Rakastan ja janoan hyviä dokumentteja. Voisin katsoa niitä loputtomasti. Koska aikaa niiden katsomiseen ei valitettavasti kuitenkaan ole loputtomasti, tykkään että saan suosituksia hyvistä dokkareista – sellaisista, joihin kannattaa käyttää se aika.

Ajattelin kerätä tähän viimeaikaisimmat dokumenttitärppini teille!

Ja mielelläni otan vastaan tärpit myös teiltä.

Nämä kaikki minun vinkkini löytyvät Netflixistä.

1. The Push
The Push on mentalisti Derren Brownin tekemä äärimmäinen sosiaalinen koe. Se on mielenkiintoinen, vähän järkyttäväkin, katsaus ihmisen manipuloitavuuteen sosiaalisen paineen alla.

Ihminen on kautta aikain selvinnyt toimimalla kuten muut toimivat, mutta milloin alkukantaista tarvetta vastaan kannattaa taistella ja ajatella itsenäisesti? Voiko tavallisen ihmisen saada murhaamaan toisen, kun paineita kasataan tarpeeksi?

Voi. Ja se tekee tästä testistä tärkeän katsoa!


2. Fyre: Luksusfestivaali, joka lässähti
Tässä erinomaisesti onnistunut markkinointi sai aikaan sen, että festivaalin liput myyttin ennen kuin mitään, toistan mitään, oltiin tehty festarin mahdollistamiseksi. Tämä on jokaisen markkinoijan unelma, mutta vain siihen asti, kun festivaalin mahdottomuus alkoi paljastua.

Legendaarinen somehaipin kerännyt Fyre kuoli omaan mahdottomuuteensa ja jokainen epäkohdan nostanut ihminen hiljennettiin ja poistettiin tiimistä. Rikkaat milleniaalit ostivat jopa kymmenien tuhansien dollareiden arvoisia paketteja Bahaman autiosaaren festareille, vaikkei koko autiosaarta lopulta edes ollut. Eikä oikeastaan mitään etukäteen luvattuja fasiliteetteja.

Festivaalin järjestäjä Billy McFarland muina patologisina valehtelijoina huijasi niin festivaaliin sijoittajia, tavaratoimittajia, työntekijöitä, mainostajia ja lipun maksaneita rikkaita nuoria.

Jälkimmäiset ovat saaneet osakseen paaaaaljon pilkkaa ja ivaa netissä – rikkaille toopeille on aina hauska nauraa –, mutta jos onnistunut markkinointi tarkoittaisi aina, että sitä uskoneet ovat tyhmiä, me olemme kaikki tyhmiä.

Mielenkiintoista tästä tekee myös sellainen seikka, että festivaalipäivään asti koko jäljellä ollut tiimi todella teki kaikkensa, että festivaali syntyisi. Ja kuten tulet huomaamaan, todellakin kaikkensa.

Jos olet koskaan järjestänyt mitään tapahtumaa ja sinusta on tuntunut että sen langat ei pysy enää kunnolla käsissä, et ole nähnyt vielä mitään.


3. Amanda Knox 
Amanda Knox oli nuori vaihto-oppilas Italiassa, joka tuli syytetyksi ja tuomitksi raa'asta taposta, istui vuosia vankilassa – ja sittemmin vapautettiin syyttömänä.

Sitä aina kuvittelee, ettei itselleen voisi käydä mitään tällaista. Että oikeusvaltiossa oikeat todisteet, kuten DNA, ovat aihetodisteita pätevämpiä, ja niitä tutkivat ja niistä syyttämispäätöksen tekevät tulkitsisivat niitä objektiivisesti – ei omiin tarinoihinsa ja tulkintoihinsa tukeutuen.

Tässä dokkarissa myös median asema korostuu tärkeällä tavalla: Amanda Knoxia pidetään edelleen syyllisenä, vaikka hänet on kaksi kertaa todettu oikeudessa syyttömäksi ja syyttäjän omat tulkinnat tapahtumista täysin kuvitelluiksi. Media teki Amanda Knoxista syyllisen, jota italialaiset ja melkein koko maailma pitää edelleen rikoksiin syyllisenä.

Naisen näkökulmasta tämä dokumentti saa ihokarvat pystyyn ja verenpaineen nousemaan: Amandan täytyy olla syyllinen – siis kansan ja syyttäjän mielestä –, koska tämä nuori nainen on harrastanut seksiä muutaman pojan kanssa ja pussaa pari kertaa poikaystäväänsä rikospaikalla. Hänestä leivotaan katala vamppi, joka seksuaalihirmuissaan on jopa valmis tappamaan jonkun.

Misogyyninen asenne nuorta naista kohtaan siis voi johtaa jopa murhasyytteeseen. Mieti sitä.


4. Muusikkodokkarit Lady Gagasta, Aviciista, Foo Fightersista ja Whitney Houstonista
Eli: Gaga: Five Foot Two / Avicii True Stories / Foo Fighters: Back and Forth / Whitney: Can I Be Me

Erilaiset tarinat glamröösin takaa, joissa myös yhtymäkohtia toisiinsa! Erityisesti Lady Gagan "Gaga: Five Foot Two" -dokkari on sellainen, että oikein harmittaa, että olen jo nähny sen. Jos muuten löydät Amy Winehousen dokumentin jostain, suosittelen myös sitä.

Kaikissa, paitsi Foofightersin dokumentissa on jollain tavalla alakuloinen tai surullinen vivahde. Suosittelen lämpimästi  katsomaan kaikki!


5. Hannah Gadsby: Nanette
Hannah Gadsbyn Nanette ei ole dokumentti, mutta halusin lisätä sen listalle. Se saattaa olla tärkein näistä kaikista.

En oikein osaa sanoa mikä se lopulta on, mutta jotain ennennäkemätöntä se on. Aluksi perinteiseltä stand up -showlta tuntuva esitys muuttuu puolessa välissä hyvin eriksi. Ennalta-arvaamattomaksi, koskettavaksi ja silmiä avaavaksi kokemukseksi.

Se avaa koskettavalla tavalla komiikan anatomiaa ja Hannahin omaa tarinaa itsensä uhraamisesta toisten naurettavaksi – vaikka se satuttaa häntä.

Vaikka tässä puhutaan paljon Hannahin tarinasta, se antaa myös suuremmassa mittakaavassa tärkeitä havaintoja elämästä, historiasta ja yhteiskunnasta, mitä jokaisen olisi hyvä pohtia.

En halua spoilata mitään, joten sanon vain: Katso ja rakastu.


Noin! Ja nyt otan ilolla vastaan teidän vinkit!

Täällä myös muita suosituksia Netflixixstä! Pitääpä päivittää nekin ja tehdä uusi postaus niistäkin!