Tietoa mainostajalle ›

Äidin status on tehty lastenvaatteista

24.3.2014

Luin Hesarin jutun lastenvaatteista , missä kerrottiin, että vanhemmat ovat valmiita maksamaan korkeaa hintaa kuluneestakin   lastenvaattees...

Luin Hesarin jutun lastenvaatteista, missä kerrottiin, että vanhemmat ovat valmiita maksamaan korkeaa hintaa kuluneestakin lastenvaatteesta, kunhan se on merkkivaate ja tyyliin sopiva. 

On eri asia ostaa vaatteita käytännöllisistä tai vaikka eettisistä syistä, ja maksaa niistä tarvittaessa korkeampaa hintaa, mutta miten minusta tuntuu, että tässä merkkipalvonnassa painavat useimmiten eri syyt?

"Homma menee usein joukkohysterian puolelle. Lisäksi tietyillä vaatteilla on parempi statusarvo kuin toisilla." 

Itsensä pönkittäminen merkkivaatteilla on aikuisille tuttua, mutta miksi lapsetkin pitää pukea merkkiin? Miksi mekin olemme ostaneet lapselle merkkituotteita? Mitä sillä saavutetaan? Ketä se hyödyttää?


Lasta on tietysti kiva pukea kivasti – siis nätisti, tyylikkäästi, söpösti, hauskasti, mitä sitten halutaankaan –, koska kun sitä lasta nyt kuitenkin alinomaan katselee, niin miksei sille laittaisi jotain omaa silmää miellyttävää päälle. Minäkin tykkään, että vaatteet ovat ainakin siistit, miksei nätitkin, ja kyllä meillä joitakin merkkejäkin lastenvaatekaapista löytyy. 

Silti ne merkki- tai ei-merkkivaatteet ovat ostettu (tai saatu käytettynä), koska niiden pääasiallinen tarkoitus on kuitenkin olla käytännöllisiä. Kaunis ulkonäkö on plussaa, mutta prioriteetit ovat aivan muualla, kuin statuksessa. Lähtökohtaisesti. Useimmiten. Kai. Ja mitä omiin kokemuksiini tulee, kallis merkki ei todellakaan ole automaattisesti yhtä kuin hyvä tuote. Ei eettisestä kuin käytännöllisestäkään aspektista katsottuna. Ei todellakaan.

Vanhemmat, yleisimmin me äidit, siis haluamme merkkivaatteita, koska mitä? Naapurin rouvalla on pirpanat puettu niihin? Jollakin lastenvaateorientoituneella bloggaajalla oli lapset verhoiltu niillä? Victoria Beckhamin kullannuput käyttävät niitä? 

Hesarin jutussa sanottiin, että aina äiti itse ei edes panosta omaan pukeutumiseensa, mutta lapsen asun on oltava viimeisen päälle. – Miksi? Ketä varten? Puistoon, niitä toisia räkää syöviä taaperoita varten? Muita äitejä varten? Tuntemattomia vastaantulijoita varten? Vai kompensoidaanko lapsen merkkivaatteilla omia traumoja, kuten Hesarissa pohdittiin?


Olen kuullut (ehkä urbaanilegendaa) pienituloisista äideistä, jotka haluavat ehdoin tahdoin merkkiä lapsen ylle. Jutun mukaan äideillä ei ole varaa kunnolla vuokraan tai vihanneksiin, mutta Mini Rodiniin olevinaan on. Jollei muuten, ainakin sitten luotolla ja pikavipillä. Vain, koska ulospäin näkyvä status on niin tärkeä.

Arvostellaanko todella kylillä ja hiekkalaatikoiden reunoilla vanhempia lapsen pukeutumisen perusteella? Tunnistaako tyypit oikeasti kaikki merkit tai haistavat merkittömyyden jo kaukaa ja tekevät sen mukaan arvion ihmisestä? Ja jos sellaista porukkaa on olemassa, ketä edes kiinnostaa, mitä moiset pikkusielut ajattelevat? 

