Ai että, kyllä kolahti! Viimeksi neidit 2&4v vetivät painiottelut impivaaran uimahallin eteisessä. Eikä niitä tosiaan saa ruotuun sitten millään. Terkuin. Kasvattaja JA ammattikasvattaja :D Ja me hullut tehtailtiin vielä kolmas...onneksi menee muutama vuosi että pahnan pohjimmainen keksii tuon sisarusperseilyn. Ehkä toivoa että edes vanhin on silloin jo viisas..? :D

I so feel you! Mulla niitä on kolme ja edelleen 7-9-vuotiainakin ne saattaa välillä mennä tuohon sisaruspööpöily-moodiin, eikä siihen vaan tepsi mikään keino. Kerran lähdin niiden kanssa lähi-Prismaan sillä ajatuksella, että saadaan kivaa toimintaa päiväohjelmaan. No, nehän keksi samantien aloittaa taistelun siitä, kuka saa vetää ostoskoria, mutta en siinäkään kohtaa vielä ajatellut, että nyt on paras suoriutua kotiin mahdollisimman rivakasti, vaan keksin alkaa sovituttamaan niille tarjouksessa olevia talvikenkiä. Joo, kuningasidea. Tilanne eskaloitui megahäröilyksi kenkäkäytävällä ja kun sitten siirsin yhtä kullannuppuani jämäkästi käsivarresta kiinni pitäen, tilanteen kruunasi kovaan ääneen kajautettu ”au äiti, sä satutat mua, sä SATUTAT mua!”
When will I ever learn...

Terkuin,
Kohtalotoveri Turusta

Voin lohduttaa, et ei se ikäerokaan välttii auta. Meidän kahdella lapsella on ikäeroo kuusi vuotta ja ne ärsyttää koko ajan toinen toisiaan. Ja mieheni pojalla on 10 vuotta ikäeroa meidän yhteiseen poikaan. - Pari päivää lomalla samassa paikassa, ni johan alkaa se semmonen puoliksi leikkimielinen ärsyttäminen ja koko oleminen on lopulta pelkkää huutoa ja kitinää. Me ei kyl syödä usein ulkona, mut niin paljon kuin usein vihaankin kaikkia teknisiä härpäkkeitä, ni kyllä meidän 4 vee saa rauhassa ravintolassa katsella (hiljaisella violaolalla) sitä youtuben ärsyttävän jankkaavaa babyfingeriä tms. Ton ikäisen syömiset eli about kaksi haukkua on tehty siinä kohtaa, kun itse on just saanut ruoan nenän alle. 😜

Tiedän tunteen, meillä samanikäiset lapset ja tuntuu välillä, että sekoan kun ollaan porukalla jossain. Kahdestaan jomman kumman kanssa menee aika kivasti, ja silloin aina muistaa kuinka ihana se oma lapsi on ihan omana itsenään. Mun mielestä tää tappelu on paljon raskaampaa kuin vauvan ja kaksivuotiaan kanssa oli. Tsemppiä!

Samaistun täysin. Tuollaisella hetkellä 6-vuotias yllyttää 3-vuotiasta ihan kaikenlaiseen hoopoiluun ja 3-vuotiashan tekee nauraen ihan kaiken. Siinä tilanteessa voin komentaa tai puhua ihan mitä vaan ilman, että kukaan kuuntelee. Voin luvata vaikka mitä kivaa ilman, että tarvitsisi niitä oikeasti toteuttaa, koska kukaan ei kuuntele. Yksi kerrallaan näiden kanssa kyllä voi tehdä kaikenlaista, yhdessä vaan harvoin. Että ottaa päähän. Tollasessa tilanteessa on kyllä to-del-la vaikeaa pysyä rauhallisena.

Sä kirjotit nyt just sen mitä mä pelkään niin etten uskalla perkele tehdä toista lasta. En ole nähnyt ketään perhettä joilla on enemmän kuin yksi lapsi (pienellä ikäerolla) hallitsevan tilannetta. Mulla ei ole siis näitä perheitä ja heidän sekoilevia lapsiaan kohtaan mitään negatiivisia tunteita, vaan ymmärtäviä ja rohkaisevia. Mutta itse en tuohon pysty! Olen miettinyt että koska sisarus olisi silti hyvä olla niin ehkä jos ikäeroa odottaa siihen väliin joku 6-vuotta. Jos sitte en itse saisi hermoromahdusta. Musta tuntuu kun katselen kyseisten perheiden toimintaa että miten he jaksavat tuon ja vielä monta vuotta. Arvostan todella ihmisiä jotka jaksavat koska noilla sisaruksilla on vanhempana mitä luultavimmin sielunkumppani joka tuntee ja tietää toisesta kaiken ja joka osaa samaistua koska on samoista lähtökohdista. Omat lapseni tulevat olemaan huonosti toisensa tuntevia pelkuriäidin lapsia.

