Olen lanseerannut uuden termin: Sopivasti laiska vanhemmuus.
Kohta viisivuotiaamme on muutaman kerran yllättänyt omatoimisuudellaan minut täysin. Asioita, joita emme ole treenanneet tai joita emme ole edes teoriassa käyneet läpi, ovatkin hoituneet esikoiselta ihan noin vain. Samoin tammikuussa kolme täyttävä kuopus on ällistyttänyt omatoimisuudellaan.
Yksi aamu olimme tekemässä lähtöä ulos, mutta esikoinen oli jo ennen kaikkia muita lähtövalmiuksissa. Muiden vielä pukiessa, malttamaton esikoinen oli hakenut jo, ei vain omaa pyöräänsä, vaan myös siskonsa pyörän ulos pihan pyörävarastosta.
Kyseiseen pyörävarastoon pääseminen edellyttää esikoiselta avaimien etsimistä minun laukustani korkealta naulakosta, oikean avaimen löytämistä isosta avainnipusta, tuolia, jotta vähän päälle metrinen ylettyy varaston raskaaseen munalukkoon ja tietysti sorminäppäryyttä, jotta osaa renkuttaa hankalan lukon auki. Ja se totta vie on hankala, joskus minullekin.
Tämän duunin päälle pyörien smuglaaminen kapeakarmisesta oviaukosta ison kynnyksen yli ja toki polkupyörän lukon avaaminen. Kaiken teknisen suorittamisen lisäksi tarvitaan päättäväisyyttä, malttia ja luottoa omaan tekemiseen.
Mikäli aamulla me vanhemmat emme samalla nanosekunnilla jaksa nousta sängystä ylös esikoisen ja kuopuksen kanssa, he yhteistuumin hakevat jääkaapista aamupalatarpeet ja tekevät itselleen leivät.
On hauska kuunnella sängystä, kun kuopus yrittää omien taitojen puitteissa pärjätä mahdollisimman pitkälle ja sitten tilanteen vaatiessa pyytää kohta viisivuotiaan esikoisen apua. "Antaisikko sssinä kiltti isoveli minule juussstoa?" – ja isoveli antaa.
Vielä parempaa on nähdä, kuinka huomaavaisesti ja tehtävästään tärkeänä isoveli auttaa pikkusiskoaan. Aikuisten maneerein nostaa empaattisesti kulmiaan ja auttamisensa päätteeksi taputtaa pienempää olalle: "Noin, ole hyvä", ja jatkaa sitten nohevana omaa tekemistään.
Kauppaan kuuluu usein myös täysin räävitty margariinipurkki ja toispuoleisesti siivuteltu juusto – puhumattakaan rasvasta ja juustomuruista ympäri pöytää ja lattiaa.
Sopivasti laiska vanhemmuus ei ole vain laiskuutta laiskuuden vuoksi, vaan luottoa. Joskus sopivasti laiska vanhemmuus saattaa myös vaatia jälkityönä hieman enemmän työtä, kuin jo ensimmäisellä kierroksella tehtynä, mutta pääosin sopivasti laiska vanhempi pääsee vähemmällä – ennen pitkää, viimeistään.
Sopivasti laiskassa vanhemmuudessa ei tehdä kaikkea lapselle valmiiksi. Ei palvella jokaista pyyntöä, ei helikoptereilla joka puolella ja poisteta jokaista estettä lapsen tieltä tai pelätä kontrollin menetystä kaikesta mahdollisesta.
Se ei ole välinpitämätöntä vanhemmutta lapsen tekemisiä kohtaan, vaan lapsen omiin kykyihin luottavaa ja kannustavaa kasvatusta. Siinä ensin rohkaistaan kokeilemaan itse ja sitten toki autetaan, jollei onnistu.
Koska miksei kolmevuotias voisi itse hakea vettä, kun muki on edessä ja tuoli lavuaarin eteen siirtämistä vaille valmis? Voidella itse leipäänsä ja pyyhkiä itse nenäänsä? Joskus tyhjennettävän potan tarpeet saattavat huiskua ohi pöntön ja jääkaappi jäädä hetkeksi auki aamupalakokkailun jäljiltä, mutta entäs sitten?
Sillä se lapsen silmissä kasvava itsevarmuus ja ylpeys, kun oikeasti, ihan aidosti hämmästellen vanhempi ilahtuu ja yllättyy uusista taidoista, vaikkapa siitä yllättävästä pyöränhakureissusta, on kaiken sen arvoista. Jopa sen pissan siivoamisen vessan lattialta.
Kohta saattaakin huomata erään aiemmin vähän temperamentiltaan varovaisemman ja paikoin aremman lapsenkin tulleen tyypiksi, joka määrätietoisesti tavoittelee itse sitä mitä haluaa ja tarvitsee.
