Mun piti kirjoittaa vaan joku fiilistely siitä, kuinka raskauden puoliväli on jo tavoitettu ja että ensi viikolla on rakenneultra ja niin edelleen. Pyysin miestä räpsäisemään ennen jäkistreenejään nopeasti musta pari kuvaa, jotta saadaan dokumenoitoitua puolivälin maha arkistoihimme ja blogiin. Sitten, näitä kuvia käsitellessäni, mulle iski paha mieli.
Kuvat ovat ihan ok. Kehtaan laittaa blogiin. Mutta jos joku arvaisi mun raskausviikot, arvaisiko se kymmenen viikkoa enemmän? Sain kuulla jo ensiraskaudessani, kuinka mun maha on valtava ja että huhhuh. Kun laskettuun aikaan oli vielä kaksi kuukautta ja mahani oli jo älytön, sain osakseni silmien pyörittelyä. Päälle vielä niitä hassuja kuinka monta siellä oikein on? -läppiä.
Ensimmäisen raskauden aikana olin sinut itseni kanssa vuosiin. Entäs sitten, vaikka kiloja tuli loppujen lopuksi 17. Tykkäsin mahastani, enkä kokenut olevani iso. Se tunne tuli sitten synnytyksen jälkeen, ja ne kilot tiputettiinkin nopeasti. Meni jopa alle lähtöpainon muutamassa kuukaudessa. Tässä raskaudessa, nyt puolessa välissä raskautta, painoa ei ole tullut lisää kuin kilo, mutta miksi musta tuntuu niin eriltä?
Olen tosi tyytyväinen, ettei paino ole noussut edellisen raskauden vauhdilla, sillä mulla nyt on muutenkin, jo entuudestaan, mistä voi vähän nipsaista vauvallekin. Tavoite onkin, ettei paino nousisi ekan raskauden lailla, kun vähempikin riittää. Silti kun katselen muiden, sellaisten timmimpien naisten raskauskuvia samoilla viikoilla, mun vauvamaha ei olekaan pelkkä vauvamaha, vaan vähän... pläski? Hitto, joistakin ei edes näillä viikoilla huomaa, että ovat raskaana. Vähän löysähkö paita päälle, eikä kukaan hoksaa. Mun mahan näkee jo Tallinnaan saakka, vaikka pukisin päälleni lainapeitteen.
Se kun on niin, vaikka kuinka sanotaan, että kaikki kropat ovat erilaisia, että toisille kasvaa se maha suoraan tuohon eteen ja toisille taas häviää jonnekin pitkän selän ja en tiedä minkä väliin, niin kyllä ne omatkin vatsamatskut siihen vaikuttavat. Että jos on entuudestaankin ollut vähän tai vähän enemmän mahamakkaraa, niin kyllä nekin tuohon vatsan kokoon vaikuttavat.
Noh, totta se on, että mun ensiraskaudessa lapsivettä oli reilusti, mikä suurentaa myös mahaa ja meidän suvun naisille on kertakaikkiaan mahat olleet isoja, vaikka nainen olisikin ollut pieni. Tässä raskaudessa taas mulla vaikuttaa myös ultrassa todettu tyrä, mikä jo ennen raskautta pönötti tuossa navan päällä, kuin pahainenkin kolmannellakuulla-maha. Seliseli. Mutta silti, jotenkin on vaan sellainen olo, että oispa kiva kun olisi siro.
Tiedän, etteivät ihmiset – ainakaan pääosin – tarkoita mitään ikävää vatsakommenteillaan ja että ihmiset vaan ihastelevat vauvamahaa. Eikä musta vatsan saama huomio, saatika ihastelut ole yhtään ikäviä. Päinvastoin. Mun puolesta saa vaikka taputella, mutta varoitan, se saattaa olla tässä vaiheessa vielä tyrä mitä taputtelet.
Silti vähän hienovaraisuutta voisi harkita ennen hurjimpia kauhisteluita vatsan suuruudesta, sillä tällaiset hormoniherkät raskausmuijat, joiden itsetunto ei aina muutenkaan ole massiivisin (toisin kuin se maha, ehehhe) saattavat tuntea, että heitä ja heidän kokoaan kauhistellaan.
Koska eihän kukaan (toivottavasti!) huomauttele muutenkaan toisen ihmisen koosta.
