Olen tosi kauan halunnut tehdä sellaisen söpön haastattelun lapselleni. Muistatteko niitä kun pyöri yhteen aikaan kaikilla somessa ja blogeissa? Missä kysyttiin vanhemmasta asioita ja lapsi vastasi. Niitä lukiessa aina mietin, että jonakin päivänä kyllä teen samanlaisen.

No nyt tänään, ihan muuta blogijuttua kirjoittaessani, kolmevuotias ässähti viereeni ja höpötteli taas maat ja taivaat noin kaikesta. Synttäreistään piparkakkutaloon, josta hän oli muka syönyt puolet ja päiväkodin ruokailusta seikkaperäiseen selostukseen varpaankynsistään, jotka muuten pitää leikata.

Samassa muistin kauan unelmissani olleen haastattelun ja päätin lähteä toteuttamaan sitä. Olihan hän siinä vieressä ja näemmä melkoisella juttutuulella.

Mielessäni jo kihertelin hauskoille ja osuville vastauksille, joita sanavalmis kolmevuotias varmasti suoltaisi – aivan kuten aina muutenkin suoltaa.

Noh, haastattelu meni näin:

"Mikä äidin nimi on?"
"Mä en muista."

"Minkä ikäinen äiti on?"
"En muista. Kolme."

"Mitä äiti tekee työkseen?"
"Mä en muista." 

"Mikä äidin lempiruoka on?"
"Mä en muista."

"Koittaisitko muistaa jotain?"
"No käälmeluoka (käärmeruoka, eli nuudelit). Ja liisiluoka. Mä meen nyt syömään. Moikka."

Joo, ni hänelle tuli nälkä. Ruoka katsokaas mainittu.

Että se siitä haastattelusta.

Ja nyt kun katson, niin ne vähäisetkin vastaukset kertoivat hänestä itsestään.