Kun tässä nyt on aikomuksia vähentää, rajata, ohjata ja runnoa näitä vanhempien tukia, vapaita ja oikeuksia, koska budjetti, tasa-arvo ja vähän pienten ihmisten kiusaaminen, niin oon nyt hieman hämilläni. Erityisesti yhdestä kahvilatuotteeseen liittyvästä osa-alueesta.

Koska ajatttelin juuri, että pyöräytän itselleni yhden latten, mutta sitten säikähdyin. Että hei, olisinko sitten sellainen saatanasta seuraava, aikamme halveksuttava hylkiölusmu, yhteiskunnan elätti ja kasvatusvastuun pakoilija, semmonen latteäiti, eli tuttavallisemmin lattemamma, josta on ollut kovasti paljon puhetta viime aikoina? Että siis kuinka tarkoilla spekseillä latten juominen äitiysvapaalla on tuomittavaa?

Kun kuitenkin vanhempi lapseni on kotona minun ja vauvan kanssa, eikä siinä subjektiivisessa päivähoidossa – mikä niin ikään on kamala asia –, niin ehkä sitten saan juoda lattea? Vai onko kaupungin puistohoidon käyttäminen sellainen, että latte on kielletty? Saisinko kuitenkin juoda siitä kupillisesta edes kolme neljäsosaa, koska puistohoito on parisen tuntia päivässä, eli vain sen neljänneksen päivähoidon kahdeksasta tunnista?

Entä mihin vedetään lattemamman ja ihan vaan mamman ero? Että jos juo tosi kiireisesti sen latten, eikä ollenkaan istu alas ja nauti siitä, saati juttele minkään ystävän kanssa samalla yhtään, niin onko silti lattemamma? Tai vaikka istuisikin alas ja oikein kahvilaankin asti pääsisi vauvan kanssa, niin jos tekisi töitä samalla tai edes etsisi töitä, niin siltikin?

Tai entä jos juon vanilijalatten? Onko se sama asia? Tai latte macciato caramelin? Ei kai sitä lasketa, kun siinä ei ole kuin yhdessä sanassa se latte? Vai onko se kertakaikkisesti vain niin, että ainoastaan kahdeksasta neljään -henkilöt saavat juoda lattea? Onko mulla mitään toivoa lattesta?

Kun eikö tässä nyt siitä lattesta ollut kuitenkin kyse? Että sen juominen on väärin? 

Ääh, pelaan varman päälle, otan cappuccinon.