Ylistys päiväkodille ja varhaiskasvatukselle!

18.4.2018

Mikähän siinä on, että aina kun olen päiväkodin vasu-keskustelussa, alan itkeä? Sen täytyy liittyä siihen, että esikoisemme ope on maailman empaattisin ja ystävällisin ihminen. Sellainen, johon voin luottaa täysin kasvattajana ja lapseni luottohenkilönä. Voin luottaa, että hän ymmärtää lastamme ja lapsemme tarpeet.

Esikoisemme menee ensi syksynä eskariin ja nyt jo vähän sydämeni särkyy, että tiemme eroavat nykyisen päiväkodin kanssa. Toivon koko sydämestäni, että vastassa on samanlainen ope, kuin meillä nyt on ollut. Esikoisemme on hieman ujo ja tarvitsee paljon aikaa ja ymmärrystä uusiin tilanteisiin.

Ihanien ihmiskohtaamisten lisäksi olen aina positiivisesti yllättynyt, miten paljon päiväkodissa touhutaan ja kehitetään lapsen taitoja. Meillä on sellainen systeemi, että meille infotaan aina lasten kuulumisia ja heidän tekemisiään puhelimiimme.

Äimistyn useasti, kuinka kekseliäitä ja samalla kehittäviä juttuja päiväkodissa on aina tehty. Kun lapsi yhtäkkiä osoittaa kotona jonkin uuden, hienon taidon, mitä emme itse ole vielä opettaneet, tajuan sen tulleen päiväkodista.

Mutta näitä uusia, tärkeitä ja tarpeellisia taitoja on päiväkodissa mahdoton opettaa, jos resursseja leikataan koko ajan. On hullua ajatella, että päiväkoti olisi vain lasten säilytyspaikka, kun todellisuudessa sen tehtävä on kehittää lasta.

Vaikka minäkin koen olevani ihan valveutunut vanhempi, en minäkään osaisi keksiä ja opettaa kaikkia noita juttuja, joita ammatilaiset päiväkodissa kehittävät. Miten voisinkaan, kun en ole opiskellut alaa parhaimmillaan kolmea tai yli kolmea vuotta, kuten ammattilaiset päiväkodeissa.

Päiväkodin on oltava jokaisen lapsen oikeus, sillä se on niin paljon muutakin kuin säilytyspaikka. Ei sinne pakko ole lastaan laittaa, mutta mahdollisuus on jokaisella oltava. Olipa vanhempi työssä, opiskelijana tai työttömänä.

Tällä hetkellä käynnissä on lastentarhanopettajien palkkataistelu. Ala ansaitsee lisää resursseja ja ammattilaiset lisää palkkaa. Siellä tehdään maahamme tulevaisuuden veronmaksajia ja jos ei alusta asti panosteta lasten hyvinvointiin, kehitykseen ja koulutukseen, on turha itkeä myöhemmin, kun vahinko on jo tapahtunut. Silloin toimet ovat vain mokien paikkailua. Milloinhan maassamme herättäisiin tähän?

Kuuntele uusi podcastjakso aiheesta! Varoitus: Herkistymisvaara! Lisäksi keskustelua varhaiskavatuksesta vanhempien näkökulmasta Jukan ja Asiakaine-blogin Maijun kanssa: