Tietoa mainostajalle ›

Aamuyön murheita

31.7.2014

Kello 04.30. Havahdun tukalaan kuumuuteen. Ilma seisoo ja tuntuu ettei happi kulje kunnolla. Uni ei jatku ja ajatukset alkavat virrata. En...

Kello 04.30. Havahdun tukalaan kuumuuteen. Ilma seisoo ja tuntuu ettei happi kulje kunnolla. Uni ei jatku ja ajatukset alkavat virrata.

Ensimmäinen ajatus on vauva – mahassa kasvava sikiö. Onkohan sillä kaikki hyvin? Tunnustelen vatsaa ja tunnen jo toista päivää, kuinka vasen puoli vatsasta on kovempi kuin oikea. Onko vauva vasemmalla? Miksiköhän se on vasemmalla? Onko normaalia, että vatsa tuntuu kovemmalta vain toiselta puolelta? Onko vauvalla varmasti kaikki hyvin?

Sitten iskee seuraava pelko. Onko tässä mitään järkeä? Tehdä nyt toinen lapsi, vaikka ensimmäisenkin kanssa on hommaa riittämiin. Mitä jos en jaksakaan toista pikkuvauva-aikaa? Ne kaikki kymmenet yöheräilyt syöttöineen. Tai ne alun mysteeri-itkut, kun mikään ei saa vauvaa rauhoittumaan? 

Ja kaiken puklun, imetysmaratonien, itkujen (mahdollisesti myös äidin) ja yöheräilyjen keskellä asuu taapero. Taapero, joka myös kaipaa täyden huomion, tuen ja rakkauden. Taapero, jonka oma – paikoittain kiivas – tahto on löytynyt. Tukenaan minä, väsynyt äiti. Kaksi kiivasta temperamenttia (mistä lie taapero perinyt... kröhöm), joista toisen pitäisi kuitenkin olla se ymmärtävä, turvallinen vanhempi ja vain toisen kiukkuileva taapero.

Tai entäs jos minulle sattuu jotain synnytyksessä? Jo ajatus siitä, että jätän esikoisen hoitoon ja menen synnyttämään toista lasta, saa mielen surulliseksi. Kun toinen raukka ei edes kunnolla tajua, että seuraavaksi äiti tulee kotiin vauvan kanssa. Toisen vauvan. Ja entä jos kuolenkin synnytyksessä? Esikoinen menettää äidin, vaikka kotiin luvattiin lisää elämää, ei vähemmän. 



Kun kaikki pelot ja ahdistukset ovat tulvineet mieleen ja pari kyyneltä vuodatettu, kello onkin jo kuusi aamulla. Hikoilusta märät lakanat ja huolesta kipeytyneet hartiat tainnuttavat hiljalleen äiti-ihmistä takaisin uneen. Sitten herääkin jo taapero. Aivan liian aikaisin, aivan liian väsyneenä. 

Hetken taaperon kanssa aamutoimia touhunneen takkuisen ja uupuneen, murheen madaltaman äidin mieleen pilkahtaa ajatus. Joku on joskus sanonut, että paras lahja, minkä vanhemmat voivat lapselleen antaa, on sisarus. Ehkä se on niin. Saada sisarus, joka tietää juuri millaista on elää niiden vanhempien kanssa, siinä suvussa, siinä elämässä. Omani ovat olleet ainakin korvaamattomia.

Ehkei toisen lapsen saaminen ole uhka kellekään. Sehän on lahja meille kaikille. Aamuyöllä huolet vain voimistuvat. Ehkä me pärjäämme, selviämme. Meidät on luotu siihen. 


You Might Also Like

14 kommenttia

  1. <3

    Aamuyöllä tosiaan kaikki tuntuu suuremmalta, pahemmalta ja pelottavammalta. Aamun tullen ajatus saa oikeat mittasuhteet. Kaikki menee varmasti hyvin ja elämä kantaa töyssyjen yli:)

    VastaaPoista
  2. Muistan kanssa toista odottaessa syyllisyyden tunteet ja pelot. Ihan kuin olisi pettänyt esikoisen, kun meidän väliin tulee vauva. Mutta onneksi ne on vaan äidin pelkoja, esikoinen on hulluna siskoonsa ja äidin rakkautta riittää molemmille hurjasti.
    T.varpu / hoponassula.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Toivottavasti meidänkin esikoinen tykkää pikkusiskostaan tai -veljestään! Eiköhän! :)

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus!! 😊 Vapauttavaa lukea sun ajatuksia ja tajuta etten oo ainut joka aamuyöllä näitä ajatuksia pohtii. Meillä taapero 1v7kk ja vauvakuume päällä. 😊

    T.Tiinahema

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Näitä on varmasti monella, ellei jokaisella äidillä aamuyön tunteina. Mutta onneksi meitä on muitakin, helpottaa!

      Poista
  4. Miljoonat äidit ja perheet ovat selvinneet ja selviävät parhaillaan toisesta vauva-ajasta. Niin tekin selviätte. Sisaruus on hienointa maailmassa. Onnittelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, eiköhän me selvitä. Sisaruus on upeaa, kiitollinen saa olla että sellaisen voi antaa lapselleen!

      Poista
  5. Niin tutun kuuloista, aamuyöllä ei tosiaan yhtään auta ajatus siitä, että näinhän se muissakin perheissä menee. Mutta niinhän se menee, ja hyvä siitä tulee, vaikka ei aina niin auvoista olisikaan. Tsemppiä öihin - ja päiviin taaperon kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Niin ja sulla on kuitenkin tullut esikoiselle kaksi pikkusisarusta samaan syssyyn! Jos jengi selvii tommosista isommistakin ryhmistä, niin kyllä mekin ehkä tämmösestä pienemmistä :)

      Poista
  6. I feel you, niin paljon ettet tiedäkkään. Samoja mietteitä on ollut täällä. Keväällä kun tilanne oli ajankohtainen ja nyt jos se olisi ajankohtainen uudelleen.

    Halirutistus.

    VastaaPoista
  7. Ai teilläkin odotetaan? :) (Yksi hyvä syy seurata lisää.) Ja niin tutunkuuloista, vaikkakin kolmannen kohdalla taas jotenkin tuntuu, että kyllä sitä pärjää ja kyllä sitä aikaa ja rakkauttaa riittää, kun toista lasta odottaessa pohti näitä paljon enemmän.

    Ja silti se sama kysymys: Miksi kolmas ja miten pärjätään kolmen kanssa, kun kahden kanssakin on jo kädet täynnä.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, odotetaan! Aina kai näitä käy läpi, vaikka kolmannen kohdalla jotkut asiat olisivatkin jo tutumpia. Kiva jos jäät seurailemaan! :)

      Poista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki