Tietoa mainostajalle ›

Vä-sy-mys

10.7.2013

Piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiip.  Mun päässä kuulostaa tuolta. Aivot ovat yhtä pysähtyneet. Aivan kuin se ennen vanhaa...

Piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiip. 

Mun päässä kuulostaa tuolta. Aivot ovat yhtä pysähtyneet. Aivan kuin se ennen vanhaan televisiossa seisonut testikuva. Ja se siitä tullut ääni. Piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiip.

Sitä toivoo, että jospa mä nyt hoidan nämä päivän rutiinit täydellisesti, lapsi ehkä nukkuisi hyvin yön. Sitä toivoo, että jos yritän olla tosi läsnä koko ajan, lapsen ei tarvitse seurustella yöllä, ja se ehkä nukkuisin yön hyvin. Sitten sitä toivoo, että kun nyt nuo kaksi alahammasta on puhjennut, niin ehkäpä ne ei enää vaivaa, ja lapsi nukkuisi hyvin. Tai että jospa mä en tänään annakaan tuota ja tuota ruoka-ainetta, sillä ei ehkä kerry ilmaa vatsaa niin paljon, ja se nukkuisi yön hyvin. Sitä toivoo ja yrittää kaikki ne luetut neuvot nukkumattomuuteen.

Aika toiveikas ihminen jaksaa olla. Että jospa mä nyt toivon vaan tosi paljon ja yritän kaikkeni, kenties pystyn vaikuttamaan asioihin. 

Ja niin sitä herää aamulla ja toteaa ettei se lapsi nukkunut yötään hyvin. Se heräsi muutaman(kymmenen) kerran. Eikä se nukkunut aamulla niin pitkään kuin toivoa saattoi. Näin voikin aloittaa päivän keittämällä itselleen kuusi kuppia kahvia ja toivoa kaikki samat asiat kuin aikaisemminkin. 

Tilannetta vastaan ei kannata taistella. Tänäkin aamuna yritin vielä nukuttaa vauvaa edes hetkeksi, mutta kirkassilmäinen, jo päivänsä aloittanut vauva, ei todellakaan enää aio nukkua. Ei vaikka välillä pieniä toivonkipinöitä asiasta antaisikin. Kannattaa vain hyväksyä tilanne ja elää sen kanssa. Muuten käyttää vähäisiä energioitaan väärään paikkaan. 

Omien päikkäreiden varaan ei kannata laskea, sillä juuri sinä päivänä kun kuvitelet saavasi kunnon päikyt, vauva nukkuu kolme varttia. Siinä kohtaa sinä olet vasta ehtinyt alkaa unelmoimaan päikyistä kämpän siivoamisen ohessa. 

Ah, mainitsiko joku siivoamisen! Yllättävän hyvin sitä alkaa elämään niiden samojen epäkohtien kanssa, ilman että silmään alkaa käymään. Esimerkiksi pyykkiteline voi aivan hyvin olla viikkoja liikkumatta samassa kohdassa, samoilla pyykeillä! 

Laitoin aamulla telkkarin päälle. Piti katsoa jotain aamuohjelmaa. HDMI1 on edelleen ruudussa, eikä kanava ole päällä. Ei puutu kuin se testiruutu ja piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiip.

Mistä muuten tietää, että lapsi on herännyt turhan aikaisin aamulla? Siitä että se ottaa ensimmäiset päiväunet aamuyhdeksältä.

Sumussa vaeltaessa.................köps... oho! Nukahdin. Mikäköhän mun loppukaneetin piti olla?

Niinpä.






You Might Also Like

8 kommenttia

  1. Elämä Esikoisen kanssa oli just tollasta. Voimia! Nukkumishommat onneksi yleensä helpottaa, kun tulee ikää lisää.

    VastaaPoista
  2. Muistissa on tuollaiset päivät ja erikoisesti yöt...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai nämä ikinä unohdu, on ne niin.. hmm... mieleenpainuvia! :D

      Poista
  3. Oivoi, koita jaksaa.. Nyt kun lapset ovat murkkuiässä ja nukkuvat lomalla puolille päiville, ei enää muistakaan tuota rankkaa vaihetta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, jaksetaan! :)
      Olikos se sitten niin, että murkkuna ne valvottavat erilailla öisin: "Missä se teini oikein viipyy?!" Hihi!

      Poista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki