Kiusaaminen herättää ymmärrettävästi paljon tunteita. Olisi aivan järkyttävää ja sydäntäsärkevää seurata voimattomana sivusta, kun omaa lasta kiusataan.

Jotta oikeasti voimme tehdä asioille jotain, meidän on ymmärrettävä kiusaamisesta kaikki. Valitettavasti kiusaamisen poistamisen lääke ei ole yksinkertainen. Ei ole yhtä tapaa, millä voitaisiin reagoida kaikkeen.

Ensiarvoisen tärkeää on aikuisten suhtautuminen kiusaamiskeisseihin. Sekä kiusatun, että kiusaajan vanhempien, mutta tietysti myös koulun aikuisten.

Aika usein tilanne on se, ettei kiusaajan vanhemmat pysty myöntämään itselleen, saati toisille, että heidän lapsensa olisi jollain tapaa ollut osallisena kiusaamiseen. Se on ymmärrettävä reaktio, varsinkin kun sekä media, että keskustelupalstat demonisoivat kiusaajat.

Silti on muistettava, että kiusaajan vanhemmat eivät ole automaattisesti yhtä kuin epäonnistuneita vanhemmuudessaan. Vasta siinä kohtaa epäonnistutaan, jos ei haluta puuttua kiusaamiseen.

Vaikka kiusaaminen on poikkeuksetta väärin, lasten demonisointi ei auta kiusattua. Teot voi tuomita, muttei lasta. Täytyy muistaa, että kyseessä on kuitenkin lapsi, keskenkasvuinen, vielä sosiaalisia taitoja opetteleva raakile.

Myös kiusaamiskokemus on otettava aina tosissaan. Sitä ei saa vähätellä, sillä jos lapsi on kertonut jonkun tuntuneen pahalta, kiusaamiselta, sen pitää herättää joitain hälytyskelloja. Silloin asioihin on puututtava ja ne on selvitettävä. Ei kukaan vitsillä kerro jonkun kiusanneen.

Jo se, että lapsi kertoo kiusaamisesta aikuiselle on rohkeutta vaativa teko – ajattele, jos sitä kokemusta vielä vähäteltäsiin.

Kolmannen kauden ensimmäisessä Mamma rimpuilee -podcastin jaksossa keskustelemme psykologian professori ja KiVa-koulun kehittäjän Christina Salmivallin kanssa hyvin kattavasti kiusaamisesta ja siitä, mitä voisimme kaikki asialle tehdä. Mukana myös vakiofiittaaja Jukka Lariola.

Jaksossa pohditaan kiusaamista niin uhrin kuin kiusaajankin kannalta ja etsitään vastauksia siihen, miten kiusaamisen saisi loppumaan ja mitä vanhemmat voivat asialle tehdä.

Jotta kiusaamiseen voidaan puuttua, siitä pitää päästä kunnolla jyvälle – jokaiselta kantilta. Onko ihmisellä synnynnäinen taipumus kiusaamiseen? Onko toiset ihmiset herkemmin kiusaajia kuin toiset? Miksi joku kiusaa, vaikka tietää sen olevan väärin? Miksi KiVa-kouluhanke on joutunut syntipukiksi joissakin kiusaamistapauksissa?

Ja mikä tärkeintä: miten vanhempien pitäisi toimia?

Kuuntele "Asuuko meissä kaikissa kiusaaja?" -jakso: https://www.supla.fi/supla/3358017

Jakson voi kuunnella Supla-sovelluksella tai ihan selaimella!