Mun on nyt pakko kommentoida tätä siitä näkökulmasta, että me ollaan mun veljien kanssa jo aikuisia (okei, nuorin 17v, mutta kuitenkin), ja tajusin tätä lukiessa meidän vieläkin joskus käyttäytyvän jossain määrin noin :D

Lapsena me ei edes kotona sekoiltu porukassa (paitsi kaksi nuorinta parina, meitä on siis viis), mutta melkeen aina kodin ulkopuolella just tollasta pööpöilyä. Oli vanhemmilla varmaan ihanaa...

Nykyään sit taas nimenomaan kotona, ja vähän verbaalisemmin painottuen, mut uskon tän heijastavan sitä samaa läheistä sisarussuhdetta. Sekoilu on parasta sisarusten kesken <3

Että sillon kun oikeen ottaa päähän se pööpöily, niin aattele vaan sitä läheisyyttä ja kaikkea mihin se kantaa! Tsemppiä!

T. Lapseton vakkarilukija 27v

Ah miten nautinnollista luettavaa. Siis noinhan se just menee. Juuri viikko sitten olin lounaalla ustävän kanssa uudessa trendiravintolassa ja katselin kateellisena viereiseen pöytään, kun siellä vanhemmat söivät rauhassa kahden alle kouluikäisen kanssa. Ne ipanat oli niin hyvätapaisia. Ei meidän kolme kauhukakaraa, mietin. En ikinä edes uskaltaisi niiden kanssa minnekään astetta hienompaan paikkaan, no sellaiseen jossa ihmiset ruukaa käydä. Säästän itseni mieliharmilta. Ja niin vaan minäkin olen joskus ennen lapsia tai vain yhden lapsen kanssa katsellut toisten "huonosti" käyttäytyviä lapsia ja miettinyt, että ei oo rajoja osattu asettaa. Että mikä on, pelkääkö ne omia lapsiaan vai mikä on??? Karma is a bitch!

Samaistun täysin!!!

Mulla on neljä poikaa. Ja voin sanoa että vielä pahempaa kun pienten pööpöily on, on eskarilaisen ja tokaluokkalaisen pööpöily! Yleensä yleisillä paikoilla riittää etenkin vanhemmalle yks vihanen mulkaisu, mutta silloin kunnei riitä, niin häpeän silmät päästäni. Siis kyllähän tuon ikästen PITÄIS jo osata käyttäytyä. Mutta kun ei. Huooh.

Spot on! Ihanaa että sä ja sun blogi olette olemassa. Meidän kiltti 2-v on muuttunut ihan holtittomaksi kuten isoveljensä ja yhdessä heidän meno on kreisiä :D Lohdullista kuulla että emme ole yksin tämän haasteen kanssa.

Tänään oli kanssa oikein kuningasideoiden päivä:

Kun noi kolme (7,5 ja 3) oli ensin aamupäivän syöneet sokerimuroja ja tunkeneet legoja toistensa ruumiinaukkoihin totesin, että nyt on aika lähtee a.) silmälasikauppaan, b.) ravintolaan syömään ja c.) parturiin, että kaks nuorinta saa uudet tukat. Ai että miten rentouttavaa oli ostaa piilolinssejä kun samalla pennut "sovittelee" laseja ja itkee, että "ei täällä voi ees leikkiä". NO EI VOI! Sitten se ravintola, missä ruoka tuli espanjalaisella tahdilla ja joku oli mennyt laittaa karamellisoitua sipulia hampurilaisen väliin. Se siitä sitten. En ees puhu parturista.

Mutta se ei loppunut siihen! Ihminen on loputon masokisti!

SITTEN se keksi että ny lähretään kattoo linnaa. Ja koko perhe, jonka lapsista 3/3 ovat matkapahoinvoivaa sorttia, ajoi kiemurtelevaa vuoristotietä linnalle, joka on jyrkänteen reunalla puolen kilsan korkeudella. Vanhenin ehkä 16 vuotta sen vartin aikana, mikä juostiin lasten perässä kunnes lähdettiin kotiin. En edes mainitse pysähdystä ostamaan vettä matkatavaramyymälästä. Jos tämän jälkeen ei vielä vituttanut niin ruuhka-aikaan viikon ruokaostokset samalla ku kaikki lapsista yrittää tehdä katoamistemppuja tai tunkea toisiaan pakastealtaaseen niin oijjettä.

Nyt ne nukkuu ja ai kun ne on suloisia ja ehkä vielä neljäs? Tai sittenkin neljäs LASI VIINIÄ!

