Lapset, minulla on vain yksi opetus teille: Älkää juoko liikaa alkoholia.

Nimittäin tässä kun nyt istun maanantai-iltana pöydän ääressä ja mietin mennyttä viikonloppua, en voi kuin todeta, että vähempikin olisi riittänyt. Nimittäin punaviiniä.

Siinä kohtaa kun mieleen palaa välähdyksiä hetkestä, jolloin päätimme tilata taksin ja otimme kaverin häistä matkajuomaksi kokonaisen pullon punaviiniä kolmeen pekkaan, tavallaan tietää, että se taisi olla se hetki, kun meni vähän yli.

Ei kun anteeksi, se taisi sittenkin olla se, kun jonotettuamme baariin olimme aika vakuuttuneita, että olemme mystisesti selvinneet jonossa ja vetäsimme kompensoidaksemme tilannetta Jägerit ja gin&tonicit huiviimme.

Krapula on siitä vittumainen, että se saa olon tuntumaan tasaisen harmaalta ja ahdistavalta, jopa päiviä varsinaisen juomasuorituksen jälkeen.

Tavallaan tietää, että kaikki on ihan hyvin, mutta tuntuu koko ajan siltä, että kaikki on dramaattisesti päin helvettiä, voi mennä ihan kohta päin helvettiä tai ainakin pohjimmiltaan kaikki on salaa päin helvettiä, vaikken vielä tiedä sitä itse.

En oikeastaan tiedä, kumpi on pahempi: Se varsinainen krapulapäivä, kun välillä vähän oksettaa, pyörryttää ja pää tuntuu räjähtävän kivusta, mutta on muutoin suhteellisen iloinen olo, vai ne melankoliset päivät, jotka seuraavat ensimmäistä krapulapäivää ja kestävät arviolta kolmesta sataanseitsemäänkymmeneen päivään.

Itselläni on nyt päivä kaksi meneillään, mutta ehkä tuossa toukokuussa alkaa jo helpottaa.

Siitä tietää illan olleen erityisen onnistunut, kun aamulla herää iltapuku päällä vierassängyltä, mutta on riisunut alaosan pois sukkahousuineen, jotka sievästi vielä ympäröivät kenkiä – tiedäthän vähän samankaltaisesti kuin palomiehet jättävät haalarinsa saappaisiin päästäkseen hyppäämään nopeasti varusteisiin – ja jotka jalassa olet raahautunut ulko-ovelta sängylle.

Muutoin kaikki vaatteet ja asusteet olivat vielä päällä, korvikset mukaan lukien. Siinä sukkahousujen, epäilemättä työlään riisumisen jälkeen väsymys on iskenyt ja homma jäänyt ns. puolitiehen. Ymmärtäähän sen.

Aamulla ystävän keittiötasolta löytyi avaamaton kääryle jotain mystistä littanaa ruokaa, joka oli paketoitu folioon. Kukaan seurueestamme ei tiennyt mitä foliossa on. Ei edes avattuamme folion.

Joten lapset varoitan: Naimisiinmeno voi johtaa krapulaan. Ihan vaikka itse katselisi vain vierestä sitä.


(Kiitos ihana Lähiömutsi ihanista häistä ja ihana seurueemme krebailuista! Totally worth it!)

Lue myös:
7 vinkkiä selvitä juhlista ilman krapulaa