Olen nyt muutamana edeltävänä iltana mennyt viemään esikoista nukkumaan ja herännyt itse samasta paikasta muutaman tunnin päästä. Todennut, että huppista, jäi taas omat iltatoimet tekemättä ja kääntänyt kylkeä. Eilenkin oli ajatus, että kunhan tämä napero nukahtaa, hiippailen köökkiin, avaan läppärin ja alan naputtaa. Mutta en sitten tehnytkään niin. Yhtenäkään näistä illoista.
Viime ajat tuntuivat päässä surinana. Silmiin sattui ja välillä tuntui, että nukahdan nyt just tähän paikkaan. Aloitimme taannoin vauvan kanssa uuden yösysteemin, jossa vauva ei enää söisikään joka heräämisellään – yötissittely kun meni välillä vaan hullummaksi sitten pikkuvauva-aikojen –, joten herätyksen kohdalla pelkkä tissin tarjoaminen ja silmien takaisin sukeminen ei enää käynyt, vaan piti oikein nousta ylös ja tuudittaa vauva takaisin uneen. Tissittä.
No sehän on ihan kamalaa hommaa tarpeeksi tiuhaan tahtiin tehtynä ja paljon helpompaa olisi vain imettää. Tavallaan, muttei pidemmän päälle. Vauva ei alussa ollut ihan samaa mieltä uudesta systeemistä, mutta yllättävän helpolla tyytyi kuitenkin pelkkään silittelyyn ja sylittelyyn.
Esikoisen ajalta muistan vielä kipeästi tunnin tai kahden välein heräilyt nousemisiin, ja tämä viime aikojen meininki alkoi olla jo melkein yhtä uuvuttavaa, vaikkei kestänyt alkuunkaan niin kauaa, kuin esikoisen vauva-aikana.
Vaikka monet yöt ja viikon menisivät heräillen ja vähän väliä hyssytellen, koko homman kiintopisteenä kannattaa silti pitää: kohta helpottaa. Kohta helpottaa, kohta helpottaa, olen toistellut itselleni puoliunessa yön hämärässä ja vain syvästi toivonut, että mantrani pitäisi paikkaansa.
Ja pitihän se.
Takapakkejakin tuli. Varsinkin juuri silloin, kun ehti jo luulla vauvan alkaneen ottaa pidempiä unipätkiä. Heikkona hetkenä annoinkin sitten sen tissin, koska en enää jaksanut pysyä valveilla. Imettäessä voi edes itse torkkua samalla, joten houkutus kävi paikoin liian suureksi.
Olen satamijoonaa kertaa googlettanut vertaistueksi muiden kokemuksia ja ammattilaisten vinkkejä, ja jos yksi omakohtainen neuvo pitäisi antaa, se olisi: ota toinen vanhempi avuksi. Jos vain mahdollista.
Minä halusin aloittaa ensin itse vauvan kanssa uuden yösysteemin testaamisen, jotta voisin nähdä miten tämä homma lähtee käyntiin. Kun jo ensimmäisen yön jälkeen huomasin, ettei tämä niin paha juttu olekaan kuin olin pelännyt (vaikka raskaampi omien yönousemisien vuoksi toki onkin), reilun viikon jälkeen hölläsin ja annoin isi-ihmisen tulla apuun.
Jossain googlettamassani tekstissä sanottiin, että mietippä omille kohilles ottaa suklaapatukka nenän eteen ja olla syömättä sitä. Suklaapossuna heti tajusin, että no joo, oishan se ihan hanurista. Siinä haistella sitä, muttei maistella.
Minun hyssyttelyt yöllä saivat usein ehkä herkemmin vauvan hamuamaan parin kangaskerroksen päässä olevaa rintaa, kun taas isin hyssyttelyt... noh, kokemuksemme mukaan, jatkamaan vain uniaan. Isi-ihmisellä ei myöskään ole mahdollisuutta "sortua" imettämiseen, toisin kuin minulla, joten siinäkin mielessä pysyy paremmin johdonmukaisena tämä nukkumismeininki.
Eihän se tietysti maagisesti noin vain heti pian isinkään kanssa alkanut nukkumaan ekasta yöstä lähtien, mutta paljon, paljon helpommin kuin minun kanssani. Eikä tämä olisi onnistunut vielä muutama viikko sitten, mutta nyt sitten, joten aika oli ehkä kypsä.
Viime yöt meikämamma on siis nukkunut esikoisen kanssa samassa huoneessa ja isi-ihminen on hoitanut vauvan iltatoimien lisäksi myös yöheräilyt. Yöheräilyt ovat vähentyneet kahteen, joista kummastakin selviää lyhyellä silittelyllä ja sylillä! – HURRAA!
Ja siis siksi, siksi minä surisevapäinen yliväsynyt muijanraakile olen nukkunut parit viime yöt noin yhdeksästä puoli kuuteen, välillä jopa puoli seitsemään (KYLLÄ!!) ja heräillyt vain omasta vapaasta tahdostani esim. vessaan.
Enkä lasten nukkumaanmenon jälkeen ole noussut bloggaamaan, tiskaamaan tai leluja keräilemään, enkä keskellä yötä imettämään, sylittelemään tai hyssyttelemään. Yhdeksään kuukauteen ensimmäistä kertaa. Juuri nyt päässä ei surise, ajatus on alkanut (tavallaan) taas kulkea ja... ja... no nyt katkesi ajatus. Mutta helpottanut on! Kun on a) saanut nukkua koko yön b) mennyt nukkumaan ajoissa!