Joo ja miten pienestä ne osaa jo kaikki mindgamesit ja salaliittoilun!! 2- ja 3-vuotiaat vastaheränneet, pehmoset ja lämpimät kullannuput tulee aamulla antamaan pusuja ja kirkkain silmin sanoo ettei äitin ja isin tarvii nousta sängystä, isoveli laittaa telkkarin päälle ja ottaa pikkusiskon kainaloon kattomaan aamun lastenohjelmia. Ja sit ku nouset vihdoin aamu-uniltasi "mun lapset on niin fiksuja" -hymy naamallasi ja meet olkkariin! Ei saatana siellä on revitty kokonainen rulla vessanpaperia glitterin kokoiseksi silpuksi, on syöty omin päin aamiaista eli kaikki ruoka-aines mihin pikku kullannuput on ylettänyt (myös kukkamulta) on pitkin keittiötä, masuun asti on päässyt ehkä banaanista kuori, koska itse banaani on hierottu sohvaan ja tottakai äitin käsilaukusta on otettu käsirasva ja sitä on kanssa sivelty, niin mihin sitä ei olisi sivelty. Aijjaih.

Hah haa. Meillä on juuri tuo 5 vuoden ikäero, mutta pööpöily-konsepti on hyvin hallussa. Siis lapsilla, aikuisilla tilanne ei niinkään ole hallussa. Suosikkiravintolamme ovat Home delivery ja Take away.

Hahhah!Tiedän tunteen ja paskat ikäerosta. Meidän tytöt täyttää keväällä 2&5 ja nyt 1veen lempparilaus eita on minäkin haluan, aiii, hyhmä sisko, ja vuk juu. On 1. :P

Mahan kasvaessa olen miettinyt miten sitä piakkoin kahden kanssa pärjäillään. Vaan elävästipä muistui tämän lukemisen myötä mieleen kaikki omat ja veljeni pööpöilyt. Ei varmaan oltu niitä parhaiten käyttäytyjiä vaan lähes 100% sekoilijoita. Noh, tälle tilanteelle ei ole enää tehtävissä mitään. Muuta kuin yrittää selviytyä!

Hah haa, toivottavasti Hanna Sumari ei osunut tällä(kin) kertaa samaan ravintolaan :-D :-D :-D Me oltiin eilen 2,5 v kummipojan kanssa syömässä ja se oli yksinäänkin aika perseestä ;-)

Nokun minun mielestä lapset saakin näkyä ja kuulua. Itselläni on kaksi kahden vuoden ikäerolla eivätkä todellakaan tiedä mitä hiljaisuus, rauhallisuus, paikoillaan istuminen jne tarkoittaa. Käymme paljon ravintoloissa, ostoksilla jne ja annan niiden ”riehua”. Eli käytännössä kaupassa leikkivät piilosta hyllyjen välissä, vähän juoksentelua siellä täällä tai jätän pienimmissä kaupoissa ulkopuolelle keskenään painimaan ja kaikki kiitettävällä volumella. Ja miksi näin? Joko lukittaudun kotiin tai vaan aletaan hyväksyä ettei lapset ole hiljaa. :D Suomen ulkopuolella ollaan tosi paljon suvaitsevaisempia tämmöistä kohtaan, miksei täälläkin voitaisi ajatella tämän olevan osa elämää?

Huom. En siis tarkoita tätä arvosteluna kenellekään missään nimessä vaan kaikkien villikoiden vanhenmille pelin avauksena. Pitäähän meidänkin voida liikkua ihmisten ilmoilla ilman tuomitsemista..

Ei se viiden vuoden ikäero auta mitään, helvetti, ne osaa sen silti!!

Just näin! Terv. teoriassa kahden tavallisen pikkutytön äiti, käytännössä apinalauman manageri.

Mum pojat on 11, 15 ja 16 ja vieläkin elämä ravintolassa on tollasta perseilyä ��
Ei vaan osaa olla ihmisiks keskenään.
Ja oon muka kasvattanut ne.

"no vittu lapsia". Ehkä aikuisen ihmisen kannattaisi miettiä muita tehostesanoja tekstiinsä. V-sanat on tietysti nuorekkaita. Voi kuvitella olevansa esim. teini-ikäinen. Muuten kiva juttu, mutta oksettavaa luettavaa tuon kiroilun takia.

Ikävä kyllä ne osaa sen apinasirkuksen vielä isompinakin. Just 10 ja 12 v. hepuloivat yhtenä iltana auton takapenkillä niin että meinasin jättää ne motarin laitaan.

