Huomenna perjantaina on se auringonpimennysspektaakkeli. Niin, se, joka on saanut alakoululaiset ja niiden rehtorit kautta maan paniikkiin, koska kaikki luulevat nyt sokeutuvansa, vain kävellessäänkin huomenna ulkona. 

Sinänsä huvittavaa, sillä eihän ne tenavat nyt muutenkaan sitä aurinkoa pihalla tuijottele, joten jos kukaan ei olisi kertonut niille mitään, ei ne mitään pimennyksiä olisi kai huomanneetkaan. Olisivat vaan jatkaneet sitä räkänsä kaivelua ja olleet autuaan tietämättömiä tästä silmänmurhaajatapahtumasta. 

Kuitenkin nyt, kun asiasta on tehty numero, auringonpimennys ei ole vain auringonpimennys, vaan auringonNÄYTÄMIKÄTAHDONKATSOApimennys. Myös minulle, 32-vuotiaalle Lauralle. 

Olenkin miettinyt iltani tässä, että millä minä sen maagisen pimennyksen sitten katson, ettei siitä tule auringonAARGHSILMIINSATTUUAISAATANApimennystä. Ja siis pakkohan se on katsoa, koska kuulemma sellaista ei voi nähdä kuin taas vuonaa 2126, jolloin olen ehkä vähän liian kuollut.



YleX:n sivuilta löytyi helppo vinkki auringonpimennyskatselulaatikon tekemiseen (yllä), mutta jotenkin tuollainen heijasteen katsominen pahvinseinämästä tuntuu tosi nössöltä. Tahtoisin ennemmin sellaiset auringonpimennyslasit, joita ei enää mistään saa. 

Jos kuitenkin päädyn laatikon huomenna askartelemaan, niin terveisiä vaan naapureille, olen ihan terve, vaikka laatikko päässä pihalla hengailenkin. 

Lopuksi sama setti emojiksi: