Käytiin isänpäivänä muina kulttuuriperheinä Turun Taidemuseossa brunssilla. Meillä taide näyttelee katsokaas niin suurta roolia perheessämme, ettemme voi enää edes syödä ilman sen välitöntä läheisyyttä. Lauantainakin söin Aboa Vetus & Ars Novassa krapulabrunssini.

Jälkiruoaksi minä ja neljävuotiaamme nautiskelimme kakkupalojen lisäksi myös Turun Taidemuseossa näytteillä ollutta ihanan Helene Schjerfbeckin näyttelyä. Perheemme pikkuisen rahvaammat kansalaiset, isi ja kuopus, jatkoivat kaupungille hortoilemaan siksi aikaa.

Neljävuotiaan kanssa kerrattin nopeasti museosäännöt ennen näyttelyovien avautumista, minkä jälkeen astelimme ylväisiin näyttelytiloihin.

Heti ensimmäisessä huoneessa vastaan tuli lapsuuteni lempiteos, Toipilas, josta heti innoissani kerroin esikoiselle.

Kerroin kuinka muistan kummitätini lähettäneen sen kuvan postikorttina minulle. Kuinka mieleeni on piirtynyt lapsen ilme ja koko kuvan tunnelma, ja kuinka jäin kuvan ensikerran nähdessäni lähes huomaamattani pohtimaan lapsen tarinaa ja sen hieman väsyneen suruisia silmiä.

Salaa mielessäni mietin, kuinka olisi hienoa, jos lapseni isompana muistaisi juuri tämän hetken aina kyseisen kuvan nähdessään. Kuinka hänellekin syntyisi yhtä elävä muistijälki kuvasta, kuin minulle oli syntynyt.

Jatkoimme matkaa. Minun sieluni kylpi kulttuurisessa lämmössä. Olin kenties tehnyt yhden tärkeimmistä kulttuurikasvatuksellisista töistäni, näin jatkaen hyvää perintöä lapselleni.

Seuraavassa huoneessa yhtäkkiä lapsen silmät leimahtivat.

Ilon riemu valtasi silkohapsen hänen nähdessään jotain innostavan hienoa. Juuri kerratun juoksemiskiellon rikkominenkaan ei haitannut minua: Lapsi oli nähnyt näyttelyssä jotain niin upeaa, ettei pystynyt hillitsemään itseään. Taiteen kuulukin sykähdyttää, joten antaa palaa, lapseni!

Mutta mikä tuo sykähdyttävä teos oli? Mikä kaikista Helenen upeista töistä sai lapsen noin positiivisesti tolaltaan?

Joo, ni ei mikään.

Se oli verho. Suuri valkea verho, joka oli vedetty ikkunan eteen.


Upea.

Taidekasvatus: Ten points.

Helene Schjerfbeckin näyttely Turun Taidemuseossa 16.9.2016–29.1.2017. Verho luultavasti löytyy sieltä vielä sen jälkeenkin.