Ahh, yksi syy siihen miksi en uskalla hankkia lapsia. Pelkään että hermostun niille niin, että myyn pois huutokaupassa...
Lapsettomana kun näkee ja voi kuvitella ne kaikki huonot puolet omissa lapsissa, hyviä puolia ei voi kuvitella yhtä voimakkaasti, kun ei ole kokemusta.

Ei mulla muuta, ku että seitsemän vuotta vanhempana ja viisaampana oon vetässy ekaluokkalaisen pikkusisaruksen korvaan verinaarmun eräänäkin iloisena iltapäivänä koulun jälkeen vanhempien ollessa vielä töissänsä (luullen varmasti kotona olevan ihanan rauhaisa ilmapiiri). Että ehkä kantsii vaan jättää ne lapset yhteen kappaleeseen.

Itsellä kaks ja puol vuotias ja ja vauva, ja silti huomaan tuumailevani, että entä jos vielä yks.
Ei. Mitään. Järkeä.

Hmm. Uskallanko nyt näiden kommenttien jälkeen sanoaa että meillä muksut on julkisilla paikoilla asiallisesti, paria rajojen kokeilucasea lukuunottamatta. Kotona kyllä harrastavat tuota sisarustötöilyä, mutta esim. ravintoloissa jopa kontrolloivat toisiaan että jos toiselta meinaa mopo karata niin toinen ojentaa. Oikein kävin miettimään että miten näin onkin, ehkä se on mun tiukka linja (katkaisen huonon käytöksen alkuunsa enkä anna periksi, olen mm. seissyt ravintolan vessassa puoli tuntia raivoavan kolmeveen kanssa kunnes osasi taas käyttäytyä), ehkä ennakointi (kerron aina etukäteen mitä odotan ja kysyn ovatko halukkaita mukaan) - tai ehkä mulla on käynyt tässä suhteessa vain hyvä tuuri (ei ole näyttöä että olisin mikään superkasvattaja noin muuten). Toisten tötöilevät ipanat ei sinänsä silti ärsytä niin kauan kun vanhempansa edes yrittävät jotain, mut jos vaan istuvat keskenään ja lapset juoksee pitkin ravintolaa niin sitten oon kyllä se ikävä täti joka muidenkin muksuja ojentaa (sori siitä).

Ei hätää Laura, ei se ikäero auta! Haha, meillä reuhoo/painii/taistelee/läpsii/repii toisiaan 4,5v ja vauva (krhm melkein 1v). Tämä alkoi vauvan ollessa jotain päälle puolen vuoden, konttasi vaan ja alkoi hyökätä isoveljen kimppuun repimään/halaamaan/hiukan nuolaisemaan ja taas raapimaan. Molemmat nauraa ja painii ja isompi antaa pienen repiä, siihen ei auta mikään mitä sanon tai teen. Molemmat suuttuu jos koittaa erottaa, karkaavat toistensa kimppuun heti kun mahdollista. Huoh. Mutta toisaalta ihanaa ja liikuttavaa, ne vaan niin tykkää toisistaan. Ikäeroa 3v 8kk. /Maria

Täällä kohta 8v, 4,5v ja 2v. Ja ei paljon liikuta kolmen kanssa yhtäaikaa paitsi sinne hoploppiin��. Ja kyllä 8v saa ihan saman härdellin aikaan 2 vuotiaan kanssa, ei paljon ikä vaikuta. Yhdyn täysin tuohon että mikään ohje, anelu tai pyyntö ei mene kuuluville korville asti. Ovat ihan omassa kuplassaan keskenään ��

Vähän vahingossa tänne eksyneenä, mutta...Aivan mahtavan hienoa kuulla, että meidän lapset ei olekaan ainoita, jotka vastaavaa perseilyä harrastaa!! Ihana kuulla, että muidenkin lapset käyttäytyy näin. Meillä lapset 6 v, 4 v, melkein 2 v ja nuorin 7 viikkoa. Ja vaikka ollut haastavaa jo kolmen lapsen kanssa niin hankittiin sitten vielä 4. joukon jatkoksi :D. Ja kyllä. Sitä ei koskaan opi. Sitä haluaa yrittää uudelleen ja yhä uudelleen. Tarkoitan siis mm. kaupassa käyntiä, ravintoloita ja mitä näitä nyt on... Mutta iso kiitos kanssasisaret näistä lohduttavista kommenteista. Hyvin me vedetään!!!

Hahhah, tää oli kyllä täydellinen kuvaus!! Mutta, ei auta kolmen vuoden ikäero tai se että vanhin olis, no, vanhempi. Meillä 10-, 7-, ja 5-vuotiaat ja kyllä ne saa sekoilun aikaan ihan millä kokoonpanolla tahansa. Paitsi jos tosiaan lapsi on yksin aikuisen kanssa.