En tiedä saiko tästä mun ajatuksesta kukaan kiinni, ja kelaako tyypit nyt, että hittoako valittaa, koska tottahan se on – hittoako valitan, kaikki on ihan hyvin, mutta jokaisessa meissä asuu pieni peikko, jonka itsetunto on heikko toisinaan.
Jep, lopetin postauksen 90-luvun Tele-mainoksesta tuttuihin laulun sanoihin. Anteeksi.
38 comments
Ymmärrän sua. Olin raskauksissani kuin valtamerilaiva. Molemmilla kerroilla masusta möllähti yli nelikiloiset pojanmötikät ulos ja kun itsekään en ollut siroluinen, oli olemuksessa kokoa. Tsemppiä tuohonkin vaivaan, joka ei ole oikeasti edes murehtimisen arvoinen, mutta varmasti sua pännii. Voimia viimeiselle puolikkaalle <3
VastaaPoistaHaha, voi valtamerilaiva sentään! Kiitos tsempeistä! <3
PoistaVoih, just noin <3 mulle kauhisteltiin viime kesänä mummojen toimesta että ikinä en ollut noin iso ( mummo jolla neljä lasta) että kiitos vaan :) söpö on masu :)
VastaaPoistaKiitos! Voi ei... sellainen ihastelu ei haittaa, musta on kivaa kun joku sanoo että onpas kiva masu, mutta se Kauhistelu, se ei ole kovin imartelevaa! Huhhuh!
PoistaSiis sä oot niin ihanan näkönen raskaana! Niin söpö ja kaunis! Heitä huolet pois ja nauti! Puss! T.Vilma
VastaaPoistaIhana Vilma! Kiitos, pus!
PoistaMä oon myös valtaisa ja saan kummasteluja "Ai sulla on vielä kuitenkin niin kauan laskettuun" plaaplaa, mutta en enää oikeastaan välitä niistä. Oon aika lyhytkin, alle 160cm ja maha puskee suoraan tohon eteen. Raskaalta se tuntuu ja raskas se on, mutta pian helpottaa :) Tsemppiä, näytät kyllä tosi hyvälle! :)
VastaaPoistaJoo se "ai VIELÄ kaksi kuukautta?!" ei oo kauheen mieltä ylentävä, varsinkaan jos jatkaa, että "siis montako sieltä on tulossa?" :D Mutta kuten sanoit, ei niistä tarvi välittää. Joskus vaan heikkona hetkenä toivoisi kanssaihmistiltä vähän hienotunteisuutta.
PoistaValtavan herkkiä kuvia. Tekstistä paistaa onneksi hennon surumielisyyden alta jotain sellaistakin, jota en osaa pukea sanoiksi. Olet kaunis.
VastaaPoistaVoi kiitos! <3
PoistaKuvat on ihania ja kirjotusten perusteella säkin :)
VastaaPoistaMun sf-mitta kulki ekalla raskaudella tasan keskikäyrää ja paino nousi yhteensä tyyliin 6kg (oli myös varaa antaa vauvalle osansa ihan lähtöpainosta ;). Sain paljon hyväntahtoisia 'sä alat olla aika iso' -kommentteja kavereilta, mikä sai aina vähän puolustuskannalla - keskikäyrällä mennään hei! Ja sitten loppuraskaudesta tuli taas (tosin vähemmän tutuilta) kommentteja 'sullahan on ihan inhimillisen kokonen maha, ollakses vikoilla viikoilla'.
Nyt tokassa raskaudessa sain samalla viikolla kommentin 'ai, en ollut edes varma oletko raskaana!' ja 'ai laskettu aika on VASTA lokakuun lopulla...??'. Mahan koko on katsojan silmissä jne ;)
Mulla taitaa sf-mitta olla nyt vähän plussan puolella, mutta äkkiseltään mahakuvia vilkuilleena vatsat on varmaan about samankokosia tässä ja edellisessä raskaudessa. Painoa (joka putosi ekan raskauden jälkeen todella roimasti) on kertynyt varmasti ainakin 6, jos ei jo 10kg lisää (en oo uskaltanut käydä vaa'alla aikoihin, oon täällä jenkeissä vetänyt aika paljon jädeä...). Silti oon vasta ekan raskauden lähtöpainossa.
Mutta että joo, kaikki niitä mahoja katsoo omien lasiensa läpi :)
Kiitos kauniista sanoistasi!
PoistaNiinhän se menee, kaikki näkee asiat omalla tavallaan! Mulla oli ekassa raskaudessa maha keksikäyrää isompi ja luultiinkin, että vauva olisi iso syntyessään. No eihän se ollut, mutta lapsi vettä oli paljon. Ehkä siitä johtui mun käyrähomma?
