Tietoa mainostajalle ›

Kuinka vaikeaa lapsen nimen päättäminen voi olla?

17.2.2015

Ihan helvetin. Näemmä. Tässä on nyt arvottu. On väännetty ja käännetty. Päätetty ja muutettu mieltä. Palattu alkuperäiseen ajatukseen ja t...

Ihan helvetin. Näemmä.

Tässä on nyt arvottu. On väännetty ja käännetty. Päätetty ja muutettu mieltä. Palattu alkuperäiseen ajatukseen ja taas vaihdettu. 

Hohhoijjaa.

Ei tämä näin vaikeaa ollut esikoisen kanssa. Sen nimi tiedettiin jo ennen kuin se syntyi. Ja kun se syntyi, se näytti just siltä, kun oltiin ajateltu. Helppoa.

Sitten tuli tämä tyttö. Tämä maailman ihanin tyttö, jolle sillekin oli jo nimi ajateltuna. Tosi kiva nimi, jonka saamelaisista nimistä löysin, mutta joka on myös ruotsalainen nimi. Itse asiassa, yksi ruotsin suosituimmista. Se selvisi vastikään. Samoin kuin selvisi, että tämä Suomessa harvinaisempi nimi on myös taaperon puistobestiksen nimi. Ja minä kun luulin keksineeni tosi omaperäisen nimen, hah!


Noh, ei sillä niin väliä ole. Mutta sitten keksittiin – eli minä keksin – että jos kuitenkin annettaisiin sellainen yksi vanha suomalainen naisen nimi. Sellainen sievä ja kaunis, hento ja kukkainen. Ja siihen me päädyttiinkin perjantaina. Kunnes sunnuntaina aloin taas empiä. Että jos kuitenkin se eka nimi. Jos se kerta oli miehenikin mieleen enemmän. Ja kyllä tuo lapsi taitaa enemmän siltä ekalta nimeltä näyttääkin. 

Huoh.

No tänään sitten sanoin miehelleni, että koska minä olen näin toivoton päättämään, niin päätä sinä. Se päätti sen alkuperäisen ajatuksen mukaisen nimen. Sen, mistä se on tykännyt koko ajan. Jopa tämän minun hömpötykseni ajan. Että josko se nyt olisi päätetty. Oishan tässä vielä tietty vielä pari viikkoa aikaa, ennen kuin se nimi pitää ilmoittaa. Mutta jos huomenna laittais ne maistraatin paperit menemään. Että saataisiin homma valmiiksi. 

Vai olisko sittenkin se toinen nimi parempi... 

You Might Also Like

10 kommenttia

  1. :D ja arvaa vaan kiinnostaisko kuulla mitä nimiä olette pyöritelleet

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä: ihan helvetin vaikeeta! :D

    Pojalle meillä olisi ollut nimi valmiina, vaan tytölle kivoja nimiä on vaikka kuinka. Sitten kun soppaan yhdistetään vielä kummankin vanhemman asettamat kriteerit (esim. mä haluan nimen löytyvän almanakasta eikä se saa alkaa samalla kirjaimella kuin kummankaan meidän nimi) ja nimivammat (meiningillä "yläasteen luokalla oli sen niminen ja se oli ärsyttävä tyyppi") niin johan käy hankalaksi. Ja jos joku hyvä nimi löytyykin, eihän se tietenkään sovi sukunimeen tai toiseen nimeen (joka on päätetty aikaa sitten). Ollaan päästy siihen pisteeseen että pallotellaan kahden välillä - paha vaan että kumpikin sopis likalle mainiosti ja me vaihdetaan mielipiteitämme lähes päivittäin. Pitäisköhän heittää kolikkoa? Ei tässä sinänsä vielä kiire ois, paitsi että ristiäiset on ens viikolla ja pappi treffataan nyt perjantaina, jolloin maistraatin paperi pitäis antaa hälle mukaan. :P

    VastaaPoista
  3. Nimen valitseminen on todella haastavaa.
    Meille tulossa perheenlisäystä maaliskuussa ja olen
    pohtinut vaikka minkälaisia nimiä jo. Yhteen nimeen
    palaan aina uudelleen ja uudelleen, siihen mieskin
    on tyytyväinen. Veikkaan että se ensimmäinen
    nimi on varmasti se kaikista paras vaihtoehto ja
    taidamme mennä sen mukaan :) Paljon tsemppiä
    teille nimen pohdintaan!

