Kaksivuotiaan syntymäpäivät

21.9.2014

Pienen pojan synttärit juhlittiin eilen. Teemaksi valikoitui vähän sattumalta mustavalkoisuus, ja mikäs siinä: el...


Pienen pojan synttärit juhlittiin eilen. Teemaksi valikoitui vähän sattumalta mustavalkoisuus, ja mikäs siinä: elämä kun ei ole mustavalkoista, niin olkoot sitten koristeet.

Vieraille tarjoiltiin sen vaikeuksienkauttavoittoon-kakun lisäksi savuporotahnalla kuorrutettuja ruisnachoja, kaikkien juhliemme vakioita, herkullisia rieskarullia (joista on tulossa huomenna ohje tänne blogiin), perinteeksi muodostuneita M&M's- ja suklaakeksejä ja tietysti nakkipiiloja – jotka ovat niin ikään vakiokamaa. Ja kaikkein halutuimpia. Aina. Lisäksi tietysti poppareita, sipsejä, karkkia, suklaasuukkoja ja ja ja... 

Yksi yllärsuosikiksi noussut lahja oli Fjällrävenin pieni reppu, jota lapsi kantoi selässään koko illan. Edes iltapalaa ei voinut nauttia ilman reppua selässä. Ensimmäisenä avattu paketti, punainen potkumopo, sai kyytiä iltamyöhään asti ja heti aamusta alkaen lapsen herättyä. Hauska, salmiakkikuvioinen, värikäs pikkukitara herätti hilpeyttä niin aikuisissa kuin päivänsankarissakin. Lapsi kulki kitara kourassa ympäri kämppää ja viihdytti vieraita muusikon elkein.

Fjällrävenin repusta löytyi myös kasa dinoja, joilla onkin nyt kikkailtu koko päivä. Jopa koko tämänpäiväinen ravintolaruokailu meni hienosti paikallaan istuen, kun seurana oli pari dinoa ja yksi lahjaksi saatu pikkuauto. Sellaista ei ole tapahtunut aikoihin.

Ihmettelimme vielä illan päätteeksi, miten ihania ystäviä meillä on ja kuinka upeita lahjoja lapsi sai. Kivaa saada koti täyteen huipputyyppejä. Harmi, ettei synttärit ole kuin kerran vuodessa. 


You Might Also Like

0 comments

Hae