Tietoa mainostajalle ›

Erikoisaamu

23.8.2015

Mies vei lapset pitkän aamupalan jälkeen ulos. Vauva otti nokoset vaunuissa ja isoveikka otti potkupyörän alleen. Minä jäin yksin kotiin. ...

Mies vei lapset pitkän aamupalan jälkeen ulos. Vauva otti nokoset vaunuissa ja isoveikka otti potkupyörän alleen. Minä jäin yksin kotiin.

Siivoilin aamupalahommat pois ja laitoin tisikikoneen päälle. 

Sitten menin suihkuun ja olin siellä kauan. Pesin hiukseni ja annoin hoitoaineen vaikuttaa. Harjasin takut kunnolla auki, niitä kun ei ole jumankauta aikoihin harjattu.

Suihkun jälkeen vain istuin hetken. Ässähdin sohvalle ja olla möllötin. Kuivasin sitten hiukseni ja laitoin hiustenhoitotuotteita.

Aloin meikata. Nypin harottavia kulmakarvoja, laitoin ripsaria ja mikä jännittävintä: oikein eyelineriä. 

Meikattuani lakkasin kynnet ja sudin huulipunaa.

Ja miksi ihmeessä minä luettelen näitä sangen epäkiinnostavia toimia aamustani? 

No koska tajusin, että olen viimeksi tehnyt nuo asiat putkeen, keskeytyksettä, vuonna 2012, ennen esikoisen syntymää! Ohhoh!

No ei sillä, etteikö tässä kolmen vuoden aikana olisi ikinä mahdollisuutta moisiin yhtäjaksoisiin toimenpiteisiin ollut, tottakai olisi, mutta ei vain ole sitten ollut sellaista kummempaa tarvetta. 

Eikä nytkään suurta tarvetta ollut, mutta olipa mukava vaan tehdä mitä mieleen juolahti – ja vain sellaisia itsekkäitä asioita (heti aamupalan siivoamisen ja tiskikoneen täyttämisen jälkeen). Miettiä vain itseään, omia juttujaan. Rituaalin omaisesti laittautua aivan kuin ennen ja aivan kuin valmistautuen johonkin kovinkin tärkeään.

Monelle tällaiset asiat ovat arkipäivää, eikä sellaisia osaa edes silloin kaivata, mutta jännästi tämä vanhemmuus muuttaa. Toisen tylsät rutiinit ovat toisen luksusta. Arjen luksusta, jos sallitte kuluneen ilmaisun.


Niin ja mitä tuohon "kuin valmistautuen johonkin kovin tärkeään" tulee, niin onhan mulla hyvänen aika tärkeä meno! Mulla on tänään treffit yhden elämäni mullistavimman ja tärkeimmän tyypin kanssa: Minä ja taapero menemme teatteriin, ja vielä oikein kutsuvieraina. Teatterin jälkeen käydään syömässä ja ehkä ostamassa yksi lentsikka. Ehkä hävittäjä.

Että kyllä sitä varten sietääkin vähän laittautua. <3

You Might Also Like

10 kommenttia

  1. I know that feeling! Sitä osaa todellakin arvostaa aikaa, jolloin saa rauhassa laittautua ilman, että toisessa kädissä ripsiväri ja toisessa 10 kiloinen vauva. Jalassa roikkuvasta 2-vuotiaasta puhumattakaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, osaa! Ei sitä muutama vuosi sitten osannut edes kaivata, mutta nyt! :)

      Poista
  2. Mä tulin tähän postaukseen Facebookin kautta ja katsoin kuvasta, että voi hitsit, mistähän sä löydät sen ajan laittaa noin ihanat meikitkin kasvoille vaikka oot kahden lapsen äiti, kun itsestä tuntuu että on näyttänyt säälliseltä joskus reilu vuosi takaperin, meenpä nyt lukemaan... No postaus lohdutti vertaistukihengessä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahahaa, ihanaa! Hyvä, että lohdutti! :D

      Poista
  3. No jo vain, mainio syy tälläytyä. Oot upee!

    VastaaPoista
  4. Kyllä tämäkin taaperon äiti osasi taas arvostaa päivän ekaa kahvikuppiaan (kello siis 13.38) luettuaan tämän tekstin! Kiitos tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noni, sehän oli sitten aikainen aamukahvi! ;) Eipä kestä, kiitos itsellesi! :)

      Poista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki