Pakkolepoa

31.3.2015

On niin kiire, ettei ehdi tehdä mitään. Kiire levätä, nimittäin. Meidän pikkumuija on sellaista vauvansorttia, että nukkuakseen vaatii a...

On niin kiire, ettei ehdi tehdä mitään. Kiire levätä, nimittäin.


Meidän pikkumuija on sellaista vauvansorttia, että nukkuakseen vaatii allensa joko alati liikkuvat vaunut tai minun tissini. Kyllä vain. Vauva ei pysty nukkumaan, ellei ole koko ajan tuudittavassa liikkeessä tai ellen minä ole vieressä, tissi poskella. Siis vauvan poskella, ei omallani. Vaikka kyllä ne ehkä sinnekin yltäisi. 

Aina, kun yritän liikahtaa pois vauvan viereltä, hän herää. Avaa silmänsä ja on aivan skarppina. Joskus onnistun hivuttautumaan pois, mutta silloinkin vauva tajuaa petoksen viimeistään vartin päästä. Onneksi liikuvat vaunut ovat kelvanneet vauvalle nukkumapaikaksi, sillä niihin hän pääsee pari kertaa päivässä, esikoisen ja minun ulkoillessa joka tapauksessa.


Vauva on myös aika herkkä ärsykkeille, jolloin kaikki taaperon riemunkiljahdukset ja kiukkuhuudot häiritsevät hänen ruokailuaan ja nukkumistaan. Ne saavat hänet irrottamaan otteensa, jolloin syöminen keskeytyy. Jos vauva on torkkunut, äänet havahduttavat hänet hereille. Lisäksi vauvan ruokailuun tulee välillä pakkokeskeytyksiä, koska minun on juostava estämään taaperon mahdolliset katastrofit. Kaikki nämä tekevät vauva kiukkuiseksi ja väsyneeksi.

Päiväsaikaan meillä ei vauvan kanssa ole mahdollisuutta levätä rauhassa kahdestaan, koska myös esikoinen tarvitsee minua, mutta kun isi on kotona, minä ja vauva joudumme usein vetäytymään iltasella omaan rauhaamme. Koko päivän torkuistansa havahtunut vauva kaipaa selkeästi rauhaa, jolloin minun on yksinkertaisesti vain suotava se hänelle. Jätämme pojat leikkimään keskenään ja poistumme eri huoneeseen peiton alle lepäilemään.



Vetäydyttyämme vauva rauhoittuu heti, syö hyvin ja saa nukkuttua. Minun tehtäväni on pötköttää vieressä ruoan lähteenä ja uniturvana.

Vauva nukahtaa yöunilleen vaihtelevasti kymmenen ja kahdentoista välillä. Silloin minulla saattaisi olla mahdollisuus olla pidempi kuin vartin aika pois vauvan vierestä, mutta silloin on jo vähän myöhäistä askareille, saati perheen kanssa hengailulle. Vielä muutama viikko sitten vaikkapa perjantai-illat olivat kivoja koko perheen sohvallamöllöttelyiltoja poppareiden ja kainaloon kääriytyvän taaperon kanssa, mutta nyt puolet perheestä viettää iltansa muista erillään.

Iltojen köllöttelyt vauvan kanssa ovat toki ihania, mutta välillä pitäisi saada tehtyäkin jotain. Ihmisunileluna olo turhauttaa välillä.

En silti valita. Mikäs sen parempi syy lukea kirjaa rauhassa tai katsoa lempisarjaa koneelta, kuin pieni tuhisija, joka vaatii äidin vierelleen lepäämään. Maailman söpöin pakkolepuuttaja on hän.

You Might Also Like

9 comments

  1. Aika aikaansa, nauti nyt jättimäisenä unileluja toimimisesta :) Oi, mä melkein kaipaan tuota kun lähes ainoa tehtävä oli olla pienen vieressä kiinni, jotta Hänen Kuninkaallisuutensa sai nukuttua. Esikoisen kanssa tuo oli vallan rentoa, sai vaan köllötellä ja chillailla, mutta kuopuksen kanssa haastavampaa kun siinä oli se isoveikka vaatimassa oman huomionsa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eihän tässä mitään. Onhan se ihanaa! Tiedän jo nyt että tätä tulee ikävä. <3 Ja tosiaan täälläkin isoveikka vaatii oman huomionsa, mutta onneksi on isi sitten iltaisin seurana! :)