    VastaaPoista
  4. :D ja tässä mukava sivusto jolla saa pakkaa vielä vähän sekaisin:

    http://lapsennimi.com/etunimet/

    VastaaPoista
  5. Veikkaan, että se on joku näistä saamelaisista nimistä. Maret, Biret, Inga, Edel tai Kirste.

    Menikö edes lähelle? ;)

    -Nuunu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai Unna. Tuo Inga taitaa olla ruotsissa noista ehdottomasti yleisin. Itse en tosin sitä saamelaiseksi tiennytkään.

      Poista
  6. Täälä yksi Inga. Hyvä nimi on ollu. :) Ja saamelaisten suosiossa tosiaan myös... Mieki siis Sodankylästä lähtösin.

    VastaaPoista
  7. Se on ihan pirun vaikeaa!! Siis nimen päättäminen.

    Minulla oli pitkään periaate, että lemmikkien nimet pitää kaikki olla jotain luontoon liittyviä. Niin ne olikin, ja hieno sarja siitä tulikin. Kukka, Peto, Käpy, Ansa, Kari. Mutta sitten tuli yksi kodin vaihtaja Roi, joka rikkoi koko sarjan. Ajattelin jatkaa sitä lastenkin nimiin, mutta mies ei halunnut.

    Esikoisen nimen päättäminen oli aivan järkyttävää. Ei oikein tiennyt mistä lähtee edes miettimään, ja aiemmin mietitty nimi ei sitten sairaalassa rääkyvää lasta katsoessa käynyt mitenkään päin. Kun sitä jotenkin hormoonien huuruissa yrittää päättää yhtään mitään, on yhtä tuskaa. Lopulta esikoisen kohdalla minä annoin miehen päättää.

    Toisen lapsen kohdalla pelkäsin saavani pojan ja sille olisi pitänyt antaa miehen suvussa kulkeva todella huono keskimmäinen nimi. Onneksi saimme toisen tytön, ja hän sai pitkään miettimäni nimen mikä piti antaa viisi vuotta aiemmin jo kissalle. Mutta oikeastaan parempi näin.

    En ole kuitenkaan tyytyväinen tähän sarjaan. Vaikka lasten nimien ei tarvitse olla rimmaavia tai alkaa samalla kirjaimella, pitäisi niiden olla kuitenkin jotenkin sellaisia että tajuaa heidän olevan sukulaisia. Nyt meillä ei näin ehkä ole, joten ollakseen hyvä sarja, tarvitsisi se kolmannen nimen. Mutta kuka tekee sen kolmannen lapsen? En minä ainakaan :D

    VastaaPoista
  8. Tykkään kaikista nimi jutuista hirveesti! Minusta on tosi mielenkiintoista tietää, tarinat lasten nimien takana. Millä perusteella valitsitte pojan nimen? Minä olisin halunnut pojasta Nooan, Eetun tai Eevin, mutta kun ei asuta Suomessa niin kaksoisvokaalit on liian hankalia. Noa tai Noah oli myös yksi pitkäaikainen suosikki, mutta sitten mies keksi Enean, eikä suostunut enää muuta harkitsemaankaan. Minäkin lämpenin nimelle, joten se hänestä sitten tuli. Rooman ja kreikan taruston rohkean soturin mukaan. Usein kuulemmekin kommentteja nimestä, sillä se on täällä suht harvinainen. Jos toinen poika joskus tulisi, hänestä haluaisin ehkä Alvarin.. Italian kielinen versio olisi Alvaro, joka ei ole ihan yhtä kiva. Ja tietty tuo Noa kummittelee yhä mielessä.. Tyttöstäkin tulisi A:lla alkava. Olen niin rakastunut Ada nimeen, vaikka se onkin Suomessa liian yleinen. Paljastan nyt (vaikka en tykkää näistä kaikille kertoa), että tytöstä tulisi varmaan Ada Ester, vaikka Alma nimi on alkanut kuulostaa myös aika ihanalle (espanjaksi tarkoittaa "sielu"). :)

    VastaaPoista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki