Minulla oli sormus. Sen ostin Tukholmasta kesälomareissultamme, ja siitä niin kovasti pidin. Se pääsi joka päivä sormeeni. Siinä se aina kivasti killui, tuoden minulle mukavan tunteen. Se oli posliinia ja siinä luki ympäri sormuksen kys kys kys... 

Sitten äiti-ihminen lähti perjantaina ekstempore rakkaan ystävänsä kanssa, toisten rakkaiden ystävien työpaikan kesäkauden päättäjäisiin. Äiti-ihminen ja rakas ystävä joivat skumppaa ja intoutuivat vielä jatkamaan iltaa päättäreistä paikalliseen hippidiskolaan. Hyvän biisin saattelemana se hölmö äiti-ihminen löi iloisesti kätensä yhteen tanssilattialla ja NAPS! - Kihla- ja vihkisormus olivat kys-sormukseen yhteen osuessaan posliinia kestävempiä ja posliininen suukottelusormus napsahti tanssilattialle palasiksi. 

No äiti-ihminen tietysti herkkänä (skumpasta?), keräsi löytämänsä palaset, päästi itkun ja lähti kotiin. Ei se sormus tavarana, sellaisen saa tilattua uuden, mutta kaikki se mitä siihen oli ladattu - Meidän reissu, minun rakkaimpien kanssa. Se oli rakas matkamuisto ihanasta matkasta.

Kuten Kristaliinakin blogissaan totesi: Nothing good ever happens after 2 o'clock. Kun tämä Valtava äksidentti tapahtui, kello taisi juuri olla ylittänyt kahden. 

Ystäväni tuppaa sanomaan aina, että kaikella on merkityksensä. Sen syvemmittä analyyseittä, tämän tarkoitus oli kai teroittaa jo tietämääni. 

Viikonlopun opetus siis olkoon: Nothing good ever happens after 2 o'clock, oikeesti.

Ei auta kuin tilata uusi, ehkä kostoksi tilaan yhden ylimääräisenkin!