Viime keskiviikkona kysyin lapsiltani eilisen päivän naamiaisiin teemapukeutumiseen toiveita. Esikoinen ilmoitti heti nohevasti haluavansta olla Batman, mikä kieltämättä oli mukavan mutkattoman kuuloinen ja helppo ratkaistava näin perheen viralliselle naamiaispukuvastaavalle. Naamari vain kaupasta ja joku viitta. Ah.

Sitten kuopus heräsi kysymykseen ja ilmoitti haluavansa aikuisnaamarin. AIKUISNAAMARIN?! Mikäs helvetti se sellainen on?

Harkitsin hetken lapsen meikkaamista väsyneen näköiseksi, silmäpussiseksi harmaahapseksi, KOSKA SITÄ SE AIKUISUUS ON. Mutta sitten ajattelin, että ei minulla näin aikuisena ole aikaa meikata lastani aamulla, kun hädin tuskin itseni ehdin meikata.

Avoimin mielin lähdin sitten kaupungille Batman-naamari ja aikuisnaamari mielessäni. Batman löytyi heti ekasta kaupasta ja useiden epätoivoisten minuuttien tutkailujen jälkeen aikuisnaamaria... ei. Yllättävää, eikö.

Hetken annoin mahdollisuuden hinta-alennetuille halloween-asuille, mutta jotenkin kaikki tuntui vaikealta. En kerta kaikkiaan osannut päättää, tuleeko Batman-asusta kriisi nuoremmalle, jos se kuitenkin haluaa saman tai jonkun vastaavanlaisen supersankariasun, vai käykö sittenkin niin, että jos ostan sellaisen, kuopus päättääkin haluta jonkun glittermekon.

Otin pienen aikalisän ja mietin, mitä kuopus olisi viime aikoina leikkinyt. Että irtoisiko sieltä jokin teema asulle.

Lapset ovat leikkineet aika paljon lähipäivinä mm. koiraa, äiti ja isiä, show-painijoita ja vessanpönttöä. Juuh, vessanpönttöä. Siinä leikissä toinen istuu lattialla polvillaan ja asettaa kädet ympyräksi, ikään kuin vessan istuimeksi ja toinen istahtaa sitten tarpeilleen siihen (leikisti, luojan kiitos), äänitehosteiden kera. Totta kai.

Koska äiti ja isi -leikin naamiaisasu olisi vaatinut samat silmäpussi-maskin ja show-painija-asuja ei äkkiseltään löytynyt, päätin tarttua koira-aiheeseen.

Koiria ei tietystikään myöskään löytynyt, joten loogisena ihmisenä ostin seeprapuvun.

NO KUN siinä oli niin söpöt korvat ja irokeesi (harjaksikin kai kutsuttu) ja pepussa ihana, ihana pikkuinen häntä. En vain voinut olla ostamatta sitä. Katsokaa nyt:

Näin ollen päiväkotiin lähti eilen Batman ja koira, eli seepra, joka itse oli kyllä sitä mieltä, että on tiikeri.

"Minä olen tiikeli, rrrääääyyh", sanoi.

Ei kait siinä. Aikuisnaamari, seepra, koira, tiikeri... poteidou potaadou.


Lue myös:
Halloween-asu vartissa
Nerokas halloween-asu: Päätön taapero