se ei haittaa eikä arki liikaa takkua sen takia.

Tässä muutamia ammattijärjestäjän ajatuksiani siitä, mitä voi tehdä siinä tapauksessa, että tahtoo kaaoksesta eroon:

https://paikkakaikelle.wordpress.com/2016/05/18/lasten-kanssa-yksin-247-ja-koti-kaaoksessa-miten-selvian/
https://paikkakaikelle.wordpress.com/2016/03/10/tavaramatikkaa/

Facebookin Paikka kaikelle -ryhmästä löytyy lisää ratkaisuja ja ymmärrystä. Tervetuloa!

Kun olin kiinteistönvälittäjänä ja minulla oli yksi lapsi ja paljon tehtäviä ja jatkuva siivouksen ja järjestelyn tarve ja ei koskaan täysin siistiä. Menin yllätysnäytölle perheeseen jossa oli paljon lapsia (en tiedä tarkkaa määrää, yli viisi tai kaksitoista). Paljon kenkiä eteisessä, kaikki kengät ja vaatteet siistissä järjestyksessä. Kaikki makuuhuoneet, sängyt ja leikkikalut kuin juuri siivottu ja iso olohuone muutamine sohvineen ja paljoine tyynyineen kaikki tip top. Keittiön kaksi astianpesukonetta (toinen puhdas, toinen likaiset astiat) kaikki hienosti järjestyksessä. Keittiö ei pursunnut ylimääräistä tavaraa tasoilla. Ulkona ne kaikki toistakymmentä pyörää ja lautaa jne. Kaikki rivissä telineessä. Ai että valehtelenko tai liiottelen, en yhtään. Kun tulin kotiin ja vertasin, tuli vain mieleeni että mitä teen väärin. Tulin siihen tulokseen: Siiivous ei pysy siivoamalla vaan pitämällä.

http://www.hs.fi/fingerpori/s1306082588632

Oli pakko! :D

Tämä teksti pomppas esille, kun just tänään paukutin kolme koneellista pyykkiä ja uhosin mielessäni, että prkl tänä vuonna pesen pyykkikorit tyhjiksi ennen vuodenvaihdetta. Katotaanpa vaan. Meitä on vaan kolme, eikä meillä ole lemmikkejä. Miksi nuo korit ei ole koskaan tyhjät? Ja miksi, oi miksi, en ehi saada niitä puhtaita kaappiin asti ennen seuraavia? Lelujen suhteen oon jo luovuttanu. Ja kasojen. Meillä asuu kasojen lisäksi varastolaatikoita, jotka etsii loppusijoituspaikkaansa. Joulusiivousta innolla odotellessa...