Tahdoin vain tulla ilmoittamaan, että jouluvaltakunnassamme on kaikki aivan hyvin. Olemme olleet neljän seinän sisällä kaksi vuorokautta. Villasukat jalassa. Eikä ole edes käynyt mielessä poistua mihinkään täältä. Pelkkää toistemme tuijottelua ja lötköä möllöttelyä. Suklaata on kulunut jonkin verran.

Mitään syytä kotona pysytelyyn ei varsinaisesti ole, paitsi että tuli vissiin tarpeeseen. Kuten sanoin, ei ole käynyt edes mielessä lähteä mihinkään. Seuraavia päikkäreitä tai ruokailua suurempia suunnitelmia ei ole. Eeeeemmekä usko, että teemmekään.

Eilen lapset valvoivat ties minne puoli yhteentoista ja yhteentoista, tänään toinen tipahti kasilta ja toinen ihan kohta. Aamulla nukuttiin jopa yhdeksään asti, kunnes toinen laittoi laulavan Elsan laulamaan ja toinen tuli iloisesti tervehtimään joulukuusta: "Moi kuusi!"

Nyt mää istun täällä pimeessä kuusenvalossa ja oon valtavan levollinen. Kaadan ehkä lasin punkkua tai kokista ja syön viimeiset suklaakakun jämät. Mies tuli just viemästä esikoista nukkumaan – se nukahti jo tässä välissä – ja nyt me jatkamme lasten päikkäreiden aikana aloittamaamme Twin Peaks -maratonia.

Ai että. Kyllä joulu on.

Leppoisia hetkiä jokaiselle!