Tiedättekö niitä hetkiä pitkässä avioliitossa, kun ollaan vaan lopetettu toisen kuunteleminen? Ymmärrän täysin, ei kait tässä vaiheessa näitä kilometreja enää jaksa ihan kaikkea kuunnella.
Tänään yritin kuitenkin vähän jutella:
– Suunniteltiin tossa tyttöjen kaa, jos mentäs ensi kesänä Köpikseen!
– Okei!
– Ois ihana jotenkin olla muutama päivä vaan kavereiden kaa siellä.
– Joo.
– Käydä vähän kuppiloissa...
– Mm-m.
– ... ja tehdä jotain ostoksia.
– Mm-m.
– Käydä ehkä jossain näyttelyissä!
– Mm-m.
– Ja sitten tietty siellä punaisten lyhtyjen alueella...
– Mm-m.
– Oishan se nähtävä?
– Mm-m.
– Ja toki myös Christianiassa käytäisiin! Siellä vapaakaupungissa!
– Mm-m.
– Vois käyttää kaikkia huumeita myös samalla.
– Mm-m.
– Huorissa toki kans.
– Mm-m.
– Sä et taida kuunnella?
– Täh? Joo, nii Köpikseen näyttelyyn?
– ...
3 comments
Ei helevettiläinen! Tommosta se helposti välillä on. Meillä mä oon kyllä valitettavasti useammin se osapuoli, joka istuu ja mutisee, eikä kuuntele yhtään, mitä toinen sanoo. :D
VastaaPoistaviikarivartti.blogspot.fi
Meilläkin keskustellaan aina välillä näin. Lapset muuten joskus kysyi et miks sanon aina ei kun teen töitä. Vastasin et siks koska ei on turvallisin vastaus kaikkeen silloin kun ei kuuntele.
VastaaPoistaMeillä tuo menis varmaan mulla noin, mutta puoliso on nykyään se korvat auki oleva tyyppi. 😀 Mahtava dialogi!
VastaaPoista