Olen niin loppu, että unohdin, mitä mun pitikään kertoa Tukholman matkaltamme. Ainakin sen, että vietimme siellä 13 tuntia kävellen. Askeleita siinä ehti tulla 29 200 ja kilsoja 18 ja puoli. Sanoisin, että yhteensä kolmen lapsen kanssa aika hyvä suoritus! Tosin he pääosin vain istuvat ja me neljä aikuista kävelimme, että he kyllä siis aivan luistivat noista hommista.

Ainoa suunniteltu juttu Tukholman varalle oli Junibacken. Sinne yritimme jo viime syksynä suunnata kolmen naisen ja seitsemän lapsen reissullamme, mutta epäonneksemme satuimme päivistä kehnoimpana, eli maanantaina mestoille ja ne mestat olivat hyvinkin pitkälti kiinni.

Pettymys suljetuilla porteilla oli valtava, ja nyt tarkoitan omaa pettymystäni. Lapset hädin tuskin ymmärsivät, mistä jäivät paitsi ja olivat varsin onnellisia vain pihan Peppi-kuvausseinän kurkistusluukuista ja kanadanhanhen kakasta pihalla.

Nyt kuitenkin Junibackeniin päästiin ja satujunat koettiin. Paikka oli odottamaani pienempi, mutta aivan hyvä. Satujunan sadut muistuttivat mieleeni klassikkoja, joita pitää muistaa lukea myös lapsille. Ennen pitkää ainakin, vaikkei nyt ihan vielä. Ihania klassikoita, surullisia ja hurjiakin, mutta ihania.

Kaikki maailman ihmiset ovat jo varmaan ehtineet tutustua Tukholman SoFoon, ja niin olin näemmä minäkin ennen tätä, mutta en vain tiennyt, että sen nimi on tuollainen. Se on siis kaupunginosa aivan Viikkarin sataman huudeilla ja sieltä löytää mielenkiintoisimmat kuppilat ja omaperäisimmät putiikit. Leikkipaikalta tiistaina kello neljä myös näemmä kaupungin khuuleimmat vanhemmat.

Enkä nyt tarkoita meidän seuruettamme, joka varmasti oli aika khuul Peppi-turistipaidoissamme, vaan niitä oikeita sofolaisia. Oikeesti, vinkki myös sinkkuvanhemmille: sieltä uskon löytyvän sen oikean!

SoFon putiikeista tulikin mieleeni, että ostinpa muuten nyt vihdoin ja viimein ne Swedish Hasbeensitkin omakseni. Olen pohtinut näiden kunnon korkkaripuukkareiden hommaamista jo tovin, noin vuosia, mutta nuukuuksissani passanut. Nyt, kun saavuin Hasbeensien alkulähteelle JA löysin moiset järkyttävällä mäihällä vielä alesta, minun oli myönnyttävä haluilleni ja ostaa ne perkeleen punaiset sandaalipuukkarit.


Nyt ei kuulkaa tarvitse enää miettiä, mitkä puen kesän häihin ja noin kaikkiin tapahtumiin, kun olen nyt takavarastosta möyrittyjen, viimeisen sen oikean parin onnellinen omistaja. Minkälainen onni, että kaupassa oli myyjä, joka halusi palvella ja myydä herranjumala tyypille, josta paistoi ostohalu, vaikkakin hieman empivä sellainen.

Kenkäpari, josta ei ollut yhtäkään esillä ja jonka minä juuri halusin ostaa, löytyi, kun myyjä vähän onki. Ja sitten taikasanat, "miinus 30 prosenttia" kaupantekijäisiksi ja yks turkumuija poistui kaupasta tuhat kruunua köyhempänä.

No, sepäs oli pitkä sepustus kengistä. Jäi vissiin päällimmäisenä mieleen Tukholmasta se.

Lapsille jäi mieleen tietysti Junibackenin Peppi Pipsapossu, kuten he Peppi Pitkätossun ymmärsivät, sekä hauska näytelmä på svenska, josta he eivät ymmärtäneet yhtään mitään.

Koska olemme valtavia masokisteja, suuntasimme vielä melkein suoraan tänä aamuna satamaan tulleelta laivalta Muumimaailmaan. Ei siinä Muumimaailmassa mitään kivuliasta, mutta kun on nukkunut kahtena yönä yhteensä sen kymmenen tuntia, alkoi vähän silmä lupsua itse kullakin.

Turun laivayhteksien kellonajat ovat hieman Helsingin vastaavia haastavampia ja siksi täältä lähdettyjen päivä Tukholmassa -reissujen unet jäävät vähäisemmäksi. Sellainen vinkki muuten täältä lähteville, että silloin kun laiva on paikallista aikaa 06.30 satamassa, ei Tukholmassa ole vielä kolmeen ja puoleen tuntiin yksikään kauppa tai mikään auki.

Kannattaakin suosiolla jättää aamiaisen syöminen kaupunkiin ja syödä sitä niin kauan kuin mahdollista. Pienten lasten kanssa onnistumisprosentti hitaalle aamupalalle jossain kahvilassa rauhassa lojuen on noin kaksi ja puoli, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Siksikin ehkä kävelyä kertyi reippaasti, kun tapoimme aikaa... noh, kävelemällä.


Onneksi Tukholma on kaunis ja ihana ja kaunis – sanoinko jo kaunis? – ja siellä on ihania puistoja joka nurkalla, että kyllä siellä leppoisaa tekemistä keksii. Lapsille tyhjän Kungsträdgården patsaan ympärys olisi riittänyt puoleksi päiväksi leikkimestaksi. Että sillä lailla varsin vähään tyytyväisiä ovat. Hanhen kakkaa ja patsaita, siitä ne tykkää.

Hyvin väsytetty pikkujengi nukahti tänään seitsemältä ja äitinsä meinasi nukahtaa jo kuudelta. Kyllä Tukholma on ihmisen parasta aikaa ja aina yhtä ihana lasten kanssa tai ilman.

Tuore puukenkämuija kuittaa ja köpsähtää sängyn pohjalle. Tukholma kuusi kautta viisi.