Huvitun päivittäin jostain meidän lasten jutuista. Ilahdun ihan pienistä asioista, jotka saavat lähes huomaamattani suupieleni ylöspäin. 

Kun ne ovat vaikka niin söpöjä halatessaan toisiaan, tai kun ne saavat minut nauramaan kippurassa sekoillessaan jotain urpoa, tai kun ne tanssivat yhdessä hyvää biisiä ja haluavat minutkin mukaan.

Sitten, kun on ollut pois pari päivää tai koko ajan menossa muutaman päivän, sitä jotenkin huomaa ilahtumisen olevan vielä suurempaa. Ikävä ja niin edelleen.

Lasten parhaat tänään:

1. Kun he aamulla nousivat ylös sängystä ja hiippailivat kaksin olohuoneeseen. Kuiskivat jotain salamyhkäisinä, että "pian pian, ennen kuin äiti ja isi tulee", jolloin ajattelin tietysti jotain hämärähommia olevan tekeillä. Varsinkin, kun kysyessäni, mitä naperot tekevät, sain vastaukseksi tooosi uskottavan "ei mitään!" -vakuuttelun. 

Ja kun sitten mies nousi ylös nähdäkseen, mikä tuo niin salamyhkäinen toimi oli, se paljastui, oletteko valmiina... PALAPELIN KOKOAMISEKSI. 

Hahah, oli kyllä tosi waarallista. 

2. Kun nousin ylös sängystä aamupalantekoon ja huomasinkin, että kuopus vetää jo ihan nohevana jotain pöydältä löytämäänsä eilistä juustohampurilaisenn känttyä. Juuh, ihan oli ottanut siitä omatoimisesti sen ja veteli hyvää tahtia naamaansa. 

Ei kait siinä enää sitten. Kiva, jos maistui.

3. Kun istuttiin aamupalalle ja radiosta alkoi soida Shine bright like a diamond -biisi ja kuopus alkoi musiikin tahdissa keikuttaa päätään, katsoi minua iloisesti silmiin ja hymyili. 

Minun timanttini.

4. Kun esikoinen pakotti koko perheen Piiri pieni pyörii -leikkiin ja lauloi täysillä "käti tanoo too too too" ja opetti, että jalat sanoo koo koo koo -kohdassa pelkällä kantapäällä polkeminen ei riitä, vaan täytyy käyttää koko jalkaa.

5. Kun he tyypillisestä poiketen pystyivät yhdessä pelaamaan pädillä lastenpeliä sulassa sovussa. Ei kinaa, eikä kilpailua. Ihan yhdessä. 

Tätä kesti noin viisi minuuttia, mutta kuitenkin.

6. Kun tein itse ekaa kertaa hummusta ja kuopus rakasti sitä. Niinku ra-kas-ti.  

7. Kun jostain kuului hurjan pelottavalla ja matalalla äänellä "hu-huu, minä otan äitin kiinni" ja näin takanani minikokoisen vilttiin kompastelevan kummituksen. 

8. Kun molemmat lapset esittelivät söpöjä mahojaan ylpeinä "itoina mahoina" ja tulivat sitten kurkkaamaan minun mahaa, jota sanoivat ihanaksi. 

En kestä. Nyyh. 

Onhan ne aika parhaita. Joka päivä.