Tiedättekö sen tilan valveillaolon ja unen välimaastossa? Kun ajatus vapautuu, ei ole missään kiinni. Kun silmät painuvat umpeen, etkä voi vastustaa enää unen tuloa. Kun keho rentoutuu ja kaikki muu katoaa. On vain sinä ja joutilas mielesi.

Siinä uneen vaipumisen kynnyksellä syntyi tuo runo. Ei ollenkaan mietitysti, puolitiedostaen, mutta hallintani ulottumissa. Torkahdettuani ja siitä välittömästi herättyäni kirjoitin kaiken nopeasti ylös.

Siinä se nyt on.

Tiiä sitte. Ihime paskaa.