Sen voin sanoa, että ainakaan sitä pientä lasta ei kiinnosta vähääkään, onko sillä ollut markan vai tonnin verskat jalassa, kunhan ne ovat palvelleet tarkoituksessaan hyvin. 

Ja jos isompia lapsia kiusataan koulussa Prisman vaatteista, pitäisiköhän meidän vanhempien katsoa peiliin ja miettiä, mistä ne asenteen lapsillemme tulevat? Eikö riitä, että aikuisten maailmassa arvotetaan toisiamme ulkoisen habituksen perusteella – pitääkö lapsetkin kyllästää siihen heti ensiparkaisustaan lähtien?


Jos auto on perinteisesti miesten statussymboli, onko lapsesta tullut meidän äitien?


You Might Also Like

25 kommenttia

  1. Ei hitsi, aamen. Hyvä kirjoitus ja kiva että tästäkin puhutaan.

    Tämä ilmiö saa minut vähän surulliseksi. Olen niin usein todistanut tätä tili tuli, (tai vaihtoehtoisesti vanhempainpäiväraha/hoitolisä mitä näitä nyt on) tili meni tapauksia ja rahavaikeuksia sen holtittomuuden jälkeen (et totista tottahan se joillakin on). Toi kiusaamisjuttu on kyllä aika kamala ajatus, varsinkin kun tiedän että voin ainoastaan luoda edellytykset hyvälle itsekunnioitukselle kotona, mutta kaiken maailman merkkierkkejä ja heidän osoittelevia sormiaan emme voi välttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Mä en kestä. Mun urbaanilegenda-ajatus oli niinku toiveenkaltainen, mutta taitaa olla ihan todellinen ilmiö se... huoh.

      Mua kans kauhistuttaa ajatus siitä, että lapset joutuisivat kiusatuksi, mikäli vaatteet olisivat väärän merkkiset, tai pahempaa, täysin merkittömät. Valitettavasti kyllä muistan myös omilta yläasteajoilta, että jotain naljailua on tullut, jos lenkkarit on ollut vain kaksiraitaiset tai jos maiharit ei olleetkaan gettagripit (joo, kauhistelen sitäkin, että em. maihareita on yleensäkin käytetty :D ). Voi olla että aika on kullannut muistot, mutta se ei ollut kovin oikeaa kiusaamista, lähinnä kavereiden keskeistä naljailua... toivottavasti.

      Poista
  2. Keskustelua herättävä kirjoitus.

    "People buy things they don't need, with money they don' t have, to impress people they don't like"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti!

      Ja tuo lause kiteyttää täydellisesti aikamme mentaliteetin. Eikä vain tässä lastenvaateasiassa.

      Poista
  3. Hei mä just tänään kirjotin samoista jutuista blogissa :)

    Mut on saanu tää blogimaailma (oikeassa elämässä en näe juurikaan näitä merkkivaatelapsia) melkein epävarmaksi, kun meillä ei ole niitä minirodineita yms.. Ja olen miettinyt että mistä ihmiset repii ne rahat niihin vaatteisiin? Meilläki pukeudutaan nätisti, mutta hm, kappahl ja kirpparit riittää aivan mainiosti mun makuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä suosin kanssa käytettyjä ja varsinkin kavereilta saatuja tai ostettuja vaatteita, sillä on jotenkin liikkistä, että oma lapsi pukeutuu samaan, kuin pari vuotta vanhempi kaverinsa aikoinaan. Mullekin kelpaa ihan nuo Hennesitkin sun muut. Välillä ostetaan merkkivaatetta, mutta se ei ole se itseisarvo. Kai. Tykkään myös suomalaisesta vaatemuotoilusta (onko tää ees sana?). Esimerkiksi vaikka tuo kuvassakin näkyvä Punaisen norsun harmaa pipo, on sellainen mitä tukee mielellään. Punaisen norsun vaatteet on tehty pääosin kierrätysmatskuista, ja ne on ihan tämmösiä lähellä tehtyjä (muutaman korttelin päässä).