En osaa vielä sanoa, kuinka kasvatusmetodini lopulta toimii, mutta haluaisin uskoa, että rohkaisulla ja oma-aloitteellisuuden pönkittämisellä olisi ainakin ihan kohtalaiset mahdollisuudet kääntyä hyväksi, kun kasvatetaan kuitenkin lopulta omilleen joutuvia tulevia aikuisia.
Tehdään siis palvelus lapsillemme: Ollaan sopivasti laiskoja vanhempia!
15 comments
Just näin! Ihanaa kun joku osaa tän pukea niin hyvin sanoiksi! :)
VastaaPoistaKiitos, ihana kuulla! <3
PoistaMeillä on 4 muksua ja nuorin 2v.
VastaaPoistaKiipeä itse pinniksestä, riisuu yöpaidan ja usein vaipankin. Pyytää sisaruksilta ryhmä haun pyörimään ja aamupalaa. Ellei toimi niin osaa kaataa itse maitoa mukiin (jos se on pöydällä että saa itse), osaa kuoria banaanin ja mandariinin, löytää itse leivät. On erittäin etevä siirtelemään tuoleja ja rikkomaan kananmunia, löytää kaapista keksit ja osaa painaa kahvinkeittimen käyntiin
Joo, samaa settiä meidän kaks ja puol -vuotias! Välillä kauhistuttaa, mutta ei kait se auta! :D
PoistaHuippua! Tämä oli hyvä muistutus itsellekin. oma just eskaritaivaltaan aloitteleva poikaseni ja pari vuotta nuorempi mutta sitäkin sitkeämpi poju osaavat ja jaksavat kyllä, kunhan kannustetaan, uskotaan ja välillä tosiaan ollaan vähän laiskojakin! Sulla on mahtava blogi, kiitos siitä <3!
VastaaPoista-Leena
Kiitos sulle ihanista kehuista! <3
PoistaKyllä ne kummasti sitkaantuu! Meillä just kuopus ollut sellainen periksiantamaton temperamentiltaan alusta asti ja esikoinen vähän rauhallisempi tapaus. Ihana nähdä, kuinka se itsetunto ja kaikki sieltä kasvaa kohisten, kenties iänkin myötä, mutta myös kannustuksella!
Just samaa mieltä, eskarilainen osaa meilläkin laittaa aamulla leivän itelleen ja tuopa se joskus vanhemmillekkin sänkyyn aamupalan, onhan siellä joskus paha siivo sen jäliltä, mutta mitäpä sitten.. siivoillaan sotkut pois, joku päivä hän osaa sitten sotkemattakin touhuilla!
VastaaPoistaJust niin, mitäpä sitten! Aina ei tietysti jaksaisi sitä siivoa, mutta aina ei myöskään jaksa nousta heti ylös! :D
PoistaMeilläkin juuri kaksi vuotta täyttänyt kuopus meni jääkaapille etsimään syötävää ja otti sieltä viinirypälerasian, nosti pöydälle ja pyysi isosiskonkin syömään. Oli vissiin nälkä... :D mutta joo, omatoimisuus on hyvä juttu! Ei passaa liikaa paasata.
VastaaPoistaÄh, siis passata!!!!
PoistaHahaha, ihana! Omatoimisuus best!
PoistaAsiasta iha kukkaruukkuun. Seuraan blogeja feedly-appsilla, ja sun blogin pystyy lukemaan sovelluksessa klikkaamatta ollenkaan varsinaisen blogin sivulle. Onko se tarkoitus? Toki mua se ei haittaa, koska voin näin lukea tekstit helpommin enkä törmäile mainoksiin. Mutta uskoisin siitä olevan sulle jotain haittaa.
VastaaPoistaHyvä teksti ja mahtava näkökulma kasvatukseen.
VastaaPoistaSopivasti laiska bloggaaja vois tuottaa myös sisältöö, edellisestä postauksesta on liian kaaaauan! Mulla on tylsää, viihdytä pliiis ��
VastaaPoistaMä olen sitten varmasti onnistunut tässä laiskassa vanhemmuudessa loistavasti. Oltiin tällä viikolla lasten kanssa kolmestaan kotona ja illalla suihkussa, niin 4½v. lähti edeltä itse kuivaamaan ja pukemaan yökkäriä. Oli kuivana ja yökkäreissä sitten päättänyt kattaa myös iltapalan itselleen ja siskolleen. Oli kulhot, mukit ja lusikat. Oli jugurtti jääkaapista ja mysliä. Uutta mysliä (vanha/tavallinen työtasolla oleva ei kelvannut) joten oli käynyt hakemassa yläkaapin päältä. 🙈 Katonrajassa. 🙈 Että on päättäväinen. Ja omatoiminen. 😅😱🤔 Oli osannut myös avata molemmat korkkaamattomat paketit, jugurttipurkinkin korkin ja myslipaketin kaatonokan, ihan tosta vaan... 😅
VastaaPoista