Mä en ole koskaan tehnyt oikeaa lasagnea. Tiedättekö, niinku oikeaa-oikeaa. Pienenä rakastin lasagnea – koin näin olevani Karviselle jotain sukua –, mutta en ole koskaan jotenkin perehtynyt, miten lasagne kaikkine valkokastikkeineen tehdään. Tai siis lähinnä, miten valkokastike tehdään.

Muutettuamme miehen kanssa saman katon alle, opettelimme tekemään yhdessä ruokaa. Molemmilla oli kaksi tai kolme ruokabravuuriaan, mutta kumpaakin kiinnosti vähän laajentaa skaalaa. Minun tonnikalapastani ja miehen suikalelihakastike olivat aivan hyviä, mutta ehkä jotain muutakin voisi välillä syödä. Oltiinhan me nyt oikea avopari, oikeassa yhteisessä kodissamme.


Muistan vieläkin, kun ennen vaikean kuuloinen ruokalaji, lasagne, löysi tiensä meidän ruokapöytäämme ensimmäistä kertaa. Yllätykseksemme löysimme kaupasta valmispusseja, jotka sisälsi kaikki ne hyvin mystiset asiat, joita lasagneen tulisi. "Mikä uraauurtava keksintö!" hihkuimme ruokahyllyjen välissä. Varsinainen ahaa-elämys.

Innosta soikeana ostimme valmispussin, lasagnelevyt ja mitä siihen nyt sitten tarvittiinkaan. Emme voineet uskoa, että kohta meillä olisi pöydässä lasagnea – aivan kuin joillain oikeilla aikuisilla. Katettiin pöytä ja pantiin oikein servetitkin. Nenät kiinnin uunin luukussa tuijotimme ihmelasagnemme kehitystä.

Uunikellon kilahdettua istuimme muina kakskymppisinä ruokapöydän virkaa toimittavan, hankalan bambubaaripöytämme (oi, kyllä) ääreen syömään itsetehtyä lasagneamme ja myhäilimme tyytyväisyyttämme. Olimme viimein onnistuneet tekemään tuota lapsuuden arvoituksellista pastaruokaa itse. Mikä aikuistumisriitti.

Siitä asti lasagne on kuulunut vakioruokiimme arjessa. Se on saanut erilaisia muotoja ja sitä on tuunailtu aina kaapin sisältöä sopivaksi.


Sittemmin opin myös itse tekemään lasagnen sooseineen – tosin edelleen ilman sitä valkokastiketta. Mun ihan perus linssilasagnekastikkeeseen tulee sipulia, valkosipulia, tomaattimurskaa, paaaaljon mausteita, kermaa ja tietysti niitä linssejä.

Joskus ei jaksa tehdä soosia itse ja silloin voi tehdä lasagnen valmiista Lasagne mixistä. Niinku for old times' sake.

Maggin lasagne-pussukassa ohjeistetaan paistamaan 400g jauhelihaa, sekä lisämään 4 desiä vettä ja 3 desiä ruokakermaa, mutta tämän voi tehdä myös helposti linsseistä ja pavuista ja niihän mää teinkin!


Tässä minun jauhelihan korvaava linssiversioni helposta lasagnesta:

2,5 dl punaisia, kuivattuja linssejä huuhdeltuna
3 dl vettä
1 liemikuutio

+ 1 pkt mustapapuja huuhdeltuna

Kiehauta vesi kasarissa ja lisää liemikuutio. Lisää linssit ja anna hautua n. 10 minuuttia tai kunnes vettä on vain vähän jäljellä. Lisää huuhdellut mustapavut.

Sitten pussin ohjeen mukaan kiehuneiden linssien päälle:
4 dl vettä
3dl kermaa (itse suosin kuohukermaa)
+ pussin sisältö

8 lasagnelevyä (minä tungin 10)
50 g juustoraastetta

1. Keittele miedolla lämmöllä 5 minuuttia.
2. Lado voideltuun vuokaan kerroksittain lasagnelevyja ja kastiketta. Aloita ja lopeta kastikkeella.
3. Ripottele pinnalle juustoraastetta.

VINKKI nro1:
Mä tykkään itse vielä nyhertää mozzarellajuustoa levyjen väliin, mutta toimii ilmankin!

VINKKI nro2:
Suolamuija suosittelee lisäämään kastikkeeseen vähän suolaa, mutta jos et ole kaltaiseni suolaholisti, ei tarvitse!

Maanantaisi ja maanantailta tuntuvat hetkesi on pelastettu – Maggi-maanantai pusseineen on täällä!


Maggi-perheeseen on tullut myös uusi Perinteinen jauhelihakastike, joten jos kaipailet vanhan liiton jauhelihasoosia, kokeile myös sitä!

Pakko muuten kertoa vielä, että kun testailin tämän yhteistyön myötä Maggi-perheen Chili con carnea (soijarouheella), enkä maininnut erikseen sen olleen pussista, ruokaa jälkijunassa syönyt mies tuli oikein erikseen mua kehumaan, että no nyt oli kyllä hyvää Chili con carnea. Kiittelin ja kerroin, että oli Maggia. Alkoi sitten selitellä, että oooon ne muutkin hyviä ollu, mutta, mutta...

Jeps, uskotaan, on on.

Kaikki arkiruokapostaussarjan reseptit täällä. Muita pääruokareseptejä täällä.