Mies vei tänään taaperon ekaan ihka oikeaan jäkismatsiin. Olivat istuneet siellä nakkimukit kourassa ja ihmetelleet peliä, tanssityttöjä ja kovaa musiikkia. Minä jäin siksi aikaa kotiin ja sain täten sitä sellaista omaa aikaa.

Mutta mitä tapahtuu kun äiti-ihminen jätetään yhtäkkiä yksin kotiin? Hän lukee sisustuslehtiä ja juo lattea? Katsoo elokuvaa ja kutoo rauhassa? Ehkä tirsat? – Ehei! Äiti-ihminen menee lukkoon!

Koskakun jos kerta annetaan oikein antamalla sitä omaa aikaa, niin senhän pitää olla täydellistä ja nautinnon maksimoitua. Tekemisen pitää olla jotain upeaa ja älyttömän rentouttavaa ja ihanaa. Mutta jos ei keksi mitä tekisi – siis että mikä sitten olisi niin täydellistä – voi aina myös tietysti tuhlata senkin kaksituntisen epäollennaisuuksiin ja tekemisen miettimiseen, kuin itse tekemiseen.

Ensin korjasin kaikki lelut pois kuleksimasta, koska eihän sitä voi sotkuisessa kodissa rentoutua. Sitten laitoin pyykit kuivumaan, koska olisihan se tosi tylsää rentoutua, jos pyykit olisivat koneessa. Tyhjensin vielä astianpesukoneenkin, samasta syystä kuin edelliset. 

Kun nämä pakolliset askareet oli hoideltu, alkoi maksimointi. Tein itselleni chai latten, kannoin kaikki lukematta jääneet sisustuslehdet sohvalle, lämmitin palan sunnuntaista pitsaa, otin muutaman palan suklaata, kannoin läppärin viereeni ja hain varmuuden vuoksi myös vesilasin ja huulirasvan hollille, ettei ainakaan niiden takia tarvitsisi nousta sohvalta. Siiten istahdin alas ja ajattelin, että mitäs sitten. 

Selailin lehtiä hajamielisesti, mutta en jaksanut paneutua. Napsautin Netflixin päälle, mutta en keksinyt katsottavaa. Käynnistin HBO:n ja ajattelin aloittaa uuden sarjan katsomisen. Aloitinkin, kolme, mutta yksikään ei napannut. Selailin kaikki tv-kanavat, josko sieltä tulisi jotain mielenkiintoista, ja arvatkaa mitä jäin katsomaan? No Sinkkuelämää tietysti! Kun niitä jaksojahan ei olekaan koskaan aiemmin tullut nähtyä.


Katsoin puoli jaksoa ja sitten tulikin mieleeni siitä Aidanin koirasta, että voisi käyttää omat koirat pissillä. Kävin koirien kanssa ulkona, tulin sisälle ja sitten kuuluikin avaimen ääni lukossa ja ovi aukesi. Mies ja lapsi tulivat kotiin. 

Älyttömän hyvin käytetty oma aika. 

Eikä se nyt niiiiin harvinaista herkkua ole, että siitä stressiä tarvitsisi ottaa. Mutta kun pääsivät yllättämään. Tuolla lailla suunnittelematta kun matsiin lähtivät. Jäädyin.