Tietoa mainostajalle ›

Kierrätysleluja ja nostalgiaa

5.12.2013

Joulu lähestyy ja joululahjapaketit täyttyvät mitä ihmeellisimmistä ja monimutkaisimmista leluista. Valot vilkkuvat ja äänet pauhaavat. L...


Joulu lähestyy ja joululahjapaketit täyttyvät mitä ihmeellisimmistä ja monimutkaisimmista leluista. Valot vilkkuvat ja äänet pauhaavat. Lelujen tekniikka pesee ensimmäisten matkapuhelinten elektroniikan kuus-nolla. Kaikki lelut ovat pakattu niin massiivisesti, että sen lisäksi, että lelujen irroitteleminen paketeistaan vie puolijoulua, pakkausmateriaalia olisi toisenkin lelun valmistamiseen. 

Hifistelylelut eivät kuitenkaan vielä eksy meille. Ihan vain siksi, että lapsi ei niitä osaa itse vielä toivoa ja myös siksi, että en liiemmin pidä niistä. Rakastan vanhoja leluja. Niissä on sielua ja etenkin omat ja miehen vanhat lelut saavat lisäpisteitä nostalgia-arvollaan. Uusista leluista puulelut ovat lähellä sydäntäni

Poikamme lempileluja ovatkin mieheni vanha Fisher-Pricen puhelin, siskonlasteni vanhat Brio-lelut ja minun vanha helmitauluni. Hiljattain lemppareiden joukkoon on päässyt myös monitoiminen puuhalevy (pliis kerro mikä sen oikea termi on!) mieheni vauva-ajalta.

Vanhat satuvinyylit, joissa Saara Pakkasvirta ja Pekka Laiho tarinoivat klassikkosatuja, ovat rakkaimpia esineitä lapsuudestani. Muistan elävästi heidän äänensä ja sen, kuinka ihanaa oli istahtaa lattialle viinyylisoittimen viereen kuuntelemaan elävästi kerrottuja satuja. Pieni kelta-punainen ampiainen - Sittinpörriäiseksi nimetty - nukutti minut pienenä unten maille, mutta ennen nukahtamistani, äitini piti aina hassutella Sittinpörriäisen kanssa pöristellen. Pehmeä ampiainen on päässyt myös pikkumiehemme käsittelyyn ja kunhan lapsi kasvaa, hän pääsee myös nauttimaan nostalgisista satuhetkistä.

Mieheni lapsuuden Muumipappa-säästöpossuun kerätään pikku-ukolle kolikoita ja Kuka lohduttaisi Nyytiä -muumikirjan täydellisen väriset kuvat ja uskomattoman taidokas kieli viihdyttävät lapsen lisäksi myös äitiä.


Kuten omistamme ja siskonlasten leluista näkee, yksinkertaiset, puiset ja hyvin valmistetut lelut kestävät aikaa. Fisher-Pricen puhelimesta ovat vain tarraosat vähän revenneet ja vetonaru katkennut, mutta muuten se on varsin toimiva ja mieleinen kapistus. Ja onhan siinäkin sitä tekniikkaa: puhelimen silmät heiluvat sitä liikutettaessa ja se pirisee numeroita pyörittäessä! - Fisher-Pricen puhelin saattaakin olla ainoa, mistä meidänkin, uuden sukupolven lapsi, tulee ikinä näkemään numerokiekkoa.

Vielä kun lapsi ei osaa vaatia kreisejä Pokémon-leluja ja muita, nautin rauhassa tästä ajasta ja tarjoan jatkossakin klassisia leluja lapselle. Katsotaan kuinka kauan pärjätään puuleluilla ja retropuhelimilla.


Vanhoissa leluissa on taikaa. Ihanaa, että niitä on säilytetty - nyt ne ovat saaneet uuden elämän! 




You Might Also Like

0 kommenttia

Hae

 

 

Ruokablogien kärki