Apua saatana! Esikoisen jokavuotiset synttärit! MITEN NEKI VOI OLLA JOKA VUOSI?

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa vietetyt päiväkotikaverisynttärit ulkoistin mallikkaasti. Vähän päälle satku siitä, että lapset saavat hummata kaksi tuntia pehmustetussa leikkipaikassa, syödä välissä pannukakkuja ja taas jatkaa hummaamista, oli juuri sopivan passeli raha siitä ilosta. Rakastin omaa ratkaisuani siinä hetkessä. Lapsetkin varmaan, luulisin.

Joka jumalan vuosi olen sitten kaksi päivää ennen näitä kotona vietettäviä sukulaissynttäreitä aivan ressissä. Että mitähän helvettiä sitä tekisi tarjoiltavaksi, onko mitään mahdollisuutta, että joku muu kuin minä tekisin ne (ei) ja KENEN IDEA OLI PITÄÄ SYNTTÄRIT KOTONA (minun).

Parina vuonna olen ulkoistanut myös lasten synttärit. Ensimmäisen yksivuotisjuhlat vain lokaation puolesta, toisen yksivuotisjuhlat ihan alusta loppuun. Ai että, kuinka ihanaa oli vain lipua paikalle muiden vieraiden tavoin ja poistua samaan aikaan muiden kanssa. Ei tarvinnut leipoa yötä ja siivota yöhön.

Okei, molemmat olivat liioiteltuja – en oikeesti ikinä leivo öisin enkä siivoa yöhön.

Joka vuosi sitten yritän kehitellä jotain helppoa ja kätevää, ei näpräilyä vaativaa tarjoiltavaa synttäreille. Jotain, mitä voi tehdä iiiison satsin ja mikä on kuitenkin äärimmäisen hyvää. Pohdin, arvon, googlailen, kysyn kavereilta ja lopulta löydän itseni tekemässä jotain ei-helppoa, ei-kätevää ja jotain mikä vaati jumalatonta näpräilyä.

Ja tämä saattaa tulla meille kaikille yllätyksenä: Olemme tässä tilanteessa taas. Ressi, mitä tarjoiluja tekisi jne. yms. omg. tms.

Kotimme vessa on niin täynnä pyykkiä, ettei sinne mahdu menemään, ei ole imuroitu, eikä tod. luututtu, en osaa päättää mitä tarjoilen ja kohta pitäisi kauppaankin mennä.

Minä rakastan juhlia ja ihmisten kanssa siellä juhlissa oloa ja oikeesti tykkään myös sitten aina lopulta vääntää kaikki tarjoilut kemuihin, mutta tämä kaiken aloittaminen. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Tortillabuffa. Siihen me nyt päädyimme. Mutta oottakaahan vaan, kun syöksymme Citymarketiin ja alamme lastaamaan kärryjä, on minulla kuitenkin kärryssä kahdeksaan eri suolaiseen tarjoiltavaan ainekset, jotain saatanan naurettavan pieniä cocktailpaloja, joita saa tehdä 200, jotta ne riittää täyttämään 20 hengen nälkää ja sitten ne 14 erilaista makeaa toki päälle.

Ja sitten se My Little Pony -kakku. Rainbow Dash, tarkalleen ottaen. Sellaisen lupasin toivomuksesta tehdä. Ilman minkäänlaisia lahjoja moiseen.

MINKÄLAINEN IHIMINEN LUPAA TEHDÄ MY LITTLE PONY -KAKUN ILMAN MINKÄÄNLAISIA LAHJOJA MOISEEN?

Huh. Lupaan raportoida kaikki nämä kauniit vaiheet viikonlopun aikana teille. Vähintään IG-stoorissani.

Lue myös:
16 vastausta juhlajärjestäjän keskeisimpiin kysmyksiin
Kunhan ei lähde lapasesta
Ihan kivasti handlattiin hei nimiäiset