Tietoa mainostajalle ›

Ratkaisu meidän uniongelmiin

17.2.2014

Taannoin tuskailin huonosti nukuttuja öitämme ja taaperon jatkuvia yöheräilyjä. Aiemmin yöunet olivat jo hetken hyviä, mutta sittemmin yöh...

Taannoin tuskailin huonosti nukuttuja öitämme ja taaperon jatkuvia yöheräilyjä. Aiemmin yöunet olivat jo hetken hyviä, mutta sittemmin yöheräilyt taas alkoivat, ja ehdinkin epäillä eroahdistuksen liittyvän huonoihin yöuniin. Pohdin, voisiko samassa huoneessa nukkuminen vaikuttaa lapsen tarpeeseen tarkistaa äidin läsnäolo yölläkin ja olin jo ehtinyt suunnitella lapsen muuttamista eri huoneeseen nukkumaan. Kysyin eroahdistuspostauksessani neuvoja äiti- ja isikollegoilta ja sainkin hyviä vinkkejä yöuniin, kiitos niistä!

Kerroin myös aiemmassa postauksessani, kuinka toinen makkareistamme toimii mieheni työhuoneena, ja oletin, ettei siten lasta voisi laittaa sinne nukkumaan. Siis että mieheni ei voisi tehdä siellä töitänsä, kun lapsi nukkuu ja päinvastoin. Kun kuitenkin päätimme kokeilla - ihan ensiksi sitä, onko yöunet edes paremmat, jos lapsi nukkuu eri huoneessa - huomasimme, että kyllä se lapsi nukkuu, vaikka mies tekisikin koneella töitä vieressä. Ja kun mies ei kuitenkaan ole koko yötä koneella, lapsen nukkumisen ja työnteon päällekkäisyyksiä ei tule montaa tuntia. 


No entäs ne yöt sitten? Toimiko omaan huoneeseen siirtäminen? 

-TOIMI! Ai että. Meillä on nukuttu nyt kaksi viikkoa (yhtä rikkonaista yötä lukuun ottamatta, minkä veikkaan johtuvan päiväunien viivästymisestä) täysiä öitä! Pidin ensimmäisestä yöstä lähtien unipäiväkirjaa, jotta nään ja muistan, miten homma etenee. Ensimmäisenä yönä oli yksi kunnon herätys, mikä vaati äidin tai isin rauhoittelua ja sen lisäksi oli kolme pientä tihrustusta, joista lapsi osasi kuitenkin rauhoittaa itse itsensä jatkamaan unia. Toisenä yönä oli kaksi silittelyä ja rauhoittelua vaativaa herätystä, ja jo kolmantena yönä lapsi nukkui 13 tuntia ilman minkäänmoista apua. Kolmas, neljäs, viides ja kuudes yö menivät hyvin, seitsemäs yö oli se ihan paska (niin mulla lukee unipäiväkirjassa) ja siitä eteenpäin taas yöt olivat hyviä. Kaikkina öinä on ollut yksi tai muutama lyhyt itkuntihrustus, mutta niin pieni, ettei lapsi ole edes herännyt kunnolla ja on osannut jatkaa omatoimisesti uniaan.

Tällä hetkellä se toinen makkari näyttää liian ahtaalta huonekalukaupalta, siellä kun on aivan liikaa kalusteita kokoonsa nähden: Kaksi siirreltävää vaatekaappia, työpöytä roinineen, vierassänky/sohva, lapsen pinnasänky, epämääräinen hyllyviritelmä ja pari ylimääräistä tuolia. Ja kaikki vain alle 15 neliössä. Noh, nyt pitää vaan ajan kanssa miettiä, mistä olemme valmiita luopumaan. Luulenpa, että se tulee olemaan sohva, sillä se on vähiten käytössä. Ja mikä positiivista - kun sohvasta luovutaan, huoneeseen mahtuu tekemään lapselle oman puolensa ja miehelle omansa. Ehkä jopa tilanjakajan kera.


Sen lisäksi, että vanhempien kokonaiset yöunet ovat luksusta, makuuhuoneen valtaaminen takaisin vain vanhemmille on superluksusta! Nyt kaikki tuhmeliinit kelailivat jotain semmosta, mutta höpsistä pussiin! Luksuksella tarkoitin tietysti yöllisiä Netflix-sarjojen kyttäämisiä, ilman että volyymit pitää pitää nollissa ja siis vaikka lukemista! Minä saan pitää valot päällä yhdeksänkin jälkeen, eikä tarvitse hyssytellä! Uuh.

You Might Also Like

5 kommenttia

  1. Haha :D Yölliset Netflixit, siis joo! Ja jotain niin villiä kuin yksi viinilasi siinä kyljessä, aijaijai. Mutta hei tosi kiva kun teillä nukutaan. Niin meilläkin. Silti mua väsyttää koko ajan ihan sikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä jos vähentäis niitä yöllisiä Netflixejä ja nukkuis joskus.. haha, se auttais ainakin mulle! :D

      Poista
  2. Onnittelut onnistuneista öistä! Meillä on nukuttu perhepedissä nyt lähes 2-vuotiaaksi, koska olen ollut niin laiska heräämään öisin lapsen rauhoittelua varten. Nyt kumminkin, kun on toinen lapsi tulossa keväällä, niin päätettiin siirtää lapsi omaan sänkyyn omaan huoneeseensa ja se toimii! Useat yöt menee niin, ettei herätyksiä ole ollenkaan! Meidän välissä kyllä heräili öisin juomaan vettä, jonka osasi itse ottaa yöpöydältä. Tosin lapsi on kyllä nukkunut päikkärit omassa sängyssään jo aiemmin, joten mikään tosi iso muutos tämä ei ollut.
    Aijai! On kyllä ihanaa, kun on tilaa nukkua ja illalla voi lukea kirjoja sängyssä. Mitä luksusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No eikö ookki luksusta!
      Meillä lapsi nukkui perhepedissä siihen saakka, kunnes alkoi liikkumaan ite, jolloin aloin pelkäämään, että tipahtaa sängystä. Sitten nukkui tuohon asti sängyn vieressä omassa pinniksessä, ja nyt - ekaa kertaa ikinä kunnolla - se nukkuu täydet yöt. Ja vaikka jotain pientä siellä vähän ääntelisi, mä en herää jokaiseen inahdukseen, mikä onkin aika ratkaiseva juttu mun yöunissa!

      Poista
  3. Kiva lukea onnistuneesta siirrosta omaan huoneeseen. Meillä on se nimittäin piakkoin edessä. Tai siis aloitamme kyllä siirtämällä neidin pois meidän välistä omaan sänkyyn:D Josko sitten seuraava askel olisi omaan huoneeseen. Mutta tuota telkkarin katsomista rauhassa minäkin odotan ja lukemista, ahhhhh!

    http://liliesandginger.blogspot.fi

    VastaaPoista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki