Tietoa mainostajalle ›

Romurage

31.3.2016

Meni hermo. Taas. Roinaan, kaikenmaailman lattioilla pyöriviin pikku perkeleisiin. Lakkapullon korkki yhdessä nurkassa. Silputtua paperia to...

Meni hermo. Taas. Roinaan, kaikenmaailman lattioilla pyöriviin pikku perkeleisiin. Lakkapullon korkki yhdessä nurkassa. Silputtua paperia toisessa. Puukyniä pöydän alla, leluista irronneita osia tuolin alla. Legoja jalan alla, käpy selän all... no sitä ei.

Sitten tuo lastenhuone.

Ei ole kauaa aikaa kun ostin korit, joihin saa siivosti lelut omiin koreihinsa. Että niinku löytää sitten kaikki helpommin, kun jokaiselle on omansa. Junaradalle ja junille oma korinsa, ajoneuvoille omansa, Duploille omansa ja vauvaleluille myös.

Lisäksi meillä on palapelilaatikko, askartelulaatikko, kirjalaatikko, sekä figuurilaatikko kaiken maailman frozeneille ja muovieläimille.

Viimeisen muutaman päivän (viikon, kuukauden?) aikana meidän entinen ahkera lelusiivoojamme (minä) on jännästi ottanut lepoa jatkuvasta järjestelystä. Aikani jaksoin siivota leluja jatkuvasti omiin sijainteihina ja painostaa... kannustaa lapsiakin leikin päätteeksi siivoamaan, mutta nyt muut asiat ovat vieneet mennessään.

Olohuone-keittiö-akselilla edelleen ollaan jollain tasolla siistitty lattia-alat päivän aikana kertyneistä romuista (mies on), mutta tuo lastenhuone... Sanotaanko näin, että ei olla ihan joka ilta jaksettu siivota.

Siksi se onkin näyttänyt nyt noin viikon (kuukauden?) päivät tältä:

 Ihana.

Mutta vaan se ei olekaan se juttu nyt tässä. Tuollainen nopeasti siivottavissa oleva lelusotku – ihan perus. Vaan se, että tajusin, ettei yhdelläkään noista leluista, joita kuvassa näkyy, ole leikitty koko aikana. Ei koko sinä aikana, kun ne ovat tuossa maassa maanneet. Ne on vain kaadettu tuohon ja annettu olla.

Heräsikin kysymys, että miksi hitoksessa meillä on tuollainen läjä leluja lattialla, tai missään täällä, jos ketään ei edes kiinnosta ne?

Noh, tästä tomerustuneena (on se sana) otin ja ladoin kaikki turhat Ikea-säkkiin ja nakkasin varastoon. Haetaan sitten joskus taas takaisin ja vaihdetaan vaikka päittäin muiden lelujen kanssa. Ovat sitten kohta taas kuin uusia leluja, olevinaan. Protip 10/10.

Sitä paitsi. Meidän esikoinen ei ole leikkinyt pariin viikkoon millään muulla kuin...


...golfpalloilla! GOLFPALLOILLA! Ja munakennolla.

Siskonsakin on kiinnostunut luonnolllisesti vain niistä leluista, joista velikin, eli – rummun pärinää – golfpalloista.

Ettäää... vienkö loputkin lelut pois?

You Might Also Like

10 kommenttia

  1. Vie.

    Mä oon välillä salaa vohkinut vinttiin laatikollisen leluja jemmaan, eikä nuo edes huomaa. Kun tuon ne kuukauden (kahden, kuuden, kun muistan) päästä takaisin, tyypit on ihan että jee, mistä nää maailman upeimmat lelut tuli.

    Tällä hetkellä parasta tosin on meidän vanhat yo-lakit. Eli erikoishatut. Ja pahvilaatikot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, less is... ööh less. Which is nice. :D

      Siis kaikki muu on kiinnostavampaa ku lelut. Paitsi ne lelut, jotka siskolla/veljellä on. Nii se o. Huh.

      Poista
  2. Meillä on kaksikerroksinen isohko talo, jossa lastenhuone yläkerrassa. Siellä ei olla ikinä, vaan rojut kulkeutuvat alas. Leikkikeittiötarpeet ovat meidän oikeassa keittiössä ja muuta sälää kulkee sinne ja olohuoneeseen ihan koko ajan. Meillä on aika vähän leluja, mut sellaista leikkiin otettavaa sälää on joka paikka täynnä, kuten vaikka keittiöpyyhkeitä, kauhoja, paperisilppua, wc-paperirulla ("Äiti minä tarvin tämän"). Eniten leikitty viimeiset kaksi päivää pahvilaatikossa laivaa, jota koristeltu liiduilla ja tarroilla tai sit keittiöjuttuja, mut ei niillä leluilla vaan oikealla vispilällä ja taikinakulholla.. Argh.

    Ja siis meidän paras joululahja oli munakenno, jossa kuusi munaa, kolme sellaista, joista voi irrottaa keltuaiset :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tommonen munakenno! Haha, niin hyvä.

      Joo, siis toi omassa huoneessa leikkiminen... koska se sit tapahtuu? Aika monta vuotta ne hengaa just siinä huoneessa missä muutkin. Tosin välillä esikoinen leikkii hetken omissa oloissaan, omassa huoneessaan (ehkä siskoa paossa?), mut aika harvoin.

      Poista
  3. Luin yhden hyvän artikkelin jossa puhuttiin lasten elämien yksinkertaistamisesta ja lelujen määrän karsimisesta. Sen innostamana roudasin kolme-neljä isoa roskissäkillistä leluja varastoon. Isompi ei ole edes huomannut. Facepalm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostaa tuo artikkeli, kun meidän aikuistenkin elämää koko ajan käsketään yksinkertaistamaan. Muistatko yhtään, missä se oli?

      Poista
    2. Juu, toki! Täällä: http://www.huffingtonpost.ca/tracy-gillett/children-mental-health_b_9400848.html

      Poista
    3. Jes, kiitti kans omasta puolestani artikkelista! Kiinnostavaa!

      Poista
  4. Tein juuri itse saman lelujen karsimisen muuton yhteydessä..En tosin kaksijalkaisten lasten (niitä ei vielä ole) leluille vaan KISSAN leluille! Siis ihan järjetön määrä kaikkia puoliksi syötyjä höyheniä ja leluhiiriä ja palloja, you name it. Ja sama näyttää pätevän karvaisiinkin vauvoihin, että paras lelu on sitten kuitenkin suklaapatukan kääre/rytätty kuitti/pölypallero lattialla.. :D Kissa ei arvostanut (katsoi syyllistäen vieressä kun siivosin), mutta eipähän ole peräänkään kysellyt.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaa, meilläkin oli joskus koirien leluja aivan naurettavan paljon! Eikä nekään ees niillä leikkineet, hemmetti. Noh, olen pikkuhiljaa päässyt niistä eroon... öhöm kaikista niistä leluista, joten arvaappa oliko meillä eilen vieraita, joiden lapset etsivät kuumeisesti koirien leluja. "Eikö teidän koirilla oo leluja?" ihmettelivät. Nooh, eiiiipä taida olla... :D

      Poista

Hae

 

 

Ruokablogien kärki