Mä olen muutamasta asiasta tosi innoissani. Saanko jakaa ne teidän kanssanne? No, jaan silti.

Perjantaina olin aamulla ihan loppu. En olisi mitenkään jaksanut tehdä mitään. Raahauduin suihkuun vain, koska oli hammaslääkärikäynnin vuoksi pakko. Vaivoin sain itseni ulos ovesta.

Hammaslääkäriin mennessäni manasin itselleni reikiä. "Ku viime tarkastuksestakin on aikaa." Vaan ei niitä ollut. Turhaa manasin.

Tarkastuksen jälkeen sain lääkäriltä oikein mojovat kehut (ja tietty laskun).

Pikku-Laura sisälläni kihersi ylpeydestä. Tiedättekö, tuli oikein sellainen priimusolo. Lämpimän pörröinen ylpeyden tunne valtasi sisimmäin. Kyllä te muistatte sen tunteen lapsuudesta! Kun ope kehuu tunnollisesta koulutyöstä, valmentaja hyvästä suorituksesta tai vanhemmat hyvästä todistuksesta?

Joo en minäkään, mutta sellainen olo kuitenkin.

Sitten kun kaikki oli jo valmista ja suunniteltiin enää vain seuraavaa tarkastusaikaa, rohkaisin mieleni ja mainitsin mun terävistä kulmahampaistani. Että "voisikohan niitä hioa, tai jotain?". Siitä huolimatta, että käynti oltiin jo taputeltu, pääsin takaisin tuoliin ja homma hoidettiin. Pari minuuttia ja mun noin 27 vuotta vaivannut kulmahammasjuttu oli saatu pois päiväjärjestyksestä.

Ei se mikään elämän suurin juttu ole ollut, mutta sellainen, että voishan ne vaikka vähemmän kulmikkaatkin olla. Ja nyt ne on.

Tuli kiva fiilis. Ei vain viimeksi mainitusta, vaan siitä koko käynnistä. Isällisistä kehuista ja joustavuudesta. Siitä että häntä kiinnosti minun asiani. Kokonaisuudessaan kenties siitä, että tylsistä tylsin aamuni muuttui hetkessä hyväntuuliseksi. Eikä siihen tarvittu kuin muutama kiva sana. Niin ja vähän hiontaa...

Hammaslääkäristä lähtiessä hymyilin niin, että hampaat näkkyy, kuten meillä koulukuvassa oli tapana sanoa. En voinut peitellä iloani.


Sitten sattui vielä sellainenkin hyvin, hyvin merkityksellinen juttu, että löysin vihdoin talvitakin! Olen kuukauden ravannut kaikissa kaupoissa etsimässä pitkää, harmaata, hupullista villakangastakkia, ja sitten boom: Henkkamaukasta löytyi yksi pitkä, harmaa, hupullinen villakagastakki. Ainoa laatuaan, joku palautus hei. Hirvee mäihä.

Eilen mies ja minä vietettiin viisivuotishääpäivää. Mies oli hommanut meille lastenvahdin ja me kävimme syömässä ulkona. Ihan rauhassa, ajan kanssa. Jo siinä kahdeksalta kotiinpalatessamme mietimme, kuinka aikanaan oltaisiin tähän aikaan vasta menty johonkin taksilla etkoilemaan, mutta niin vaan ne ajat ovat muuttuneet. Paikoin ainakin.

Mies, hauska mies kun on, teki muuten upean päivityksen meidän hääkuvaan. En tiedä onko teille interwebsistä tuttuja sellaiset hieman photaroidut hääkuvat, se on ihan sellainen oma skenensä tuolla jossain mutta...


No, mitäpä tähän lisäämään. Tyylikästä, varsin. Vain yksisarviset puuttuvat.

Aika moni kysyi Facebook-kommenteissa, oliko nuo mieheni viikset myös Photarilla lisätyt, johon en voinut kuin todeta, että olisivatkin.

Tänään saatiin vielä yksi pitkään työlistalla ollut projekti purkkiin. Tai no ei ihan purkkiin-purkkiin, mutta kuvaukset purkkiin. Vielä ensi viikolla editointia ja sitten! Mutta että tämäkin pitkään mielen päällä ja työn alla ollut homma alkaa olla kuosissa, joten tuntuu hyvältä. Sekin.

Ja koska blogikliseet on aina niin helevetin kiinnostavia, niin en tietystikään voi kertoa tästä projektista mitään vielä enempää ja että tästä lisää myöhemmin. MUTTA SIIS TOSI MIELENKIINTOINEN JUTTU ON.

Ainiin ja yksi juttu vielä, mistä olen innoissani! Ensi perjantaina me vietetään GAALAA. Tetysti täällä Suomen Turussa, joka täysin objektiivisella tarkastelullani on Suomen kuumin kaupunki. Eikä muuten mitä tahansa gaalaa, vaan meidän järkkäämää Varjogaalaa.

Homma lähti loppukesästä vitsistä liikkeelle ja nyt meillä on ihan kuulkaa gaala syntynyt. Paikalla on tietysti Suomen blögiskenen kerma. Tai ehkä joku viili tai jugurtti...

Että sellaisia! Innoissaan on ihminen! Ensi viikosta tulee kiireinen kaikkine loppurepäisyineen, mutta uskon, että pakka pysyy kasassa ja tuota nuin...

Noniin. Tämän siitä saa, kun on hiljaa muutaman päivän. Kaikki pitää sitten kerralla yrjötä tänne. Mutta hyvää alkavaa viikkoa itse kullekin!