Niin kauniilta näytät kuvissa <3! Ja koskettava teksti: innostuin minäkin ekaa kertaa kommentoimaan, vaikka hetken olen jo lukijana viihtynytkin. (Tähän alkuun nyt kiitos tästä blogista myös ylipäänsä :))
VastaaPoistaTää mahajuttu on tosi paha: itse odotan ensimmäistä ja rakastan mahaani, sitä silitellään miehen kanssa paljon. Keskikäyrällä mennään ja painoa on vielä tullut aika maltillisesti (tai saas nähdä mitä ylihuomisen neuvolan vaaka taas näyttää...). MUTTA en meinaa millään kestää mitään mahaan liittyvää kommentointia keltään: vaikka se tähän saakka on lähinnä ollut sellaista hyväntahtoista "onpas sulla pieni" -kommenttia. Olen siitäkin aivan kauhuissani, sillä jotenkin tämä pienuus on ilmeisesti hyvä asia (?), mutta mitä jos se kohta kasvaakin tosi isoksi..? "Petänkö" minä sitten kommentoijat..? Jotenkin tulee sellainen kauhea selittelyn tarve: "ei mitään tiedä, kyllä se siitä varmaan kohta kasvaa tosi isoksi" -olenkin huomannut vastaavani monelle. Ja pari päivää sitten näin anoppia pitkästä aikaa, hän kommentoi että "olet somasti pyöristynyt". Jostain epämääräisestä syystä hämmennyin ihan kauheasti kommentista, vähän ehkä tuntui pahaltakin, ja vastasin jotain että "taitaa kuulua asiaan tässä vaiheessa". Vaikka selkeästi hänen tarkoituksensa oli olla kiinnostunut raskaudesta ja kommentoida mahaa positiiviseen sävyyn.
Mikähän siinä on? Toisaalta olen ylpeä mahasta ja tykkään kun se vihdoin näkyy ja on selkeä vauvavatsa, toisaalta tuntuu että mun yksityisyyttä loukataan jollain kauhealla tavalla jos mahaa edes katsotaan yhtään kauemmin (onneksi kukaan ulkopuolinen ei ole yrittänyt koskea- varmaan katkoisin käden tyypiltä). Olen aina pitänyt raskausmahaisia ystäviäni yksinomaan superkauniina ja on salaa tuntunut vähän oudolta, että vatsan koon suhteen ollaan niin herkkinä (vaikka itse toki en ole kokoa kommentoinut, yrittänyt vain kehua miten kauniilta ystäväni ovat näyttäneet). Mutta nyt kun minulla itselläni on tämä maha, niin suhtaudunkin siihen jotenkin tosi oudosti. Ehkä ne on nämä hormonit? Tai sitten koko vatsan ympärillä pyörivä rumba mittauksineen jne: itse en ole koskaan aiemmin ollut huolissani painostani tai koostani ylipäänsä niin paljon kuin nyt raskausaikana. Ei minua ole koskaan aiemmin haitannut jos tulee kesällä jokunen jätskikilo, kyllä ne sitten taas syksyllä ja normaalirytmissä lähtevät pois. En edes omista vaakaa, enkä normaalisti ikinä punnitse itseäni, omasta olosta on tiennyt kaiken tarvittavan. Nyt stressailen noita neuvolapunnituksia, vaikka mitään "sanottavaa" niistä ei vielä ole tullutkaan. Jotenkin outo prosessi tämä on :)
Mahtavaa, kun kommentoit ja kiitos! :)
PoistaMä luulen, että se, että yhtäkkiä sun kokoon ja ulkonäköön kiinnitetään niin paljon entistä enemmän huomiota, voi olla monelle jännä paikka. Koska eihän nyt yleensäkään kommentoida toisten jokaista painonmuutosta tai kasvua. Kun nainen tulee raskaaksi, se on yhtäkkiä vähän kaikkien omaisuutta. Monet jopa pöyristyvät siitä, ettei joku koe itseään mukavaksi muiden kommentoidessa mahaa. Aivan kuin se olisi jokaisen mummun ja sedän perusoikeus. Hassua. Mulle ei tullut ekassa, eikä ole tullut tässäkään raskaudessa juurikaan vastaan vieraita taputtelijoita. Ehkä oon sen näköinen, ettei kannata alkaa! :D
Mä olen myös aina ihastellut kavereiden mahoja, mutta nyt omien raskauksien myötä tullut vähän varovaisemmaksi kommentoinnin suhteen. Kehunut vain kuinka kauniilta näyttävät, koska itsekin tykkään sellaisista kommenteista. Tosin joillekin nekin saattavat olla liikaa huomiota. Kaikki kun ei nauti sellaisesta :)
Kaiken maailman tohinaa yhden mahan ympärillä, kai sitä nyt ihmismieli järkkyy! Haha!
