Noniin. Nimiäiset tuli pidettyä eilen. Meni ihan hyvin. Niinku tavallaan. Kivaa oli ainakin! Aamupäivä vilahti niin nopsaan, että kaikki ne samalle päivälle jätetyt asiat olivat liikaa jätetty. Meinasi tulla kiire. Ja tulikin.
Esimerkiksi imurointi jäi yhden Helsingistä hyvissä ajoin tulleen kaverin hommaksi. Tai siis se oli vapaaehtoinen, mutta ei oltaisi ehditty imuroimaan ollenkaan, ellei se olisi hoitanut sitä. Pöytäliinan silitti toinen hyvissä ajoin Helsingistä tullut kaveri. Molemmat asiat olisi toki voinut tehdä edeltävänäkin päivänä.
Siinä samalla kun se yksi siivosi ja viihdytti vauvaa ja se toinen silitti pöytäliinaa ja auttoi kaikessa, meikä meikkasi ja teki mokkapalojen päällistä (joka meinasi epäonnistua) ja pavlovaa (joka epäonnistui). Mies kääri siinä ohessa rieskarullia, eikä ehtinyt suihkuun, eikä ajamaan partaa. Taaperolla oli juhlissa jotain ihan mitä sattuu päällä ja päivänsankarin puki nimiäismekkoonsa yksi ensimmäisistä vieraista.
Koska kuvittelin, ettei edeltävänä iltana tekemäni suolainen piirakka riitä, tein toisen vielä aamulla. No riittihän se, eikä siihen toiseen edes koskettu. Pistin sitten pakkaseen illalla. Lautaset loppuivat kesken ja unohdin tarjoilla piirakoiden oheen tarkoitetun salaatin. Myös gluteenittomat muffinssit unohtuivat kaappiin. Ei ollut sitten sille vehnättömälle vieraalle jälkkäriksi kuin hedelmiä tarjolla, kun se pavlovakin meni pieleen. Hurraa.
Mutta muuten meni ihan hyvin. Oli kuitenkin kaikenlaista torttua, piirakkaa, kakkua ja kaikkea tarjolla. En usko, että vieraat huomasivat epäkohtia. Paitsi se, joka ei saanut jälkkäriksi muuta kuin hedelmiä. Onneksi se kävi syömässä muffinssinsa sitten tänään. Että happy ending kuitenkin. Ja kuten sanoin, lystiä oli! Huippuvieraat – huippupaardit!
Mies sanoi, että ensi kerralla kyllä vuokrataan paikka ja otetaan catering. Joku saattaisi kuulla sen niin, ettei me oltais muka handlattu tätä, mutta mä kuulin sen lupauksena kolmannesta lapsesta.
10 comments
Ihanat elämänmakuiset juhlat, kiitos hauskasta kirjoituksesta :) Ja vauvakuumetta jo tässä vaiheessa - wau! <3 <3 ;)
VastaaPoistaKiitos! Hahha, kato oon niin koukussa vauvoihin. En voi ajatella, että tää ois nyt ollut muka tässä. Se kaikki on vaan niin siistiä. Jopa synnytys! (Kyllä, olen outo ;) )
PoistaIhan kuin meidän juhlien järjestämiset yleensä 👍 mahtava mies myös kun lupailee jo perheenlisäystä! Minä yritän pieneksi jääneiden kenkien varjolla kysellä että säästetäänkö, niin ei ole kuulema tarvetta 🙊 täytyy vielä vähän aivopestä 😏
VastaaPoistaJoo, niin on! Vaikka ei se myönnä mitään ;)
PoistaEi nyt ihan sama mutta melkein, kun mies (vastustamansa) koiran korvaan salaa suputti: tuitui, sä tarttisit kyllä kaverin... MÄ KUULIN! MÄ KUULIN!
VastaaPoistaSusanna
Ps. Päädyittekö ekaan nimivaihtoehtoon vai jouduitteko veivaamaan?
Hahaa, busted! Saat niiin toisen koiran.
PoistaPäädyttiin ekaan vaihtoehtoon! :)
Hyviltä bileiltä kuulostaa - ja mekko on nätti. :) Mä olen mennyt nimiäisissä niin riman alta kuin mahdollista sillä verukkeella, että ensin oli keskonen ja sitten kaksoset. Samppanjaa on tarjottu ja puheen olen pitänyt, ja koska valokuvia ei muistettu ottaa, ei imuroimattomuuskaan ole tallentunut jälkipolville. ;)
VastaaPoistaKiitti. Toivotaan et päästään vielä käyttämään uudelleen mekkoa! :)
PoistaJoo, mitäpä sitä nimiäisiä stressaamaan. Siellähän on vaan kaikkein lähimmät läsnä, ja jollei ne kestä sekasortoa tai epäkohtia, niin ketkäs sitten! :D
Kiitos taas ihanasta elämänmakuisesta tekstistä :) Olen lueskellut blogiasi jonkun aikaa, mutta aiemmin en ole kommentoinut. Nyt oli pakko, koska muistan vauvani nimiäisten jälkeen katkerana selailleeni blogien kertomuksia ihanista juhlista, joissa vauva nukkuu tyynesti isovanhempien käsivarsilla ja kaikki näyttää niin auvoiselta.
VastaaPoistaKiva kuulla, että ei se ihan mene kuin Strömsössä muillakaan, kun vauvoille juhlia järkätään! Meillä tarjoilut pelasi loistavasti kiitos mummon, mutta vauvaa vaivasi nimiäisten aikaan rota-rokotteen vatsavaivat ja kuumakalle-vauvan mekkoa valitessani en ajatellut että keinokuituinen tyllihame hiostaa niin paljon, että lopulta juhlakalu edusti lähes koko juhlan valkoinen body ja kalsarisukkikset jalassa. Kesken juhlien piti miehen lähteä pihalle lykkimään vaunuja, jotta saatiin väsynyt kiljuva vauva johonkin nukahtamaan. Jälkikäteen huomasin, että vauvasta oli kuvia vain isänsä sylissä sekä yksi serkuskuva (ilman sitä hienoa mekkoa). Olisi tietty voinut vaikka yhden kuvan ottaa niin, että minäkin näyn... Koko juhlien aikana vauva ei todellakaan ollut muutamaa minuuttia kauemmin kuin minun tai mieheni sylissä, koska muuten alkoi itku. No onhan noita kuvia myöhemmin otettu miljoona ja eiköhän vieraat ymmärrä ettei vauvojen kanssa aina mene kuin elokuvissa. Nyt jälkikäteen koko homma naurattaa, mutta silloin hormonihuuruissa vähän kiukutti, että miten ne muut äidit osaa järkätä pienen vauvan kanssa hienoja nimiäisiä/ristiäisiä... Vaikka varmaan siellä kuvien taustalla on jos jonkinlaista menoa ja meininkiä kaikilla :) Ja loppujen lopuksi ihan lämpimät muistot jäi siitäkin päivästä, skumpat kilisteltiin, herkkuja syötiin ja monen kivan lähipiirin ihmisen kanssa pääsi jutustelemaan vauvoista ja muistakin asioista.
Kiitos itsellesi kivasta kommentista! :) Auvoinen oli kaukana meidänkin juhlista, mutta jäipähän muistoja! Voi himputti, mekin oltais haluttu skumpat kilistellä, mutta – yllätys yllätys – unohdettiin se! Ja tosiaan, meilläkään ei ole juhlista kuvia, eikä varsinkaan meistä vanhemmista vauvan kanssa. Sen verran sentään hoidettiin, että kummit tuli kuvattua! :D Suutarin lapsella ei oo kenkiä tai jotain...
Poista