Ja vähänkö muuten esikoinen on ollut intsinä äidistä samassa huoneessa. Ollaan luettu yhdessä iltasadut ja alettu nukkua. Muina kämppiksinä. Viime yönä heräsin siihen, kun joku pikkuinen käsi pimeässä taputti päätäni – varmistellen, että olen vielä vieressä. <3
6 comments
<3 Painanpa neuvot hataraan imetyspäähäni, täällä kombona 2,5 v poika ja kuukauden ikäinen pikkusisko. Vauvavuosi number 2 siis vasta aluillaan...
VastaaPoistaJoo, ja nää on niin-niin yksilöllisiä nämä jutut, mutta ajattelin jakaa nyt tämän oman yhden kokemukseni. Esikoisen kanssa oli ihan omat kuviot ja koko yöheräilysysteemi syöttämisineen oli alusta asti molempien vanhempien jaettavissa. Mutta joskus se isin jeesi voi tosiaan olla se ratkaiseva juttu! <3 :)
PoistaMinä olen mennyt vauvan tahdissa ja imettänyt aina yöllä. Vauva lopetti itse yöllä heräilyä reilusti ennen 1v synttäreitä (aamuyöllä tosin tarvitsi maitoa jatkaakseen uniaan vielä pari tuntia). Yhä 1,5v nukkuu vieressä ja ottaa hörppyä kun haluaa /tarvitsee. Menen nukkumaan samaan aikaan lapsen kanssa ja yleensä saan nukuttua tosi hyvin ja tarpeeksi (tietty flunssat ym vaivat välillä ajaa myös taaperon rinnalle tiheästi). Ekaa kertaa ikinä en tykännyt sun postauksesta ja viittauksesta tuleviin ongelmiin jos vauva saa käydä rinnalla silloin kun haluaa.
VastaaPoistaMeilläkin esikoisen kanssa meni eka niin, että itse lopetti yösyönnit, alkoi jossain kohtaa itse nukkumaan täysiä öitä ja sitten taas heräili, kunnes taas alkoi nukkua öitä! :) Musta on ollut ihanaa mennä lapsen kanssa monta kuukautta yhtäaikaa nukkumaan, mutta sekin oli sitten aika ihanaa, kun ei enää tarvinnutkaan, vaan vauva iltatissin jälkeen jäi muutamaksi tunniksi nukkumaan ilman mua. Se on sitten sitä aikaa kun saa tehdä (tai olla tekemättä, haha) omia juttuja.
PoistaLuin ton mun tekstin pari kertaa vielä uusiksi, enkä ihan saanut kiinni, mistä viittauksesta puhuit? En ollenkaan tarkoittanut sellaista ja pahoitteluni jos tekstini oli epäselvästi tulkittavissa. Mä mielelläni korjaisin sulle ajatukseni, ettei jäisi painamaan sua, eikä mua. Koska mua jäi ainakin painamaan... :( Jos se oli tuo "tavallaan, muttei pidemmän päälle", niin sillä tarkoitin puhtaasti vain siis omaa jaksamistani. Että pidemmän päälle käy liian raskaaksi, jos ei ikinä saa nukkua kunnon öitä, vaikka juuri siinä hetkessä se olisikin helpompaa mulle.
Ja oon todella paljon lapsentahtisuuden kannalla, eikä tämä ollut huudattamisunikoulu, jos joku sitä ajatteli. Tämän tekstin tarkoitus oli vaan kertoa yksi tapa kokeilla yöimetysten vähentämistä. Meillä se toimi niin älyttömän hyvin ja oli lempeä keino ohjata vauva uudella tavalla takaisin uneen, eikä mikään hooceeunikoulu sieltä ääripäästä. Kun joskus pieni soveltaminen just voikin olla tosi hyvä juttu ja olen aika iloinen että kokeiltiin tätä. Minä toimin aiemmin ihmistuttina, enkä saanut nukuttua kovinkaan hyvin, eikä vauva tuntunut edes vaativan tissiä maidon takia, joten pelkkä läheisyys ja turva toimi takaisinnukuttajana. En koskaan tekisi mitään sellaista, josta vauvalle voisi tulla turvaton olo. <3
Heippa! Löysin sun blogin taannoin ja oon lukenu hymy korvissa (hirnuen) sun hyviä juttujas, joten kiitos viihdytyksestä! 8) täällä vauva 9kk nukku vauvana (silloin oikeasti vauvana, alle 4kk) täysiä öitä, sitten neljä kuukautta meni sumussa kun heräili välillä jopa 9 x yössä! Nyt on nukkunut muutamilla heräilyillä viime yöt (koputellaan puuta..), joten ehkä tämä helpottaa. Jos vielä alkaa heräilemään alvariinsa niin otan kyllä neuvosta vaarin ja saa isukki alkaa hyssyttelemään. Tämä vauva ei syö pulloa eikä tuttia, joten mun (siis tissini....) on pitänyt olla joka hiivatin ilta ja yö käytettävissä. :D -S
VastaaPoistaOo, ihana, kiitos! Meillä toimii edelleenkin niin parhaiten, että isi vie nukkumaan ja hyssyttelee tarvittaessa. Nykyään mennään jo kokonaiset yöt sillee, että isi hoitaa! <3
Poista