Kaunis mamma,kaunis masu <3 Fatima
VastaaPoistaoi Fatima! <3
PoistaTiedän täsmälleen mistä puhut. Mulla on menossa viikko 34, ja vatsa on tooodella iso, kuten oli ensimmäisellä kerrallakin. Ärsyynnyn juuri noista 'siis siellä TÄYTYY olla kaksoset' - kommenteista todella paljon. Nyt on ihan pakko myöntää, että edellisen raskauden ihan lopussa (kun olin muutenkin aika.. no, lopussa), vastasin pari kertaa tähän 'onpas sulla iso vatsa' -päivittelyyn sanomalla että 'kiitos, niin sullakin'. Hahhah, olen kamala. Mutta mitäs esittää epähienoja huomautuksia. :'D
VastaaPoistaOnkohan ne kaksosten veikkaajat ikinä olleet raskaana? Tai eikö ne oo koskaan nähneet naista viimeisillään raskaana? Hoksaako ne että sen mahan jumalauta kuuluu olla iso, jotta sinne mahtuu kaikki oheistuotteet, kuten istukka, lapsivesi ja muut semmoset, vauvan lisäksi! Ymmärrän toki, että markkinoilla olevissa raskaustuotemainoksissa on yleensä semmoset sirot masut, ehkä vasta toisella kolmanneksellaan, mutta kyllä se jumankauta viimeisillään on monilla iso! :D
PoistaJoskus korpee ja heittää takaisin näpäytyksen. Semmosta se on! Hah!
Olet kaunis <3 Ja vauvamasusi on mitä suloisimman näköinen <3
VastaaPoistaMinulle kommentoitiin jo kolmen kuukauden kohdalla, että "taidat olla raskaana" ja "minkä kokonen oot puolen vuoden päästä, jos nyt oot jo noin iso" ja "saattekohan kaksoset tai peräti kolmoset". Ja painoa tuli +18kg. Että ottihan se nyt aika pirusti päähän se ihmisten kommentointi. Mutta toisaalta, omasta mielestäni vauvamasun kuuluukin olla iso ja olin ylpeä, että sellaista mollukkaa kannoin.
Mutta kuten sanottu: näytät kauniilta <3
Voi kiitos, näistä kauniista kommenteistahan vallan punastuu! <3
PoistaMäkin oli ekassa raskaudessa tosi ylpeä mun mahasta, enkä ennen ekoja kommentteja edes tajunnut sen olevan jotenkin "vääränlainen". Nyt taas tuntuu enemmän hankalalta, vaikka olenkin onnellinen kasvaneesta mahastani, eikä vielä edes ole tullut mitään ikäviä kommentteja. Pöljää... :)
Ne on kato ne hortsut (=hormonit) :) Pää pystyssä vaan eteenpäin! <3
PoistaHortsutpa just! :D
PoistaKaunis sinä ja ihana maha! :) Minusta ei otettu yhtään kuvaa raskausaikana, tai no viimeisellä kuulla joo, ja voi järkytys sitä mahaa. Jotenkin sitä näkee itsensä kuvasta niin eri silmin, kuin mitä itse tuntee olevansa. Hyvässä ja pahassa. Ei toiset välttämättä edes sillälailla näe.
VastaaPoistaEn ymmärrä miten kukaan ilkeää toisten ulkonäköä/mahan kokoa mennä arvostelemaan, jokaisen raskausajanmuutokset on niin yksilöllisiä.
Kiitos sinä! :) Ne todella on yksilöllisiä juttuja ja ne myös koetaan yksilöllisesti. Kuten tuolla aiemmissa kommenteissa sanoin, myös siksi kannattaa olla hienovaraisempi, koska joillekin pelkkä kropan saama yhtäkkinen huomio voi olla ahdistavaa.
