Hahahahahahahahahhahahahaahahahahahahahhhahaha!

Muistatteko eilisen postauksen? Ku oli niin ihanaa?

Joo, ni nyt jengi alkaa sekoilla täällä. Lapset tönivät toisiaan, painivat, välillä halailevat, sitten taas painivat. Repivät hiuksista, juoksevat ympäri kämppää ja tekevät jotain ninjakikatchu-kolmoisvolttitemppuja sohvalla. Tai niinku tavallisia kuperkeikkoja, mutta ne tuntuvat vaarallisuustasoltaan ninjakikatchu-kolmoisvolttitempuilta.

Sotkevat ja sekoilevat. Menevät ihan tolaltaan, jos tänne tulee joku kylään. Ovat kai niin innoissaan muiden naamoista, että kreiseilevät kahta kauheammin. Jännästi ei ole kyläilijät kovin montaa tuntia viihtyneet.

Käytiin aamupäivällä koko jengi kävelyllä. Raitista ilmaa ja sellaista. Tuntui kivalta ajatukselta. Ja olikin, kunnes esikoinen sai koiranpaskaa toppahousuihin ja talvikenkiin. Meni vähän fiilis sitten. Loppumatkan sai suostutella pientä kakkalahkeista kävelemään. Olisi halunnut isin harteille, mutta isi ei jostain syystä halunnut ottaa kyytiin.

Äskön hommat eskaloituvat lapsilla niin sekopäiseksi, että oli pakko ottaa aikalisä. Toinen vanhempi toisen kanssa ja toinen toisen. Jotakin rauhoittavaa tekemistä. Kirjoja ja muita.

Nyt tarvittiin isin kanssa aikalisä. Lapsille piirrettyjä, mulle läppäri, isille... öö en tiiä. Tossa se tuijottelee tyhjyyteen. Katuu kai tulevalle viikolle ottamaansa lomaa. HAHA, VIITSI VITSI. Ei voi katua, me ollaan niin ihania.

Mutta niinku semmosta vaan, että huomenna kyllä tehdään jotain. Poistumme jonnekin ja kulutamme energiaamme muihinkin, kuin toisiimme. Vaikka me ihania ollaankin.