Tietoa mainostajalle ›

Varjoawards 2016 – legenda jo syntyessään

14.11.2016

11.11. on päivämääränä hyvin, hyvin merkityksellinen. Ei vain siksi, että se on isoäitini syntymäpäivä ja minun syntymäni laskettu päivä, m...

11.11. on päivämääränä hyvin, hyvin merkityksellinen. Ei vain siksi, että se on isoäitini syntymäpäivä ja minun syntymäni laskettu päivä, mutta myös siksi, että silloin järjestettiin legendaarinen Varjoawards 2016.

"Legendaarinenko muka?" kysyt. Ja vastaamme, että hyvinkin pitkälti kyllä.

Tänä vuonna ensimmäisen kerran järjestetty Varjoawards-gaala on legenda jo syntyessään. Vaikka itse sanonkin.

Järjestelytoimikunta

Ideahan lähti tuossa elokuussa, kun gaalakausi teki taas alkuaan ja kymmenet, ellei tuhannet huippubloggaajat huomasivat taas tulleensa ignooratuksi kaikissa gaaloissa. Eikä vain ehdokasasettelun saralla, vaan myös ihan kutsun vastaanottamisen saralla. Jotain juttua kuulin...

Täten eräs nimeltä mainitsematon turkulaisbloggaaja otti yhteyttä Suomen vaikutusvaltaisimpiin tahoihin (yks Päivi ja yks Emmi) ja kysyi, tulisiko järjestää omat bileet. Viinaan menevät naiset olivat heti mukana ja juhlia alettiin koota kasaan.

Kotibileistä ja punkkutonkasta lattialla alkunsa saanut ajatus pikkasen... noh, miten sen nyt sanoisi, "lähti lapasesta" ja kohta sähköposteja sinkoilikin jo eri tahoille sponsorinkuvat silmissä vilkkuen. Nimettömänä pysyttelevällä turkulaisbloggaajalla on vähän tapana viedä asiat ns. nextille levelille, eli niinku alkaa se mopo pikkuisen keulimaan, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Onneksi ko. turkulaisbloggaaja sai pian avukseen kaksi Turun parhainta kontaktoijaa (yks Eino ja yks Janna), jotka lopulta hommasivat suurimman osan sponsoreista mahdollistamaan Varjoawardsimme.


Pian paikka vaihtui kotoa Deligon somiin juhlatiloihin. (Deligon palveluista, kuten cateringistä ja herkullisista lounaista lisää täällä!) Kieltämättä siinä on pikkuisen enemmän gaalatunnelmaa, kun kattaa pitkän pöydän, koristelee sen kynttilöin ja tunnelmavaloin ja lainaa juhlapaikan horsmat kylkeen, kuin että oltaisiin istuttu meillä lautaset sylissä lattialla. Ei sillä, etteikö meillä pöytä olisi, mutta niinku...

Koska jokaisessa kunnon gaalassa kuuluu olla valokuvausseinä, meilläkin sellainen oli: Liitutaululla, itepiirtämänä, mutta oli.

Toinen bloggaajatapahtumien must on tietysti goodiebägi, johon kiteytyy koko eventin ydin, joten sekin oli. Kiitos vain goodiebägin sisällötuottajat Iittala, Sugar Helsinki ja Everyday Minerals, Beverage Partners Finland ja Coca-Cola. Alkumaljat tarjoili Norex Tosti-kuoharillaan.

Ehkä gaalan tärkein elementti oli kuitenkin se varsinainen palkintojenjako, jossa jokainen sai arvoisensa palkinnon!

Niinku oikeesti. Jokainen.


Kategorioita oli 15, joista 14:ssä oli vain yksi ehdokas.

Itsehän voitin esimerkiksi ansaitusti Vuoden Turun Kuningatar -palkinnon, enkä osaa äkkiseltään sanoa, ketään ketä muukaan sitä olisi voinut voittaa.

Emmi, vanha Anttilan kohu -nainen sai Vuoden Hiekkapillu -palkinnon ja Eino, tuore Lidl-kohu -mies sai Vuoden Hiekkapoikapillu -palkinnon. Molemmat nimitykset ovat blogiensa rakastavien ja hyvin asiallisten kommentoijien antamat.

Muita jaettuja palkintoja olivat:

Vuoden Mokkapalamutsi: voittajanaan Nakit ja MUTSI -blogi, jonka koko perhe harrastaa koripalloa. Kolme pelaa, yksi puhaltaa pelit ja yks on cheerleader – ja kuten voitte arvata mokkapaloja saa yks mutsi vääntää ihan huolella.