      Poista
  2. Kuulostaa tutulta- meillä on myös osa lapsista ollut pikkuvauvana samanlaisia nukkujia. Meillä helpotusta päiviin (ja iltoihin, miehellä vuorotyö) toi kantoreppu. Etenkin kun perheessä oli puolitoistavuotias ja vauva. Vauva nukkui siinä pitkiäkin unia ja itse pystyi tekemään kaikenlaista. Tämä siis alle puolivuotiaana- sen jälkeen suurin piirtein meillä vauvojen unet ovat olleet "parempia", ainakin päivisin :) Voi olla että oletkin jo jotain kantovälinettä(liina, reppu ym.) kokeillut mutta jos et niin harkitse asiaa. Kantorepusta oli/on iso apu meille, olen käyttänyt sitä kolmella lapsella viidestä - tokikaan kaikki vauvat eivät varmaankaan liinassa tai repussa viihdy. Eikä tietysti ole huono juttu lepäillä vauvan kanssa itsekin mutta ymmärrän hyvin että välillä unikaverina toimiminen voi väsyttää sekin :) Mukavaa pääsiäisviikkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jonkin verran oon kannellut, mutta jotenkin tämä vauva kaipaa sen tissin tyytyväisyyteensä, ainakin just noissa iltaväsyissä. Ja mä en oo niin ketterä et se onnistuis repussakin! :D Muuten kyllä reppu on ollut kiva! En malta odottaa koko perheen metsäretkiä, kun taaperokin on jo niin iso, että jaksaa käpytellä ja vauvan voi laittaa Manducaan! <3

      Poista
    2. Ainii ja kivaa pääsiäistä sinnekin! :)

      Poista
  3. No voihan jehna! Täällä ei oo nukuttu kertaakaan ulkona vaunuissa siten, että vaunut olisivat olleet paikoillaan. Liikettä vaaditaan siis vaunuissa nukkumiseen meilläkin! Muuten tosin nukkuu omassa sängyssään ihan hyvin. Toivottavasti siellä pikku neiti alkaisi pian nukkumaan itsekseenkin niin pääsisit jotain touhuamaan tai ihan vaan olemaan (ilman tissiposkea ;) välillä. Tsemii ja suklaiset pääsiäiset sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täälläkin on ehkä kerran vahingossa nukuttu jopa tunti pysähtyneissä vaunuissa, mutta yleensä se on just jonkun vartin, mitä vauva viihtyy. Vitsi ku ois joku vaunusimulaattori!

      Mukavaa pääsiäistä sinnekin! :)

      Poista
  4. Kuulostaa tutulta - hurjasti tsemppiä!!! Esikoiseni oli juuri samanlainen pätkänukkuja ja herkkä ärsykkeille. Huomasin jossain vaiheessa, että hänen unisyklinsä kesti 45 min jonka jälkeen hän heräsi elleivät vaunut liikkuneet tai jos ympäristössä oli tapahtunut muutoksia (verrattuna nukahtamishetkeen, eli siis äiti poistunut viereltä). Useimmat vauvat kuulemma siirtyvät tuossa vaiheessa kevyeen uneen ja havahtuvatkin, mutta osa vauvoista osaa rauhoitella itseään ja jatkaa unia omin avuin, osa taas ei. Minä keksin sellaisen kikan, että lykin vaunuissa vauvan uneen asti, parkkeerasin vaunut ikkunan alle ja pääsin puoleksi tunniksi kahvittelemaan. Sitten n. 40 min kuluttua vauvan nukahtamisesta menin taas vaunujen vierelle ja jos vauva alkoi kääntelehtiä tai kuului inahdus, heijasin vaunuja taas tuon kevyen unen aikajakson ohi. Näin sain tytön nukkumaan kerralla pitempään kuin tuon 45 min. Siinä oli nimittäin sekä lapsi että äiti aika puhki, kun vauva nukkui 5 x 45 min unet päivässä. Sai olla koko ajan laittamassa lasta unille ja välissä olevat valveillaoloajat hän oli kärttyinen, univelassa.
    Entä miten kuopuksen kanssa toimimme, hänkin oli alle puolivuotiaana aika huono nukkumaan? En tiedä. En muista. ;)
    Rentouttavaa pääsiäistä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain tuollaista mäkin oon ollut havaitsevani, ja joskus vauvan unien jatkaminen onnistuu. Ihan niin tarkkaan en oo vielä saanut hommasta kiinni, että oisin tahallisesti osannut taimata noita juttuja, mutta pitänee alkaa tarkkailla syklejä ja yrittää autaa vauva jatkamaan uniaan. Hyvä vinkki, kiitos!

      Rentouttavaa pääsiäistä teillekin! :)

      Poista

Hae