Ensin vähän pelotti. Ei saatana, miksei mulla ole tänään mitään pakottavaa tekemistä? Vaikka loma loppui ja nyt piti alkaa arki!

Lomamme oli viime viikolla. Silloin olimme kolmena päivänä reissussa ja kahtena päivänä tein töitä. Kun lomamme tänään loppui ja lapset menivät päiväkotiin, kurkkuun hiipi kuristava tunne: Eikö mulla oikeasti ole enää töitä?

Alkuvuoden olen painanut koko ajan, joka paikkaan. Ennen kuin on ehtinyt suoriutua vanhoista tehtävistä, on tullut jo uusia. Ei ole ollut hetkeä, etteikö olisi tiennyt mitä pitää tehdä ja paino sanalla pitää.

Kun on tottunut tunteeseen, että koko ajan, unissaankin, suorittaa jotain projektia, jonka dedis on huomenna tai ainakin jo kalenterissa, tuntuu pelottavan tyhjältä ollakin ihan vain ajatustensa kanssa ilman pakotteita.

Sehän tuntuu tietysti hullulta ajatukselta, että sellainen rauhallinen luksus ahdistaisi, mutta kun oma elanto riippuu kalenterin täyttymisestä, ei kamalan kauan voi nauttia seesteisyydestä.

Hyvä asia on, että tänään sain pitkään mielessä olleen, koskettavan, ihanan ja tärkeän projektin alkusysäyksen tehtyä ja edistettyä sitä. Sellaisia rakkaita projekteja ei saa etenemään, jos on koko ajan liian kiire. Mikäli tämä juttu... anteeksi tarkoitan kun tämä juttu etenee, siitä tulee huikea, lupaan. Sellainen joka pitää tehdä.

Ai niin, ja muutaman roikkuvan laskunkin voisi kirjoittaa. Niihinkään kun ei ole tuntunut aina olleen aikaa. Sinänsä huvittava piirre yrittäjyydessä: On niin kiire, ettei muka ehdi edes laskuttaa.

Tällaisella alalla työt tupsahtelevat usein aika lyhyillä sykleillä. Kalenteri ei täyty kuukausia eteenpäin valmiiksi, vaan toimeksiantoja ja projekteja saattaa tulla lyhyelläkin varoajalla. Olen miettinyt koko ajan, koska tulee ensimmäisen kerran hetki, kun mitään ei ole sovittuna. Miltä se tuntuu, miten kestän sen?

Juuri kun mieleeni oli ehtinyt hiipiä ahdistus omasta kalenterista, tuli uusi homma elokuulle. Ja sitten toinen.

Viime viikolla, niin kutsutulla lomallani, tein yhden tärkeän jutun päätökseen, minkä lopputulos nähdään pian. Ehkä se ei haittaa, että lomailen vähän nyt. Pitää vaan oppia rentoutumaan silloin kun siihen on aikaa, kai sitten.

Kunhan ei liian kauan joudu!


Ps. Saa mulle silti laittaa sähköpostia, mikäli voin auttaa sua jossain! LinkedIn-profiilini löydät täältä! 

Lue myös:
Mainostaja, älä pelkää
Päivä, joka mullisti kaiken
Itku pitkästä ei mistään
Oksettaa, aivot surruttaa, happi loppuu, pierettää
Minusta ei riitä mihinkään