      Poista
  4. On kyllä surullinen ilmiö! Mun pää ei vaan kykene ymmärtämään, vaikka kuinka yrittäisin.

    VastaaPoista
  5. Mun puolesta saavat tukehtua merkkeihinsä. Minä suosiolla joko teen tai hankin sen mukaan mitä vastaan tulee...ja tietenkään en hanki mitään käytettyä korkeaan hintaan (poikkeuksena on antiikki)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mullakin on kyllä tuo sisustusdesign ja antiikki sellaisia, mistä voin satasen jos toisenkin pulittaa, jos oikea sattuu kohdalle! ;)

      Poista
  6. Luin juuri pari vuotta vanhaa lehteä, jossa eräs äiti kertoi, että hänen vauvallaan on oma tyyli. Oma tyyli alle vuoden vanhalla! Kyllä se on äidin tyyli tai mielestäni enemmänkin äidin itsensä korostamista.
    Sama äiti kertoi, että oli ostanut tälle alle vuoden ikäiselle jo useammat vaunut tai rattaat. Piti vaihtaa uusiin, kun väri tai malli kyllästytti tai malli "ei toiminut".
    Olen jo mummoiässä ja ajattelin olevani kalkkis, kun en ymmärtänyt ollenkaan äiti-ihmisen ajatuksia.
    Nämä merkkejä ihannoivat eivät varmaankaan tajua, että tuotteet on voitu valmistaa samalla tehtaalla kuin heidän vähättelemänsä tuotekin.
    Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvan tyyli, hah! Melko... ööh, urpoa. :D

      Totta! Ne tuotteet voi todellakin olla valmistettu ihan niillä samoilla pikku kätösillä jossain lapsityövoimatehtaassa, kuin halvemmatkin tuotteet. Kuten postauksessanikin sivusin, on eri asia panostaa reilun kaupan käytännöllisesti toimivaan luomuvaatteeseen, kuin luulla automaattisesti saavansa isolla rahalla hyvän tuotteen.

      Poista
  7. Äähh. :/ Muistan toki omasta lapsuudesta kun "isommalle kylälle" muutettiin asumaan, että heti alkoi uudessa koulussa kiusaaminen, kun mulla nyt ei sattunut olemaan päällä sellaisia vaatteita, joita muutkin käyttivät. Ei niistä muotivaatteista pikkupaikkakunnalla kukaan ollut kuullutkaan. Silloin se ei niin merkkipainotteista ollut, yläasteelle siirryttyä ehkä sitten. Tulipa mieleen sekin, miten koulukuraattori puuttui kiusaamisasiaan, helpon kaavan mukaan. Tuumasi vanhemmilleni että jos ostaisivat mulle niitä "parempia" vaatteita! :D Siihen ois voinut Ymmi todeta, että ei se yhteiskunta sillä pyöri, että kaikki hankkii lapsilleen merkkivaatteita. :D
    Meillä ei pojalle mitään huumamerkkivaatteita ole. Ketjuvaateliikkeiden ja ihan Prismankin vaatteita, Lassien ja Reiman ulkovaatteita. Kyllä ne asenteet pukeutumiseenkin vanhemmilta periytyy, jos vain aina merkkiä vanhemmillakin ja sitten toki lapsilla. Ja vähätellään lasten kuullen kun ei ole kaikilla varaa ostaa merkkiä jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten pöljä kuraattori! En kestä. Ja voi hitto, et oltais tarvittu Ymmi kertomaan pari faktaa sille kuraattorille! :D

      Meillä on ihan kanssa laidasta laitaan vaatteet. Ja minust ne kavereiden lasten käytetyt vaatteet on ihan parhaita. Niissä on historia ja ne on halpoja! ;)

