Sain korvanappiini viestin lasten isältä: Lapset olivat löytäneet lipastosta minun käyntikorttini.

Nohevina epeleinä he eivät suinkaan jääneet toimeettomaksi noiden puoli euroa kappaleelta maksavien paperisten lärpäkkeiden suhteen – joita en selvästi itse osaa käyttää, koska olen jättänyt ne ns. taakseni –, vaan ymmärsivät heti pieninä markkinatalouden orjina, että se on kuulkaa mainonta mikä kannattaa.

Seuraavassa onkin muutama vinkki, kuinka laajentaa tunnettavuuttaan. Niinku vaikka entisessä naapurustossaan:

Mutta ei tässä vielä kaikki! Lapset olivat laajentaneet tämän innovatiivisen taloyhtiömarkkinoinnin lisäksi myös ns. täsmämarkkinointiin:

– Isoveli mietti koko ajan, että laitetaan postilaatikoihin kortteja.
– No laitoitteko?
– ...
– Niiiin, eli laitoitteko?
– No joo.

Kiitti hei, lapset! Ja terkkuja sinne ex-naapurustooni: Soitellaan! Tiedätte numeroni.