Vereslihalla

20.11.2013

Haluaisin kirjoittaa elämästä äitinä ja perheellisenä, sen synnyttämistä iloista ja suruista, sen mukana tulleista ristiriidoista ja siihen liittyvistä tunteista. Luen usein ihastellen joidenkin bloggaajien ihon alle meneviä kirjoituksia, jotka saavat niin monet samaistumaan tekstiin, tuntien, että vihdoin joku on pukenut heidän tuntemuksensa sanoiksi.

Vaikka itse en aina olisi kokenut samoin, kirjoitus on kirjoitettu niin syvältä ja suoraan sydämestä, että voin tuntea itsekin saman. Haluaisin kirjoittaa yhtä avoimesti, yhtä elävästi ja yhtä hienosti. Antaa sydämestäni palasen muiden tutkittavaksi ja antaa muiden joko samaistua siihen tai olla samaistumatta. Haluaisin, että minun kirjoitukseni antaisi sanat muidenkin ihmisten ajatuksille. - Auttaisi hahmottamaan ne ja antaisi niille muodon.

Tänään ei kuitenkaan ole se päivä.

Sen sijaan luettelen joutavia asioita suhteellisen tylsästä päivästäni:

-Kuorin tänään 12 perunaa muusiin

-Keskustelin ystäväni kanssa voisiko minulla olla tyrä

-Laitoin ruokaani kahta eri chilikastiketta

-Kastelin kukat, vaikka ne oli jo kasteltu eilen

-Tein omenapaistosta

-Pinosin lapsen kirjat kolme kertaa hyllyyn ja ne pysyivät pinossa yhteensä kaksi minuuttia

-Suunnittelin meneväni huomenna tanssitunnille
-Pesin koneellisen pyykkiä
-Unohdin soittaa neuvolaan

-Ketsuppi loppui
-Imuroin

-Totesimme ystäväni kanssa että ehkä se ei ole tyrä

-Laitoin palsternakkaa ja porkkanaa perunamuusiin

-En tunnistanut mantelia manteliksi, koska siinä oli kuoret päällä
-Söin rusinoita