      Poista
  8. Olen miettinyt tätä samaa viime aikoina ja muistan muuten tuon Ilonan kommentin äidistä, joka oli luonut vauvalleen tyyliin. Siihen ei sopineet äitiyspakkauksen vaatteet. Odotin silloin esikoistani ja tirskahtelin jutulle, mutta samalla olin hämmentynyt.
    Saan aika paljon kutsuja mm. MeAndI-kutsuille, mutta olen alkanut kieltäytymään niistä, koska kotihoidontuella en todellakaan pysty ostamaan lapselleni kalliita merkkivaatteita ja kyllähän niihin liittyy semmoinen statusmeininki. Toki ne vaatteet on ihan ok laatuisia, mutta en ole käytössä huomannut eroa Lindexin vaatteisiin. Olen myös huomannut ärtyväni äitibloggaajien "kokemuksista" erilaisista merkkivaatteista, välikausivaatteista (en tiennyt, että on olemassa välikausikenkiä ennen kuin luin jotain äitiblogia!) ja muista "tarpeellisista" tavaroista, joita yhteistyössä eri yrityksien kanssa myydään.. Helposti sitä lähtee mukaan hysteriaan, että "voi ei, nyt on jo maaliskuun loppu eikä mun lapsella ole välikausivaatetta kevääksi!". Olen alkanut yhä vähemmän lukea kaupallisia blogeja ja keskittyä muihin juttuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaiks, toivottavasti mun muutamat kaupalliset postaukset – jotka ei kylläkään oo lastenvaatteista – ei aja sua pois! :)

      Mua niin nauratti (ja vähän itketti) tuo "vauvan oma tyyli"! Huhhuh!

      Mäkään en oo ollut koskaan niillä kutsuilla. En mistään periaatesyystä, mutta ei vaan oo tullut mentyä. Meillä on muutama kyseisen merkin vaate, mutta ne on kaikki jotain synttäri- tai joululahjoiksi saatuja. Musta ne on ihan söpöjä ja hyviä. Täytyy silti sanoa näin hoitovapaalaisena myös, että jos kutsuille pitäisi mennä, miettisin kaksi kertaa tarvitaanko ihan välttämättä kolmenkympin housuja... ;)

      Poista
  9. Hyvin sanottu. Onneksi vastareaktiona olen huomannut, että on myös "siistiä" jos lapsen tai aikuisen kiva vaate on löytynyt kirpparilta. Ja sillon sopiikin kadehtia, koska tuskin itse tulee tekemään samaa löytöä ;)

    Onneksi ainakaan omasta ystäväpiiristä ei löydy tällaisia status-Äippiä, koska kun luin sen hesarin jutun yksikään niistä merkeistä (paitsi polarn o pyret koska niillä on kauppa jumbossa) ei sanonut mulle mitään. Tosin olen vasta raskaana eli eiköhän tähänkin Mami-tyyppiin tulevaisuudessa ehditä törmäämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha! Joo ja kirppikseltä on vähän niinku ug, nii se on niinku khuulia!

      Mullakaan ei ystäväpiirissä ole moisia, mutta kyllä niihin törmää – netissä viimeistään! ;)

      Poista
  10. Miten monelle alueelle merkkistatus yltääkään. Vastikään törmäsin sattumalta jossain blogissa kuvaan, jossa vauvan sijaan/kanssa pääosassa olivat tripptrapp (lisäosineen), sophie ja lifefactory. Herätti miettimään, mitä kaikkea vauvaperheisiin saadaan myytyä ihan sillä ajatuksella että "nämä ne on nyt nykypäivänä vaan lapsella oltava".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin! Lapsiperheet ovat monelle mahtava rahasampo! Tottakai jokainen haluaa parasta lapselleen (ihan tarpeellistakin tavaraa) ja sillä on toooooosi kätevä rahastaa!
      Ja noita matskublogeja tuntuu olevan paljon, ja ilmeisen suosittujakin tuntuvat olevan.