Vuoden Laitoinlapsetliianaikaisinpäiväkotiinenkätehnytruokiaitse: Valeäiti, joka laittoilapsetliianaikaisinpäiväkotiineikätehnytruokiaitse. Hahaha, ei kai vaan on siis niin rautainen uratykki, jonkalaiset saa aina tuollaisia rentoja stigmoja.

Vuoden Ei-etenee: Laura Friman, joka kirjoitti JVG:n Etenee-kirjan – hatunnosto siitä –, mutta joka pitää kyllä myös Popkorni-blogia, välillä. Hänet palkittiin siis erinomaisesta epäaktiivisuudesta blogisaralla.

Vuoden Käsityöläinen: Muitaihania-Tiina, joka muuten oli Vuoden Käsityöläisenä tehnyt kaikki nämä maailman kauneimmat juhlassa jaetut diblomit.

Vuoden Kontaktoija: muina kontaktimuijana Ruokahommia, jolla myös on blogi, jota se ei ehdi päivittää, koska nytkin sillä oli kauhee kiire hommata sponssit meille. Kontaktimuia, mikä kontaktimuia.

Vuoden Pilttipiiri: Simppeli sormiruokakeittiö, joka räjäytti aikoinaan interwebin ja perusti oman, rennomman sormiruokayhteisön.

Vuoden Kaikki raudat tulessa: Lähiömutsi, joka kirjoittaa kirjaa, muuttaa, remontoi, tekee tuottajanhommia, imettää ja pyörittää omaa yritystään samalla.

Vuoden Tein ite ja säästin: Pinjacolada ja Weekdaycarnival, jotka tekivät upean designhyllyn, The Botanic shelfin, josta selvästi säästösyistä puuttuu palasia. Katso kuva.

Vuoden Yrittäjä: Liemessä, joka on yksi blogimaailman uraauurtavimmista ihmisistä ja joka on tehnyt sen, mistä moni haaveilee: tehnyt rakastamastaan asiasta ammatin, ja menestyy myös sillä hitokseen hyvin!

Vuoden En ois kyl päässykkää: Asikaine, joka ei ikinä ois päässykkää mihinkään gaaloihin, joihin ei ollut saanut kutsua. Löytyy jopa ihan kokonainen videosarja aiheesta.

Ja äänestyksellä valittu Vuoden Paras Blogi -palkinto, jonka allekirjoittanut voitti, kenties säälistä. Tahdon silti uskoa etten, koska Emmin pitämä perustelu oli niin liikuttava, etten ensin tunnistanut itseäni siitä ja kun sitten tunnistin aloin vähän itkeä.


Ennen gaalaa syötiin juhlallisten kattausten kera turkulaisten Pizzariumin taivaallista pitsaa, sekä Roots Kitchenin herkullisia falafelpalleroita, salaattia ja vegaanista majoneesia.

Virallisen osuuden jälkeen bailattiin Abbaa ja muuta nuorisolaisten musiikkia, jonka jälkeen käytiin ownaamassa Suxesin tanssilattia. Suurin osa jatkoi Suxesin pilkun jälkeen meille nukkumaan, mutta kisakuntoisimmat (meitsi, esim.) jatkoi vielä Dynamon tanssilattialle. Ownattiin sekin ihan huolella.

Näin perheellisenä sisäinen herätyskello herätti jo ihanasti seitsemältä, huolimatta siitä, että oli tullut mentyä nukkumaan vasta neljältä.

Kun siinä yhdeksän jälkeen annoin itselleni luvan nousta sängystä väkisinnukkumasta ja raahauduin keittiöön, löysin kasan ihania muijia (ja ihanan Einon) makuupusseistaan ympäri meidän kotia, enkä tiedä ehkä parempaa dagen efter -päivän aloitusta, kuin se.


Kohta koko sakki olikin jo kammannut naamansa ja olimme matkalla Jazzbrunssille Aboa Vetus & Ars Novaan. Pitkän pöydän ääressä kertasimme illan tapahtumat itsellemme, mutta myös niille, jotka väsymyksen vuoksi olivat tippuneet jo kyydistä ennen puolta yötä.

Tällainen melankoliaan juhlien jälkeen taipuvainen ihminen vietti juuri parhaan krapulapäivänsä lauantaina. Edes pikku siivousoperaatio brunssin jälkeen edellisen illan juhlapaikalla ei latistanut tunnelmaa. Loppuviimein käytiin vielä Asikaisen muian kanssa syömässä, minkä jälkeen raahustin kotiin romanttisen komedian pariin.

Kiitos kaikki osallistujat ja myös etäosallistujat! Ensi vuonna isommin!

Katso Instagramista illan tunnelmia #varjoawards.

Viimeistä kuvaa lukuun ottamatta kaikki kuvat Eino Nurmiston ottamia

You Might Also Like

0 kommenttia

Hae

 

 

Ruokablogien kärki