PoistaMeillä on kanssa ollut vähän suutarin-lapsella-ei-ole-kenkiä -tilanne, koska viime raskaudessa otettiin tasan yhet kuvat, ja nekin, kun yhtäkkiä hokattiin, et tää saattaa syntyä kohta, ja nyt nää kuvat oli oikeestaan ekat. Toisaalta, ei meillä oo lapsestakaan yksivuotiskuvia, joten suutarin lapsella ei todellakaan oo kenkiä! :D
Ei näytä ollenkaan isolta mahalta vaan ihan normaalikokoiselta ja kaikin puolin ihanalta!
VastaaPoistaMulla oli ekassa raskaudessa päinvastainen ongelma: mun maha oli kaikkien mielestä liian pieni. Oli erikoinen kokemus tuntea ensimmäistä kertaa elämässään olevansa liian pieni, kun muuten oon aina ollut vähän skrode. Mutta kyllä siitä paha mieli tuli kun kaikki koko ajan kommentoivat että "miten se voi olla noin pieni?" "Mulla oli tollainen 5. kuulla ja sä oot 9. kuulla" jne.
No, nyt olen toista kertaa raskaana ja eipä ole enää pienuusongelmia. Anoppikin tokaisi mulle 8. raskausviikolla, että "miten sä kuvittelet tuon mahan töissä piilottavasi?" Kiitti vaan kannustuksesta. Niin tai näin, maha on muiden mielestä aina väärän kokoinen. Tsemppiä sulle, onneksi mahan koko on lopulta toisarvoista!
Kiitti kehuista! :)
PoistaÖö, kiitti vaan anoppi! :D Olipa tökerösti sanottu. Jännä miten se on tuo raskausmaha vähän kaikkien omaisuutta – niin hyvässä kuin pahassa!
Älä nyt, kaunis on maha ja kaunis on odottava äiti. Niitä kummastelijoita riittää aina, jos on pieni maha niin kysellään ja ihmetellään ja jos on iso maha niin sama juttu. Onko se loppujen lopuksi kateutta? Pää pystyyn ja oikein hyvää odotusta!!!
VastaaPoistaNiin se taitaapi olla, aina joku ihmettelee ja töksäyttelee. Kiitos kauniista sanoistasi! :)
PoistaPussss. Höpönassu. Ei muuta lisättävää.
VastaaPoistaNo puss vaan! :)
PoistaOot oikein viehättävän näköinen! :) Ja tosiaan kaikilla mahat omanlaisiaan. Varmasti tokalla kierroksella kenellä tahansa pompsahtaa nopeammin esille. Nautihan olostasi, jos vielä voit hyvin ja ihanaa loppuaikaa.
VastaaPoistaKiitos, koitamme nauttia! :)
PoistaMinäkin täältä vielä komppaan, että ihanaltahan sä näytät. Tosi kauniilta.
VastaaPoistaMuistan kyllä, kuinka itsekin sain selitellä kuudennella kuulla, että ei, ei ole laskettu aika ihan näinä viikkoina. Silloin taisin ottaa sen huumorilla, mutta eihän sitä aina mitenkään jaksa. (Jälkikäteen olen vähän hämmästellytkin, että niin lunkisti otin. Paino on kuitenkin ollut aina vähän arka asia jotenkin.)
Ooh, kiitos tyypit!
PoistaMullekin on paino ollut jo vuosia aika arka asia. Mulla meni pitkään, ennen kuin ekassa raskaudessa välitin mistään semmosista, mutta sitten kun sellainen kökkö kommentti sattuu huonoon kohtaan, niin siitä tulee kyllä sitten superkökkö fiiwis. Mulle sanoikin joskus joku, että otatkohan sä liian henkilökohtaisesti noita kommentteja, mutta milläs ketulla niitä ottais, kun ne mulle henkilökohtaisesti tulevat? :D
Raskaana olevat naiset ovat vapaata riistaa... Minuakin ottaa kupoliin kommentit mahan koosta. Mutta hei, mikä se on sopiva ja oikea koko, kysynpähän vaan?
VastaaPoistaJoo, niinhän ne (me) tuntuvat joskus olevan. Niin, eihän sille mahalle standardimittaa ole, että en sit tiiä, mihin pohjautuu kummastelut.
PoistaIhana masu sulla on, jätä kuule kommentit ihan omaan arvoonsa! Saako näin ohimennen tiedustella, mistä toi ihana mekko on? :)
VastaaPoistaKiitos! Mekko on Espiritin joku vanhempi mekko. Oon saanut sen kaverilta, että en oikein osaa paremmin auttaa :)
Poista