      Poista
  11. Loistava teksti!! Ja niin totta!! Mä oon niin lopen uupunut tähän kilpailuun ja niihin nenän vartta katsottaviin katseisiin, kun pojan persuksista ei pomppaa miikkareiden pupu =s
    kirjotin kans vähän aikaa sitten samasta, kun alkoi pikkusen ärsyttää... Käys kurkkaamassa =))) Mietteitä lasten merkkivaatteista Ja Printtiä kiitos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No se on kieltämättä jännää, jos ylimielisesti katsotaan. Ei ymmärrä.

      Käyn kurkkaamassa! :)

      Poista
  12. Musta lastenvaatevouhotus on vähän tyhmää. Ei siis se että tykkää et lapsi pukeutuu kivasti vaan just se et pitää olla merkkiä x ja itte voi näyttää ihan miltä sattuu harakanpelättimeltä kunhan lapsella on ne rodinit tai muut.

    Sitten taas: mä oon itte just sellainen kunnon lähiömutsi, jolla lapsella on kivat vaatteet ja vien sen sitten päiväkotiin näyttäen itse joltain hirviöltä lähinnä :D Siksi nytkin lapsimessuilla käydessä en ostanut lapselle mitään, vaan outletpuolelta hankin ihan itelle uuden työmekon. Koska mä TARVITSIN sen, lapsi tarvitsee varmaan ekalla luokalla seuraavan kerran jotain.

    Tykkään ite fiiliställä lastenvaatemallistoilla jonkun verran, siis tsekkaan bobo chosesit läpi ja kyllä se ULKONÄKÖ on tärkee juttu hankinnoissa. Mutta merkki on kyllä ihan sama. Ja blogeissa se merkkiys oikein korostuu, että kuuluu tosiaan tiettyyn piiriin jos on jotain mageeta merkkiä. Sitä en oikein jaksa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ja kiva saada sut piipahtamaan meitsinkin huudeilla!

      Mäkin tykkään kivan näkösistä vaatteista, ja kyllä meillä merkkejäkin on. Mutta mulla on sama, että en oikein tajua sitä mustavalkoista merkkiuskollisuutta, saatika sitä, mitä noissa edellisissä kommenteissa on, että oikeesti annetaan pahaa silmää, jos on merkittömät vaatteet. Se tuntuu tosi absurdilta.

      Poista
  13. Mäkin kirjoitin tästä juuri vähän aikaa sitten. Olen kotoisin pieneltä kylältä maalta ja mun kosketus "merkkivaatteisiin" edes itsellä tapahtui vasta yläasteella kun sen ikäisinä pääsimme kaverin vanhempien kyydissä kaksistaan ostoksille Seppälään. Ostan lapselle kivan näköisiä vaatteita, monilta merkeiltä, mutta useimmiten niiltä merkeiltä joiden laadusta olen kuullut hyvää. Omassa postauksessani esittelin suurinpiirtein ne kaikki omistamamme "puistokelpoiset" vaatteet, mutta kerroin myös, että en yksinkertaisesti raaski pukea niitä lapsen päälle, ainakaan sinne puistoon tai hoitoon. :D Toimittavat siis ns. pyhävaatteiden virkaa. Musta näyttää, että useimmissa blogeissa se on juuri sitä kilpavarustelua, mutta myönnän, että kuvaan itsekin mieluiten blogiin /niitä/ vaatteita, mutta johtunee enemmän siitä, että olen blogin kuvista muutenkin tarkka.

    Tykkään siitä, että meidän omassa mammaporukassa meillä on aika samanlainen ajatusmaailma lastenvaatteiden suhteen. Olemme ehkä sosioekonomisesti kaikki aika samalla viivalla ja merkkivaatteita käytetään, mutta paljon niistä on kierrätettyä lumppua.

    (Äh, sanoinko mä jo et tykkään sun postauksista, onnistut pukemaan sanoiksi mun ajatuksia! :DD)

    VastaaPoista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki