Rakas mekkoni.

Kuin kohtalon saattelemana törmäsimme kaupungilla. Sinä hengailit naulakossa, kun minä huomasin sinut jo kaukaa. Kävelin varovasti sinua kohti. Sinä pysyit liikkumattomana, ihan rauhallisena, aivan kuin olisit jo tiennyt, että sinä olet minun. 

Nostin sinut hellästi käsivarsilleni ja kannoin sinut sovituskoppiin. Irrottelin sinut hengarista ja puin varovasti päälleni. Katsoin peiliin hieman arkaillen. Sinä olit itsevarma, minä epävarma. 

Pyörähdin peilin edessä ja mittailin omaa kuvaani. Osasit peitelle juuri oikeat kohdat ja taas tuoda esille parhaat puoleni. Olit täydellinen.

Niin alkoi kaunis matkamme. Yhteinen taipaleemme.

Olemme nähneet yhdessä lempikonserttejamme, kulkeneet pää pystyssä läpi ankeuden, iloinneet lapsen lailla, tehneet vaikutuksen tuntemattomiin, nauraneet vatsamme kipeiksi, shoppailleet kukkaromme köyhiksi ja nauttineet ystäviemme ja rakkaimpiemme kanssa pienistä hetkistä.

Kohta lähdemme yhdessä matkalle. Siitä tulee unohtumatonta.

Olet täydellinen juuri tuollaisena kuin olet. Ethän koskaan muutu. Haluan pitää sinusta huolta, aivan kuin sinä olet minusta huolta pitänyt. 

Kylvetin sinut parhaimmalla Marseillella, jotta herkkä ja suloinen hipiäsi säilyttäisi kauniin olemuksensa. Hieroin hellästi sinua sametin pehmeän veden karkaillessa ympäriltäsi. Sinun huokosesi täyttyivät vedestä ja minä rutistelin veden nyrkkieni läpi pois. 

Nyt saat kuivua kesätuulen käyden lävitsesi, auringon lämmittäessä sinusta kosteuden pois.


Huomenna olet taas valmis uuteen matkaan kanssani.

Rakastan sinua mekkoni.